Etelä-Aasian varhaisia asutuspaikkoja olivat esiharappalaisten kulttuurien asuinpaikat. Näistä on löydetty merkkejä muun muassa Pakistanista, mistä on löydetty jäänteitä 5500 vuotta vanhasta keramiikasta. Indus-kulttuuri eli Harappan kulttuuri vaikutti Intian pohjoisosassa ja Pakistanin eteläosassa noin 3300-1300 eaa ja se oli parhaimmillaan 2600-1900 eaa. Tämä aika jaetaan kolmeen osaan, jotka ovat Varhaisharappa, pääasiallinen Harappa ja Myöhäisharappa.
Arjalaiset saapuivat Etelä-Aasiaan noin 1800-600 ekr. Tuolloin alkoi veda-kausi. Buddhalaisuus sai jalan sijaa Pohjois-Intiassa noin 600-320 ekr. Intiassa vallitsi Marya-imperiumi 320-185 ekr. Islam levisi Etelä-Aasiaan noin 1200-1500. Tämän jälkeen Intiassa vallitsi Moguli-imperiumi 1500-1750. Veda-kausi jakautuu kolmeen osaan. Varhaisin oli Rigvedojen kausi, sitten oli Mantra-kielen kausi ja lopuksi Samhita Prosen kausi. Veda-kauden aikana Intiassa tapahtui monia sosiaalisia ja yhteiskunnallisia muutoksia.
1800-luvun puolivälissä Intiassa ja Pakistanissa kaupankäyntiin vaikutti Englannin Itä-Intian kauppakomppania, jolla oli kauppatukikohtia Sindhissä ja Punjabissa.
Etelä-Aasian kulttuuriin on tullut vaikutteita Lähi-idästä ja Keski-Aasiasta, esimerkiksi ruokakulttuuriin. Etelä-Aasialaiseen ruokakulttuuriin on tullut vaikutteita muun muassa Persiasta, mistä on omaksuttu tuoksuvien mausteiden käyttöä. Yleisesti ruokakulttuuriin omaksuttiin vaikutteita Suurmogulien valtakunnan aikana, jolloin omaksuttiin kuivattujen hedelmien käyttöä. Keski-Aasiasta taas on tullut vaikutteita juustojen valmistukseen.
Lähteet
Luokka:Aasian historia