pienoiskuva|Huopakankainen sarven sisäosa Sarvilakki () oli 1800-luvulla saamelaisten naisten käytössä ollut päähine, joka saa nimensä kookkaasta sarven näköisestä muodostaan. Se oli ilmeisesti päivittäisessä käytössä pohjoisimmalla saamelaisalueella ainakin Suomessa ja Norjassa. Sarvilakki jäi pois käytöstä samaan aikaan, kun lestadiolaisuus levisi saamelaisalueille. Sen jälkeen saamelaisnaiset alkoivat käyttää päänmyötäisiä hilkkoja ja niiden lisäksi tai sijaan päähuiveja.
Lakissa on hilkkamainen muoto, ja pään päällä on kankaan alle laitettu puinen sarviosa. Sarvi ei kuitenkaan ole varsinaisesti kiinnitetty paikoilleen. Vuonna 1902 julkaistun kirjoituksen mukaan lakin puusta tehtyä sarviosaa ei käytännön syistä käytetty kuin sunnuntaisin. Kun puusarvea ei käytetty, yläosa saatettiin taittaa tai täyttää jollain pehmeällä.Pieski & Harlin 2020, s. 21–25. Puinen sarviosa yleistyi vasta 1700-luvun lopulla. Sitä ennen sarvi tehtiin nahasta.Pieski & Harlin 2020, s. 41–43.
Historia Lakki jäi pois käytöstä samaan aikaan, kun lestadiolaisuus levisi saamelaisalueille. Ei ole täysin varmaa, miksi naiset eivät sen jälkeen enää pitäneet lakkia, mutta erään teorian mukaan lestadiolaispapit olivat yhdistäneet sen pirun sarveen. Piru olisi väitetysti elänyt sarvessa, ja sen takia sarvi oli poltettava. Suomessa lakki hävisi ensin Käsivarren Lapista, ja Norjassa 1900-luvulla lakki oli jo lähes kokonaan jäänyt pois muodista. Sarvilakin jäätyä pois käytöstä saamelaisnaiset alkoivat käyttää päänmyötäisiä hilkkamaisia päähineitä eli jollegahpireita ja/tai päähuiveja.
Jossain vaiheessa paljon sarvilakkeja kerättiin pohjoismaalaisiin ja mannereurooppalaisin museoihin. Saamenmaalle jäi niitä jäljelle vain vähän.Pieski & Harlin 2020, s. 10.
Kuvaus Lakissa on pitkät korvalliset ja niihin ommeltuina nauhat, jotka kiinnitetään leuan alle. Sarviosa eli fierra on tehty männystä tai koivustaPennanen, Jukka: "Saamelaisen puku - tarkoituksenmukaisuuden ja esteettisyyden yhdistelmä". Teoksessa Siiddastallan: Siidoista kyliin, s. 100. Toimittaneet Jukka Pennanen & Klemetti Näkkäläjärvi. Pohjoinen, 2000.. ja se on päällystetty tavallisesti punaisella verkakankaalla. Myös sinisiä, harmaita, mustia ja keltaisia sarvilakkeja on olemassa. Sarviosa laitetaan kankaan alle, mutta ei varsinaisesti kiinnitetä paikoilleen. Lakki on koristeltu nauhoilla, pitsillä ja muilla koristeilla. Koristeiden materiaalina käytetään esimerkiksi silkkiä ja puuvillaa. Joissain lakeissa sarven kärki on päällystetty kankaan lisäksi sisnalla eli parkitulla poronnahalla.
Sarvi on ontto. Sen seinämien on oltava ohuita, ja sarven on istuttava kantajansa päähän hyvin. Fierra tehdään kuivasta tai puolilahosta puusta. Materiaalivalinta takaa sen, että sarvesta tulee hyvin kevyt.
Sarvilakkia on tapana koristella tietynlaisella tavalla. Kaikkein näyttävin koriste () kiertää sarven alaosaa. Toinen koriste () kiertää pään ympäri, kolmas () otsan ja poskien myötäisesti, ja neljäs () lakkia reunustava pitsikoriste. Sarven kummallakin puolella pystysuunnassa on tereet. Punaisissa lakeissa tereet ovat yleensä siniset ja keltaiset, ja muun värisissä lakeissa punaiset ja keltaiset. Koristelussa ja lakin muotoilussa ei vaikuta olleen alueellisia eroavaisuuksia.
Galleria
Katso myös Šaamšiǩ Lähteet
Viitteet
Luokka:Saamelaiset vaatteetLuokka:Päähineet