Malesia on valtio Kaakkois-Aasiassa. Sen pääkaupunki on Kuala Lumpur. Malesian väkiluku on noin 34 miljoonaa ja pinta-ala 330 803 neliökilometriä. Malesian naapurimaat ovat Thaimaa, Indonesia, Singapore ja Brunei. Maan virallinen kieli on malaiji.
Malesia muodostuu kahdesta toisistaan selvästi erillään sijaitsevasta alueesta. Länsi-Malesian muodostaa Malakan niemimaan eteläosa, entinen Malaija, kun taas Itä-Malesiaan kuuluu Borneon saaren pohjoisosa Bruneita lukuun ottamatta.
Malesian suurin väestöryhmä on malaijit, mutta kiinalaisvähemmistö on hallinnut maan taloutta. Lisäksi maassa on merkittävä intialaisvähemmistö.
Maantiede
Fyysinen maantiede Malesia muodostuu kahdesta osasta, jotka yhdistyivät Malesian liittovaltioksi vuonna 1963. Maan pinta-ala on 330 830 km², josta 132 490 km² on maan mantereisella osalla Länsi-Malesiassa. Borneon saarella Malesialle kuuluvan alueen pinta-ala on 198 447 km². Länsi-Malesia sijaitsee Malakan niemimaan eteläkärjessä, se ulottuu etelässä Johorensalmelle ja Singaporensalmelle, pohjoisessa sen rajanaapurina on Thaimaa. Länsi-Malesian itäpuolella on Etelä-Kiinan meri ja länsipuolella Malakansalmi ja Andamaanienmeri. pienois|upright=1.5|left|Malesian kartta Itä-Malesian muodostavat Sabahin ja Sarawakin osavaltiot Borneon saaren pohjoisosassa. Sarawakin osavaltion ja Etelä-Kiinan meren välissä on Brunei ja eteläpuolella Indonesialle kuuluva Kalimantan. Pohjois-Borneon pohjoispuolella on Etelä-Kiinan meri ja itäpuolella Sulunmeri ja Celebesinmeri. Itä- ja Länsi-Malesian välissä on enimmillään 2 000 ja lähimmillään noin 650 kilometriä Etelä-Kiinan merta.
Itä-Malesian rannikkoseudulla on laajat mangroverantaiset tasangot. Rannikolta sisämaahan päin maasto on korkeaa kukkulamaastoa, joka muuttuu sisämaassa korkeaksi vuoristoksi. Niemimaan jakaa kahtia Banjaran Titiwangsan vuorijono, joka kulkee etelästä pohjoiseen, se on myös maan mantereisen osan suurin vuoristo. Vuoret ovat geologisesti hyvin vanhoja ja eroosio on pyöristänyt niiden muotoja. Vuorijono erottaa niemimaan kapean itäisen rannikkovyöhykkeen ja lännen hedelmälliset alluviaalitasangot. Niemimaan keski-pohjoisosissa on myös karstilaueita, joissa on paljon kalkkikiveen muodostuneita maanalaisia luolastoja. pienois|left|Malesian korkein vuori, 4095 metriä korkea Kinabalu. Itä-Malesian alue Borneon saarella jakautuu mäkiseen ja laaksoiseen rannikkoalueeseen ja vuoristoiseen sisämaahan. Rannikkotasanko on Sarawakissa 30–60 metriä leveä, kun taas Sabahissa se on vain 15–30 kilometriä leveä ja kallioinen. Sisämaan kukkulien ja laaksojen alueella on korkeus on yleensä alle 300 metriä, mutta yksittäiset kukkulat voivat kohota yli 750 metriin. Siitä vielä lisää sisämaahan päästään vuoristoiseen alueeseen.
Borneon vuorijonot kulkevat itä–länsi- ja koillinen–luode-suuntaisesti, ja ne muodostavat Malesian ja Indonesian rajan. Malesian korkein vuoristo on Crockerin vuoristo Itä-Malesiassa Sabahin osavaltiossa. Vuoristossa sijaitsee maan korkein vuori, 4 095 metriä korkea Kinabalu, sekä maan kolmanneksi korkein vuori Mount Tambuyukon. Sabahissa sijaitsee myös Malesian ainoa toimiva tulivuori, Bombalai, jonka arvellaan purkautuneen viimeksi noin 27 000 vuotta sitten.
Maan rannikkoalueilla virtaa monia jokia. Joet virtaavat ympäri vuoden maan jatkuvien sateiden ansiosta. Pitkittyneet sateet aiheuttavat usein tulvia. Länsi-Malesian pisin joki on 434 km pitkä Pahangjoki. Itä-Malesian suurimmat joet Kinabatangan (560 km) ja Rajangjoki (563 km) ovat lähes saman pituisia. Ne ovat purjehduskelpoisia sisämaahan, ja ne ovat siten muodostaneet tärkeän yhteyden sisämaan ja rannikon välille.
Malesiaan kuuluu monia saaria, jotka ovat suosittuja turistikohteita. Tunnetuimmat saaret ovat Malakan niemimaan länsipuolella olevat Langkawi, Penang ja Pangkor, sekä itäpuolella olevat Perhentian-saaret, Redang ja Tioman.
Ilmasto pienois|Teeviljelmiä Cameronin ylängöllä. Malesia sijaitsee lähellä päiväntasaajaa, 1. ja 6. pohjoisen leveyspiirin välillä, joten maassa vallitsee päiväntasaajan trooppinen ilmasto, jossa lämpötilat ovat korkeat ja sateet yleisiä ympäri vuoden. Ilman suhteellinen kosteus on 90-95 prosenttia. Lämpötila on yleensä yli 30 °C, eikä lämpötila laske koskaan alle 20 °C:n. Länsi-Malesian useimmilla alankoalueilla lämpötilat ovat keskimäärin noin 27 °C. Itä-Malesian rannikkoalueilla minimilämpötilat vaihtelevat 23 °C:sta 25 °C:seen. Maksimilämpötilat ovat noin 32 °C. Huhtikuusta syyskuuhun puhaltaa lounaismonsuuni ja marraskuusta helmikuuhun koillismonsuuni. Keskimääräinen sademäärä Länsi-Malesiassa on noin 2 540 mm vuodessa ja Itä-Malesiassa vuotuinen sademäärä vaihtelee alueesta riippuen noin 2 030–3 560 mm:n välillä.
Ilmastossa on eroa myös maan itä- ja länsiosan välillä, sillä lännessä puhaltavat välillä mantereiset tuulet, toisin kuin Borneolla vallitsevassa meri-ilmastossa. Paikallisia eroja on myös rannikkoseutujen ja sisämaan ylänköalueiden välillä. Ylängoillä on hieman viileämpää ja sateisempaa ja lämpötilojen vaihtelu on suurempaa.
Luonto 75 prosenttia maasta on metsien peitossa ja 60 prosenttia siitä on luonnontilaista trooppista sademetsää tai mangrovemetsää. Malesian eliökunnan monimuotoisuus on yksi maailman monipuolisimmista. Metsien suuria eläinlajeja ovat muun muassa sumatransarvikuono, malaijikarhu, malakantiikeri, orangit ja nenäapina. Borneolla kasvaa maailman suurin kukka rafflesia. Sen lisäksi Malesiassa tavataan ainakin 15 000 putkilokasvilajia. Näistä puulajeja on yli 2 000. Yhdellä hehtaarilla metsää voi kasvaa yli sata eri puulajia, sekä pensaita, yrttejä, köynnoskasveja ja päällyskasveja.
Metsät ovat paikoin tuhoutuneet, kun metsää on raivattu viljelysten tieltä 1960-luvulta lähtien. Kun tällainen raivattu maa myöhemmin hylätään, sille kehittyy usein karkeaa ruohoaluetta, pensaikkoa ja toissijaista metsää. Luonnontilaisten metsien lisäksi maan talousmetsissä kasvatetaan kumipuuta ja öljypalmua. Cameron Highlandsin alue on tunnettu teeviljelmistään.
Alkuperäisen metsäluonnon ja eliöstön monimuotoisuuden suojelemiseksi Malesiaan on perustettu useita kansallispuistoja. Ne ovat suosittuja matkailukohteita, kuten maan suurin Taman Negaran kansallispuisto, Bakon kansallispuisto Borneon rannikolla, Niahin kansallispuisto luolineen sekä Tanjung Datun kansallispuisto, jossa on sekä koralliriuttoja että luonnontilaista sademetsää. Gunung Mulun kansallispuisto ja Kinabalun kansallispuisto ovat Unescon maailmanperintökohteita.
Historia
Esihistoria Malakan niemimaalle saapui ensimmäinen varsinainen muuttoaalto nykyisen Etelä-Kiinan alueelta 3000 ekr. Varhaiset asukkaat olivat metsästäjä-keräilijöitä ja heitä kutsutaan protomalaijeiksi. Noin vuonna 300 ekr. alueelle saapui deuteromalaijeja ja protomalaijit siirtyivät heidän tieltään sisämaahan. Deuteromalaijeja pidetään nykyisten malaijien kantaisinä.
Deuteromalaijit elivät rannikkoalueilla ja jokien varsilla, ja he saivat kulttuuriinsa vaikutteita Malakansalmella kulkeneilta intialaisilta ja kiinalaisilta kauppiailta. Deuteromalaijit myös solmivat kauppasuhteita vierasmaalaisten kanssa. Ajanlaskun alussa hindulaisuus ja buddhalaisuus levisivät Malesian alueelle Intian suunnalta tulleiden kauppiaiden mukana. Sanskritin kirjoitusjärjestelmän malaijit omaksuivat 400-luvulla.
Varhaiset kuningaskunnat Malaijien ensimmäinen merkittävä kauppaa harjoittanut kuningaskunta oli Sumatralta lähtöisin oleva Srivijayan imperiumi. Srivijaya hallitsi 700-luvulta lähtien Malakansalmen laivaliikennettä ja merkittävää osaa Malakan niemimaan eteläosasta. Srivijayan mukana Malakan niemimaalle levisi myös malaijin kieli. Valtakunnan pääkaupunki oli Sumatralla sijaitseva Palembang.
1000-luvun alussa Shrivijaya kohtasi ulkoisia uhkia kun muut alueen kuningaskunnat Jaavan ja Intian suunnasta yrittivät horjuttaa sen valta-asemaa. Muiden kuningaskuntien kanssa käytyjen sotien takia valtakunta heikkeni ja sen alueelle alkoi muodostua pienempiä kuningaskuntia. Suurimpana niistä Kedirin kuningaskunta Jaavalle, jonka kanssa se jakoi Malaijien saaristossa valta-asemansa 1100-luvulla.
Srivijayan valtakunta alkoi taantua 1200-luvulla ja sen valta-asema vähitellen hiipui. Valtakunnalla oli toistuvasti konflikteja jaavalaisten kuningaskuntien kanssa, lisäksi Srivijayan kauppavalta alueella oli heikentynyt, koska valta jakaantui alueella tasaisemmin eri valtakuntien kesken.
Srivijayan valtakunta liitettiin 1200-luvulla Majapahitin valtakuntaan, joka hallitsi myös seuraavalla vuosisadalla suurinta osaa nykyisestä Malesiasta ja Indonesiasta. Vuonna 1377 Majapahitin laivasto valloitti myös Palembangin, joka oli viimeisiä jäänteitä Shrivijayan valtakunnasta. Palembangin prinssi Paramesvara pakeni Sumatralta ja yritti taistella Majapahitin hallintoa vastaan. Hän perusti ensin uuden tukikohdan Temasekiin, nykyiseen Singaporeen, mutta se osoittautui turvattomaksi ja hän pakeni Temasekista vuonna 1398 nykyisen Malakan alueelle, mihin hän perusti uuden valtakeskuksen.
Sulttaanikuntien aika Vuonna 1402 Paramesvara perusti Malakansalmen länsirannikolle Malakan sulttaanikunnan. Kapinoidessaan Majapahitien valloituksia vastaan Paramesvara loi hyvät suhteet kiinalaisiin ja Malakan sulttaanikunta pääsi Kiinan Ming-dynastian keisarin suojelukseen. Majapahitien valtakausi alueella alkoi hiipua 1300-luvulla sisäisten kiistojen takia ja sen hallitsemat alueet alkoivat itsenäistyä. Malakan niemimaalle syntyi useita pieniä kaupunkivaltioita, jotka harjoittivat elinkeinoinaan kauppaa ja merenkulkua.
Islam saapui alueelle arabialaisten, sekä Pohjois- ja Etelä-Intiasta tulleiden muslimikauppiaiden mukana. Myös Malakan sulttaanikunnassa kuningas Paramesvara kääntyi islaminuskoon ja Malakan alun perin hindulais-buddhalainen kuningaskunta muuttui sulttaanikunnaksi. Islamista oli myös kaupallista hyötyä, sillä islamilaiseen sulttaanikuntaan saapui enemmän muslimikauppiaita Persian ja Intian suunnalta. Malakasta islam levisi myös muualle Kaakkois-Aasiaan. Malakka kasvoi nopeasti merkittäväksi satamakaupungiksi ja se hallitsi suurta osaa Malakan niemimaasta. Malakan sulttaanikunnan valtakausi alueella kesti hieman yli sata vuotta, sen menestyksen aikaa pidetään Malesian historiassa kansakunnan alkuna.
Siirtomaavallan alku pienois|Portugalilaisen A Famosan linnoituksen jäänteitä Malakassa. 1500-luvun alussa eurooppalaiset saapuivat Kaakkois-Aasiaan etsimään muun muassa mausteita. Portugalilaiset pyrkivät saamaan itselleen monopoliaseman maustekaupassa ja vuonna 1510 Afonso de Albuquerquen johtamat portugalilaiset hyökkäsivät Malakan sulttaanikuntaan. Malakka kukistui vasta kuukauden mittaisen meri- ja maataistelun jälkeen. Malakan kukistuttua Malakan sulttaani pakeni niemimaan eteläosiin, mihin hän perusti Johoren sulttaanikunnan.
Malakasta kehittyi Portugalin hallintokeskus Kaakkois-Aasiassa, ja maa sai hallintaansa Malakansalmen. Portugalilaisten vaikutus Malakan niemimaan alueella jäi valloituksista huolimatta vähäiseksi. Portugalin yrittäessä haalia maustekaupan monopolia itselleen ja yrittäessään estää islamin leviämistä muslimikauppiaat hajaantuivat muihin alueen satamiin. Malakan väkimäärä väheni portugalilaisten alaisuudessa merkittävästi. 1480-luvulla kaupungissa asui noin satatuhatta ihmistä ja 1500-luvulla asukasluku väheni noin 25 000:een.
Johore yritti valloittaa Malakkaa portugalilaisilta takaisin, mutta kaikki yritykset epäonnistuivat. Malakan heikennyttyä osa niemimaasta joutui Sumatralta tulleen Acehin sulttaanikunnan vallan alle. Nykyisen Itä-Malesian alue Borneon saarella eli omaa elämäänsä eristyksissä mantereesta. Borneolla Sulun sulttaanikunta ja Brunein sulttaanikunta kiistelivät Borneon hallinnasta.
pienois|Hollantilaisten ajasta on Malakan kaupungin Dutch Squarella perintönä kuvernöörin hallintorakennus Stadthuys ja kirkko.