Markianos Herakleialainen (, ; 300/400-luku) oli antiikin kreikkalainen maantieteilijä, joka oli kotoisin Herakleia Pontikesta.
Elämä
Markianoksesta itsestään ei tiedetä juuri mitään. Hän eli myöhäisantiikin aikana, mutta hänen tarkkaa ajoitustaan ei tunneta. Varmuudella hänet voidaan ajoittaa myöhemmäksi kuin Klaudios Ptolemaios, jota hän käytti lähteenään, ja varhaisemmaksi kuin Stefanos Byzantionlainen, joka lainaa häntä usein. Jos hän on sama Markianos, jonka Synesios Kyreneläinen ja Sokrates Skolastikko mainitsevat, hänen on täytynyt elää 400-luvun alussa.Synesios: Kirjeet 103; Sokrates Skholastikos: Kirkkohistoria 4.9.
Teokset
Markianos kirjoitti seuraavat teokset:
Ulkoisen meren periplus () – Markianoksen ainoa kokonaan oma teos, joka kuvasi nimensä mukaisesti ”ulkoisia” eli Välimeren ja Mustanmeren ulkopuolisia merialueita. Teos jakaantui kahteen kirjaan, joista ensimmäinen kuvasi Intian valtamerta ja toinen Atlantin valtamerta. Ensimmäinen kirja on säilynyt nykyaikaan kokonaan ja toinen osittain. Lyhennelmä Artemidoros Efesoslaisen teoksen Geografia eli Maantieteen kuvaukset () eli Periplus () 11 kirjasta – Teoksesta on säilynyt vain sen johdanto sekä kuvaukset Bithynian ja Paflagonian rannikoista. Artemidoroksen teoksesta Markianos käyttää nimimuotoa Periplus. Markianoksen oma teos ei vaikuta olleen pelkkä lyhennelmä, sillä hän sanoo käyttäneensä siinä rannikoiden kuvauksia myös seuraavilta maantieteilijöiltä: Timosthenes Rhodoslainen, Eratosthenes, Pytheas Massalialainen, Isidoros Kharakslainen, Sosandros, Simmias, Apellas Kyreneläinen, Euthymenes Massalialainen, Fileas Ateenalainen, Androsthenes Thasoslainen, Kleon Sisilialainen, Eudoksos Rhodoslainen, Hanno Karthagolainen, Skylaks Karyandalainen (tai Pseudo-Skylaks?) ja Botthaios. Erityisesti hän sanoo kuitenkin käyttäneensä lähteenään Artemidorosta sekä Strabonia ja Menippos Pergamonlaista. Lyhennelmä tai korjattu ja täydennetty laitos Menippos Pergamonlaisen teoksesta Sisäisen meren periplus ().
Markianoksen teosten editio princeps oli David Hoescheliuksen (Höschel) teoksessa Geographica (Augusta Vindelicorum = Augsburg, 1600, 8vo.). Myöhemmin ne julkaisi muun muassa Frederick Morell (Pariisi, 1602, 8vo.), John Hudson kokoelmassa Geographi Graeci minores (Oxonia = Oxford, 1698) sekä Emmanuel Miller (Pariisi, 1839, 8vo.).
Lähteet
Aiheesta muualla
Marcianus of Heraclea: Epitome of the Periplus of Menippus. ToposText.
Luokka:Antiikin kreikkalaiset maantieteilijät