Kieli-ideologia on kielitieteen ja erityisesti sen alaan kuuluvien lingvistisen antropologian, sosiolingvistiikan ja diskurssintutkimuksen aloilla hyödynnetty käsite, jolla pyritään kuvaamaan kielenkäyttäjien uskomuksia kielestä ja eri kielten ja kielimuotojen arvosta ja ominaisuuksista. Kieleen liittyvät tunteet, odotukset ja näkemykset ovat sosiaalisesti rakentuneita ja usein myös tiedostamattomia ja hyvin luonnollistuneita tapoja ajatella ja toimia. Kieli-ideologiat tulevat esiin esimerkiksi tavoissa käyttää kieltä tai vaatia tietyn kielen käyttöä tai tietynlaista kielenkäyttöä erilaisissa tilanteissa, tavoissa esittää ja kuvata eri kieliä ja niiden puhujia sekä erilaisissa käytännön toimissa, kuten vaikka kielipoliittisissa päätöksissä ja opetussuunnitelmissa.
Kieli-ideologiat ovat kiinteä osa kaikki kieliyhteisöjä ja kielenkäyttöä, ja vallalla on monia, keskenään toisinaan myös ristiriitaisia, kieli-ideologioita. Ne ovat ainaisessa muutostilassa, mutta toisaalta muutokset voivat tapahtua hyvin hitaastikin. Kieli-ideologiat eivät ilmaannu tyhjästä, vaan niiden juuret ovat syvällä yhteiskunnan rakenteissa ja sen eri vaiheissa.
Kieli-ideologioita on vaikea tutkia niiden sosiaalisesti rakentuvan luonteen ja tiedostamattomuuden vuoksi. Muun muassa tämän takia kieli-ideologioita tutkitaan monin eri tavoin.
Osana koulujärjestelmää Kieli-ideologiat ovat läsnä myös koulujen arjessa ja toiminnassa. Kieli-ideologioiden tutkimuksessa kouluja pidetäänkin erityisesti paikkoina, joissa kieli-ideologioita ylläpidetään.
Suomen kouluissa Perinteisesti suomalaista koulujärjestelmää voidaan pitää yksikielisenä ja yhtenäistävänä instituutiona, mihin ovat vaikuttaneet muun muassa toisen maailmansodan jälkeinen yhtenäiskulttuurin aika ja kielellisen moninaisuuden näkymisen rajallisuus.
Lähteet
Luokka:Sosiolingvistiikka