Jano on suomalaislaulaja Pave Maijasen kappale, joka julkaistiin Palava sydän -albumilla syksyllä ja singlenä toukokuussa 1985.Saarela 2021, s. 252. Kappaleesta tuli todellinen hittikappale ja on Maijasen tunnetuimpia kappaleita. Maijanen sovitti kappaleen omalla nimellään, mutta sävelsi ja sanoitti salanimellä M. (Maija) Paavonen.Palava sydän -albumin LP-levyn ( 062 1384701) takakannen ja sanaliitteen tiedot.
Kappaleen ovat levyttäneet myös Make Kataja (1985), Ilpo Kestilä (1985), Finlanders (2001) sekä Maija Vilkkumaa (2015). Maijanen on laulanut kappaleen myös englanniksi nimellä ”Water” studioalbumilleen Would You vuonna 1987.
Kappaleen synty Maijasen mukaan kappale syntyi Dingo-yhtyeen Kerjäläisten valtakunta -albumin äänityksissä Takomo-studiolla alkuvuodesta 1985. Yhtyeen laulajalle Pertti Neumannille Maijanen valitteli mielessään kalvaavaa sanaa ”jano”. Neumann kehotti Maijasta pitämään sanasta kiinni ja luottavansa häneen, että siitä tulee jotain.
Maijanen oli käynyt hiljattain Marokossa yhdessä Dingon kanssa ottamassa kansikuvia tulevan albumin kanteen. Hän ei ollut tuolloin käynyt vielä Etelä-Espanjassa, mutta näki silmissään Andalusian polttavan auringon, kalkitut talot ja flamencon. Kappaletta tehdessään Maijanen palautti mieleensä Agadirin tunnelmia ja kuvitteli samanlaisia miljöitä olevan myös Andalusiassa.
Levytys Kappale levytettiin Finnvoxin studiolla huhtikuun alussa 1985. Maijasen Marokon-reissulta matkamuistoksi ostamia savirumpuja kuullaan kappaleen introssa. Maijanen lisäsi ”savibongojen” kopautuksia rumpali Miri Miettisen soittaman rumpuraidan seuraksi. Kappaleen soolokitaristina toiminut Peter Lerche soittaa alun tulisen, flamenco-henkisen kitarasoolon akustisella kitarallaan, täysin improvisoimalla. Paven serkku Masa Maijanen soittaa kappaleessa bassoa ja on muistellut ”tuplanneensa” kappaleen bassoraidan legendaarisella Fender Stratocaster -sähkökitaralla. Masa Maijanen on epäillyt sen olevan koko uransa ainoa kappale, jolle on merkitty Gramexissa niin sanottu ”sivusoitinlisä”.
Vastaanotto ja musiikkivideo Kun kappale oli äänitetty, Pave meni viemään viereisessä rakennuksessa, Pitäjänmäen Arinatie 6:ssa sijainneen EMI:n Suomen osaston toimitusjohtajalle Rolf Kronqvistille kappaleen C-kasetilla. Kappaleen kuunneltuaan Maijanen on kertonut Rolfin kuunnelleen kappaleen suu auki ja antaneen lopuksi aplodit.
Kappale julkaistiin singlenä toukokuussa ja nousi miltei samanlaisiin hittisfääreihin kuin Maijasen edellinen hitti ”Lähtisitkö”. Kappale oli Suomen jukeboxien kolmanneksi soitetuin single ja singlemyynnissä neljänneksi myydyin.
Kappaleesta tehtiin musiikkivideo, jonka käsikirjoittajana ja taiteellisena ohjaajana toimi valokuvaaja Kari ”Gogh” Riipinen. MusicTV-henkisellä videolla androgyyniksi muuntautunut Pave kierii lattialla ja heittää vanhan Noso-merkkisen kitaransa seinään. Video tehtiin hyvin pienellä budjetilla ja on hyvin olennainen ajan musiikkivideoille. Televisiossa video esitettiin kesäkuussa ja se herätti suurta huomiota Levyraadissa, sillä videolla vahvasti meikattu, Duran Duran -henkinen mallityttö pääsi huippumalliksi ohjaaja Riipisen muistelmien mukaan.
Kokoonpano ja tekijät Pave Maijanen – laulu, komppikitara, savibongot Masa Maijanen – basso, sähkökitara (intro; Fender Stratocaster) Miri Miettinen – rummut Peter Lerche – soolokitarat (akustinen, sähkö) Jukka Hakoköngäs – kosketinsoittimet
Maija Paavonen – sävellys, sanoitus Pave Maijanen – sovitus Imudico – kustantaja T. T. Oksala – äänitys (Finnvox-studioilla huhtikuun alussa 1985) T. T. Oksala, Jimi Sumén ja Pave Maijanen – miksaus (Finnvox-studioilla) Kari ”Gogh” Riipinen – singlen valokuvat, musiikkivideon käsikirjoitus ja taiteellinen ohjaus
Lähteet
Viitteet
Luokka:Vuoden 1985 kappaleet Luokka:Pave Maijasen kappaleet