Hohenzollernin suvun ritarikunta () oli preussilainen ritarikunta, joka perustettiin 5. joulukuuta 1841 kahden Hohenzollernin sukuun kuuluneen ruhtinaan, Konstantin ja Karl Anton, käskystä, jotka kuuluivat saman suvun kahden eri rinnakkaisiin haaroihin ja olivat myös Preussin kuninkaan serkkuja. Vuonna 1849 ritarikunnasta tuli virallisesti osa Preussin kuningaskunnan palkitsemisjärjestelmää, mutta ns. ruhtinasversio ritarikunnasta säilyi edelleen ja sitä jaettiin Preussin kuninkaan jakamasta versiosta riippumatta.
Aluksi ritarikunnalla palkittiin vain sellaisia henkilöitä, jotka olivat taistelleet Euroopan hullun vuoden 1848 vallankumousten tukahduttamiseksi. Sittemmin sitä alettiin jakaa myös kuninkaan saattueelle, virkamiehille ja sotilaille, jotka olivat palvelleet ansioituneesti kuningasperhettä.
Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä maanpakoon lähtenyt entinen keisari Vilhelm II jatkoi ritarikunnan jakoa siitä huolimatta, että Weimarin tasavallan perustuslaki kielsi valtiota myöntämästä kunniamerkkejä ja kansalaisia ottamasta vastaan ulkomaalaisia kunniamerkkejä.
Ritarikunnassa oli neljä luokkaa (suurkomentaja, komentaja, ritari ja jäsen), joista alinta myönnettiin miehistölle ja siviileille.
80x80px ritarikunnan nauha
Sota-aikana ritarikunnan nauha oli samanlainen rautaristin 2. luokan kanssa. Ensimmäisen maailmansodan aikana ritarikuntaan nimitettiin yli 8 300 sotilasta.
Lähteet
Luokka:Preussin kuningaskunta Luokka:Saksalaiset ritarikunnat ritarikunta