Jerusalem

Jerusalem (, , virallisesti , ’Ūrušalīm) on Israelin pääkaupunki, joskin sen aseman ovat tunnustaneet vain muutamat valtiot. Myös Palestiina pitää Jerusalemia pääkaupunkinaan. Se sijaitsee Juudean vuorilla olevalla ylängöllä noin 20 kilometriä Kuolleestamerestä länteen ja 60 kilometriä Välimeren rannalla sijaitsevasta Tel Avivista itään. Sitä ympäröivät Kidroninlaakso, Hinnomin laakso, Tyropoeoninlaakso ja kuivat joenuomat. Jerusalemilla on ollut huomattava uskonnollinen merkitys aluksi juutalaisuuden historiallisena keskuksena, sitten kristinuskon pyhänä kaupunkina ja nykyaikana myös islamin pyhänä kaupunkina. Jerusalem on rakennettu Juudean vuoriston kalkkikiviselle perustalle. Kaupungin rakennukset ja muurit ovat vuosisatojen ajan olleet vuoresta louhittua kiveä. Jerusalemissa on kiviä kaikissa vivahteissa, on kivisiä julkisivuja, kivitorneja ja -muureja, kiviterasseja rinneviljelmien ympärillä. Tulella kaupunkia ei ole pystytty hävittämään, ja valloittajien vaihtuessa tuhottu kaupunki on jälleen rakennettu uusien poliittisten ja uskonnollisten lippujen alla samoja kiviäkin rakennusmateriaalina käyttäen.Semy Kahan, s. 40–42

Kaupunkia 20 vuotta jakanut rajalinja poistettiin kesäkuussa 1967 kuuden päivän sodan jälkeen, kun Israel miehitti Jordanialle kuuluneen itäosan.Semy Kahan, s. 46 Poliittiset tapahtumat ja itsemurhaterroristien iskut ovat kuitenkin johtaneet siihen, että rauha ei ole palannut.Semy Kahan, s. 49 Länsiosa on ollut Israelin pääkaupunki vuodesta 1949, mutta PLO:n tavoitteena on saada itäosasta itsenäisen Palestiinan pääkaupunki. Tavoitetta tukee myös Arabiliitto, joka vaatii, että Palestiinaan perustetaan palestiinalaisvaltio pääkaupunkina Jerusalem. : "In March 2002, Crown Prince Abdallah offered a Middle East peace plan, now known as the Arab Peace Initiative, at the annual summit of the Arab League in which Arab governments would offer "normal relations and the security of Israel in exchange for a full Israeli withdrawal from all occupied Arab lands, recognition of an independent Palestinian state with Jerusalem as its capital, and the return of Palestinian refugees." In March 2007 the Arab League reiterated its support for the Arab Peace Initiative by endorsing it as the foundation for a broad Arab-Israeli peace." Konfliktin takia monet valtiot pitävät Israelin lähetystönsä Tel Avivissa eivätkä Jerusalemissa.

Jerusalem on hävitetty toistuvasti historiansa aikana. Kaupungissa ilmenee nykyäänkin uskontojen aiheuttamia ristiriitoja, kilpailua ja suvaitsemattomuutta.Semy Kahan, s. 28 Vakavien terrori­tekojen takia poliisi- ja sotilaspartiot ovat pysyvä osa katukuvaa.Semy Kahan, s. 30

Historia Varhaisimmat vaiheet

Ensimmäiset arkeologiset todisteet asutuksesta ovat varhaiselta pronssi­kaudelta noin 3000–2800 eaa. Myöhäiseltä pronssikaudelta on peräisin varhaisin kirjallinen maininta Jerusalemista tällä nimellä (noin 1400 eaa.) Jerusalem mainitaan nimellä Rusalimum 2000-luvulla eaa. egyptiläisissä kirjoituksissa ja 1500-luvulla eaa. nimellä Urusalim diplomaattiseen kirjeenvaihtoon liittyneessä niin kutsutussa Amarna-kirjeessä.Semy Kahan, s. 15

pienoiskuva|Taiteilijan näkemys Salomon temppelistä. Raamatun mukaan Israelin kuningas Daavid valloitti Jerusalemin noin vuonna 1000 eaa. kaupungissa ja sen ympäristössä asuvilta jebusilaisilta, ym.. Jerusalemista tuli sen jälkeen Israelin ja Juudan pääkaupunki. Vuonna 925 eaa. Jerusalemista tuli pelkästään Juudan pääkaupunki, kun Salomon valtakunta jaettiin kahtia Israelin ja Juudan kuningaskuntiin.

Ofelinkukkulan kaivauksissa vuonna 2005 löytyi Daavidin palatsin jäänteitä, mikä joidenkin tutkijoiden mukaan vahvistaa Daavidin olleen historiallinen henkilö. 1960-luvulla sieltä oli löytynyt 900-luvulle eaa. ajoitettuja kiviportaita.Junkkaala, 2006 s. 77

Daavidin poika kuningas Salomo kruunattiin kuninkaaksi noin 960 eaa. ja hän rakennutti Jerusalemin ensimmäisen temppelin eli niin kutsutun Salomon temppelin.

Vuonna 701 eaa. Assyrian kuningas Sanherib piiritti Jerusalemia, mutta ei onnistunut valtaamaan sitä. Hiskia, Juudan kuningas, rakennutti tunnelin Gihonin lähteeltä Siloaan, Daavidin kaupunkiin, silloisen Jerusalemin rajojen sisäpuolelle, Temppeli­vuoren alle ja näin kaupungin vesihuolto oli pitkän aikaa turvattu.

Babylonian kuningas Nebukadnessar valloitti Jerusalemin 586 eaa., ja hävitytti seuraavana vuonna Jerusalemin temppelin. Suuri osa kaupungin asukkaista pakkosiirrettiin tällöin Babyloniin (ns. Baabelin vankeus). Vuonna 538 eaa. Persian kuningas Kyyros II Suuri antoi juutalaisille luvan palata Juudeaan, ja toisen temppelin rakentaminen aloitettiin 516 eaa. Dareios I:n hallituskaudella Esran ja Nehemian johdolla. Temppeli vihittiin käyttöön 511 eaa. Vuonna 445 eaa. Nehemia kunnosti kaupungin muurit.Semy Kahan, s. 16

Aleksanteri Suuren hyökättyä Persiaan Juudean maakunta joutui makedonialaisten hallintaan 332 eaa. ja Aleksanterin kuoltua se kuului aluksi Ptolemaios I:n hallitseman Egyptin alaisuuteen. Vuonna 198 eaa. Antiokhos III Suuren johtamat seleukidit valtasivat kaupungin Ptolemaios V Epifaneelta. Antiokhos IV sorti juutalaisia muun muassa häpäisemällä temppelin pyhyyden. Tämän jälkeen hellenistiset seleukidit menettivät valtansa Jerusalemissa vuonna 168 eaa. alkaneen makkabilaiskapinan seurauksena, juutalaisten ylipapin Mattatiaan kieltäydyttyä uhraamasta kreikkalaisille jumalille.Soisalon-Soininen, s. 157–160 Makkabealaiset valloittivat Jerusalemin ja puhdistivat temppelin. Sen jälkeen Mattatiaan jälkeläiset, makkabealaiset, myöhemmältä nimeltään Hasmonit, hallitsivat Juudeaa aina vuoteen 63 eaa. asti.Soisalon-Soininen, s. 161–165

Roomalainen ja bysanttilainen aika Varhainen roomalainen kausi

pienoiskuva|Jerusalemin toinen temppeli, pienoismalli.

Makkabilaisten kiistan takia vuonna 63 eaa. Roomasta lähetettiin Pompeius Palestiinaan. Hän valtasi Palestiinan ja Jerusalemin sen mukana Roomalle. Roomalaisten Juudean kuninkaaksi määräämä Herodes laajensi toista temppeliä ja rakensi muureja ja palatseja. Hänen jälkeläisensä hallitsivat Juudeaa Julius Marcus Agrippaan asti. Agrippa rakennutti uuden muurin Jerusalemiin 41–44 jaa. Jeesus ristiinnaulittiin perinteisen käsityksen mukaan Jerusalemissa noin vuonna 30–33 jaa., minkä seurauksena kaupungista tuli tämän seuraajien eli kristittyjen pyhä paikka ja tärkeä varhaiskristillinen keskus.

Vuonna 66–67 juutalaiset nousivat kapinaan roomalaisia vastaan, mikä johti niin kutsuttuun ensimmäiseen juutalaissotaan. Roomalaiset valloittivat Jerusalemin vuonna 70 jaa., ja toinen temppeli tuhottiin. Juutalaissota päättyi kolme vuotta myöhemmin.

Uudelleenrakennettu Jerusalem

pienoiskuva|Bysanttilaisaikainen Jerusalem kuvattuna Madaban kartassa (500-luku).

Vuonna 132 Jerusalemin juutalaiset nousivat vielä uudestaan kapinaan Roomaa vastaan. Tämä Bar Kohban kapina eli toinen juutalaissota päättyi vuonna 135, jolloin keisari Hadrianus karkotti kaikki juutalaiset monista osista Palestiinaa sekä Jerusalemista, joka oli tuhottu perustuksia myöten. Jerusalem rakennettiin uudelleen Aelia Capitolina -nimiseksi roomalaiseksi coloniaksi eli varuskuntakaupungiksi.Semy Kahan, s. 17

Konstantinus Suuren aikana vuonna 326 keisarin äiti Helena kävi Jerusalemissa, ja sinne rakennettiin tämän aloitteesta Pyhän haudan kirkko. Kristinuskosta tuli koko Rooman valtionuskonto, ja Jerusalemista merkittävä pyhiinvaelluskohde. Rooman valtakunnan jakaannuttua Jerusalem kuului Bysantin valtakunnan eli Itä-Rooman alueisiin. Kaupungin bysanttilaista kukoistuskautta olivat 400- ja 500-luvut.

Keskiajasta ensimmäiseen maailmansotaan

Vuonna 614 persialaiset valloittivat kaupungin ja monia kirkkoja hävitettiin. Bysanttilaiset valloittivat kaupungin uudelleen vuonna 629. Arabit valloittivat sen vuonna 638. Vuonna 685 valtaan noussut kalifi Abd al-Malik teki Jerusalemista valtionuskontonsa pyhimmän kaupungin ja rakennutti Temppelivuorelle Kalliomoskeijan paikkaan, jossa hän odotti Jeesuksen pikaista tulemista. Kalifi al-Hakim tuhosi Pyhän haudan kirkon ja muita kirkkoja ja synagogia noin vuonna 1010. Vuonna 1072 Jerusalem joutui turkkilaisille seldžukeille, muslimeille, jolloin juutalaisia ja kristittyjä vainottiin. Jerusalem oli ristiritarien, kristityn nimeä käyttäneiden ristiretkeläisten hallussa vuodesta 1099 vuoteen 1187, jona aikana oli muslimien ja juutalaisten verilöylyjä. Vuonna 1187 Saladin valloitti sen uudelleen islamille. Hän antoi ristiritarien karkottamien muslimien ja juutalaisten palata takaisin asuinsijoilleen. Rikhard Leijonamieli yritti valloittaa Jerusalemin uudelleen vuonna 1191. Malik al-Muazzam Isa hajotti kaupungin muurit vuonna 1219.

pienoiskuva|Hierosolima (Jerusalem). Vanhin painettu näkymä Jerusalemista. Nürnberg 1493. Kyram Collection. Saksan keisari Fredrik II sai Jerusalemin vuonna 1229 hallintaansa diplomaattisin keinoin, mutta vuonna 1244 muslimit valloittivat sen jälleen. Ollessaan kristittyjen hallinnassa Jerusalem oli Jerusalemin kuningaskunnan eli Outremérin pääkaupunki 1100–1187 ja 1229–1244. Tämän jälkeen sitä hallitsivat ensin Khwarezmidit ja myöhemmin mamelukit vuodesta 1260.

Osmanien hallitsija Selim ISemy Kahan, s. 18 liitti Jerusalemin vuonna 1517 Osmanien valtakuntaan, joka hallitsi sitä 400 vuotta. Sulttaani Suleiman rakennutti kaupungin muurit uudelleen. Vuosina 1832–1840 kaupunkia hallitsi egyptiläinen Muhammed Ali. Kaupunkia laajennettiin ensimmäistä kertaa vanhan kaupungin muurien ulkopuolelle. Ensimmäiset yritykset asettua asumaan kaupungin muurien ulkopuolelle tekivät kristityt 1850-luvulla. Uudet korttelit olivat Migrash Harusim ja Mishkenot Sha'ananim, joka oli ensimmäinen juutalainen kortteli muurin ulkopuolella ja perustettiin vuonna 1860. Vuonna 1870 kaupungin asukkaista enemmistö oli juutalaisia. Vuonna 1898 keisari Vilhelm II vieraili Jerusalemissa.

Yhdistynyt kuningaskunta miehitti sen ensimmäisessä maailmansodassa vuoden 1917 taistelussa, jolloin osmanien valta murtui.

Itsenäisen Israelin pääkaupungiksi

Sodan jälkeen Jerusalem liitettiin brittien hallinnassa olleeseen Palestiinan mandaattialueeseen ja oli sen pääkaupunkina Israelin perustamiseen saakka. Scopusvuorella muurattiin vuonna 1918 heprealaisen yliopiston peruskivi.

Kansainliitto ratifioi Balfourin julistuksen vuonna 1922 ja luovutti mandaatin Yhdistyneen kuningaskunnan hallintaan. Vuonna 1929 oli arabien kapina juutalaisten maahanmuuttoa vastaan. Peelin komissio ehdotti vuonna 1937 Palestiinan jakoa, mutta arabit vastustivat ja aloittivat vuosikausien kapinan Jerusalemissa. Vuonna 1947 Yhdistyneet kansakunnat äänesti suunnitelman puolesta, jonka mukaan juutalaiset ja arabit saisivat Palestiinasta omat valtionsa ja Jerusalem kansainvälistettäisiin. Juutalaiset hyväksyivät esityksen, mutta arabit eivät. Israel julistautui itsenäiseksi 1948. Ympäröivien maiden arabit tunkeutuivat maahan ja alkoi Israelin itsenäisyyssota, jossa Jordania valloitti Itä-Jerusalemin ja vanhan­kaupungin, siellä ollut juutalais­kortteli mukaan luettuna.

Yhdistyneiden kansakuntien jakosuunnitelma suositteli Jerusalemin muodostamista kansainväliseksi vapaakaupungiksi, mitä suunnitelmaa ei koskaan toteutettu. Israelin itsenäisyyssodan päätyttyä vuonna 1948 Jerusalem jaettiin Israelin ja Jordanian kesken. Jerusalemin vanha kaupunki joutui Jordanialle, mutta sen länsipuolella sijaitsevat, pääasiassa juutalaissiirtolaisten asuttamat esikaupungit Israelille, jonka alue Jerusalemin kohdalla työntyi kielekkeenä Jordanian (Länsirannan) sisään. Tämä Länsi-Jerusalem julistettiin Israelin pääkaupungiksi, mutta sellaiseksi sitä ei kansainvälisesti hyväksytty.Semy Kahan, s. 19 Jaetun kaupungin poikki kulkenut raja suljettiin, eikä israelilaisilla ollut pääsyä esimerkiksi Itkumuurille.

Kaupunki yhdistyi, mutta näkymättömät muurit jäivät