thumb|Polyvinyylibutyraalin rakenne Polyvinyylibutyraali eli PVB on polyasetaaleihin kuuluva polymeeri. Sillä on useita käyttökohteita, esimerkiksi laminoidun lasin valmistus.
Ominaisuudet Polyvinyylibutyraalin molekyylimassa on tavanomaisesti 40 000–350 000 g/mol. Sen sulamispiste on 90–155 °C ja on sitä korkeampi mitä suurempi molekyylimassa on. Polyvinyylibutyraalin lasisiirtymälämpötila on 57–78 °C. Yhdiste on amorfinen polymeeri, jonka kiteisyysaste on alhainen. Polymeeri liukenee muun muassa alkoholeihin, eettereihin ja estereihin. Aineen tiheys on 1,07–1,1 g/cm3Klaus Hintzer, Tilman Zipplies, D. Peter Carlson & Walter Schmiegel: "Fluoropolymers, Organic", teoksessa Ullmann’s Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2014.Bruce Wade: "Vinyl Acetal Polymers", teoksessa Encyclopedia of Polymer Science and Technology, John Wiley & Sons, New York, 2016.Jerome W. Knapczyk: "Vinyl Acetal Polymers", teoksessa Van Nostrand's Encyclopedia of Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2005.
Valmistus ja käyttö Polyvinyylibutyraalin valmistuksessa polyvinyyliasetaatti hydrolysoidaan ensin polyvinyylialkoholiksi. Polyvinyylialkoholi reagoi butyyrialdehydin kanssa 30–80 °C:n muodostaen rengasrakenteisia asetaaliryhmiä. Reaktiossa käytetään happamia katalyyttejä, kuten vetykloridia. Liuottimena polymeroinnissa on vesi tai etanoli. Polyvinyylibutyraalin sekaan lisätään usein muovinpehmentimiä.F. L. Marten: Vinyl Alcohol Polymers, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2002 475px
Polyvinyylibutyraalia käytetään erityisesti kalvoina muun muassa autojen tuulilaseina käytettävien laminoitujen lasien valmistukseen. Muita käyttökohteita ovat esimerkiksi tekstiilien pinnoitus, metallien pinnoitus, maalit, liimat ja käyttö painomusteiden täyteaineena.
Lähteet
Luokka:Polymeerit