Residenz-palatsi on entinen Baijerin hallitsijoitten eli Wittelsbach-suvun kuninkaallinen palatsi Münchenin keskustassa Saksassa. Se on Saksan suurin kaupunkipalatsi, joka on avoinna yleisölle. oikea|pienoiskuva| Ilmakuva Residenz-palatsista ja Hofgarten-puutarhastapienoiskuva| Residenz-palatsin pohjapiirros Rakennuskompleksissa on kymmenen sisäpihaa ja 130 huonetta. Sen kolme pääosaa ovat Königsbau (lähellä Max-Joseph-Platzia), Alte Residenz (Vanha Residenz; Residenzstraßelle päin) ja Festsaalbau (Hofgarteniin päin). Festsaalbaun siivessä on Cuvilliés-teatteri toisen maailmansodan jälkeisen jälleenrakennuksen ajalta. Siellä on myös Herkulessaal (Herkules sali), Baijerin radion sinfoniaorkesterin konsertointipaikka. Itäpuolella sijaitseva bysanttilaistyylinen Kaikkien pyhien hovikirkko (Allerheiligen-Hofkirche) on Marstallia, entistä hoviratsastuskoulun rakennusta ja kuninkaallisia talleja vastapäätä.
Historia ja arkkitehtuuri pienoiskuva| Residenz-palatsi 1700-luvulla Ensimmäiset rakennukset tälle paikalle pystytettiin vuonna 1385, ja Münchenin kaupunki rahoitti ne pakotteena epäonnistuneesta kapinasta Stefan III:ta (1375–1413) ja hänen nuorempia veljiään vastaan. Vahvin linnake Hopeatorni (Silberturm) sijaitsi linnaa kaupunkia vastaan suojaavien sisämuurien vieressä. Tämä vankka Uusi linna (Neuveste – uusi linnoitus), jota ympäröivät leveät vallihaudat ja joka sijaitsee kaupunginmuurien uuden kaksoisrenkaan koilliskulmassa, korvasi keskellä kaupunkia sijaitsevan vaikeasti puolustettavan Alter Hofin (Vanhan hovin) Wittelsbach-suvun hallitsijoiden asuinpaikkana. Usein jakautuneen Baijerin herttuat olivat tunteneet tarvetta pitää etäisyyttä monesti kapinallisiin kaupunkilaisiiin ja toisaalta suojautua vihamielisiä sukulaisiaan vastaan. He pyrkivät rakentamaan itselleen suojan, joka oli valloittamaton ja josta oli helppo poistua (suoraan jäätikköä kohti ilman, että heidän oli mentävä kaupungin kujille). Noin vuonna 1470 herttua Albrekt IV:n (1465–1508) aikana rakennettiin puolustusmuurit ja pohjoisportti, minkä jälkeen rakennettiin kaksi puolustustornia.
Vanhan linnan goottilaiset perusmuurit ja kellariholvit sekä niin sanotun juhlasalikellarin (Ballsaalkeller) pyöreät pilarit ovat nykyään palatsin vanhimpia säilyneitä osia. Residenz-palatsin vuosisatojen mittainen kehitys ei tapahtunut vain sen keskuksesta Neuvestesta, vaan se kasvoi useista yksittäisistä osista ja laajennuksista, joista ensimmäinen oli Antiquarium. Yli neljän vuosisadan kehityksen jälkeen jättiläispalatsi oli käytännössä korvannut koko entisen kaupunkikorttelin kasarmeilla, luostarilla, taloilla ja puutarhoilla. Siinä yhdistyvät myöhäisrenessanssin, barokin, rokokoon ja uusklassismin arkkitehtuurin tyylit.
Alte Residenz -palatsi pienoiskuva| 1600-luvun länsisiipi Vilhelm IV:n (1508–1550) käskystä laajennettiin Neuveste-linnoitusta rondellilla ja perustettiin ensimmäinen hovipuutarha, mikä teki Residenz-palatsista edustusasuinpaikan. Tämän puutarhapaviljongin historiaan kuului aikoinaan myös Albrecht Altdorferin maalaus Issoksen taistelu vuodelta 1529. vasen|pienoiskuva|183x183px| Wittelsbachin vaakunaa pitelevä leijona Alte Residenzin edessä Albrekt V:n (1550–1579) hallitusaikana Wilhelm Egkl rakensi Neuveste-linnoituksen Pyhän Yrjön salin viereen taidekamarin entiseen herttualliseen tallirakennukseen, monet Münchenin taidekokoelmat ovat peräisin sieltä. Koska laajalle veistoskokoelmalle ei riittänyt tilaa, Antiquarium rakennettiin vuosina 1568–1571. Se piti rakentaa linnan ulkopuolelle, koska Neuvestessa ei ollut sille enää paikkaa.
Vilhelm V (1579–1597) määräsi rakennettavaksi leskiherttuatar Annalle Witwenstockin eli Leskisiiven ja vuosina 1581–1586 Grottenhofin neljä siipeä arkkitehti Friedrich Sustrisin suunnitelmien mukaan. Vuoden 1590 tienoilla Mustan salin rakentaminen aloitettiin Antiquariumista kaakkoon. Sustrisin johdolla lisättiin Erbprinzentrakt (Perintöprinssin siipi), joka sijaitsee Witwenstockin pohjoispuolella. pienoiskuva|Residenz-palatsi 1700-luvulla, etualalla Hofgarten puutarha Maksimilian I (1597–1651) tilasi nykyisen Maksimilian Residenzin (Maximilianische Residenz), palatsin länsisiiven rakentamisen. 1800-luvulle asti se oli ainoa julkisesti näkyvä julkisivu, ja on edelleen säilynyt. Portaaleja vartioivat kaksi leijonaa ja Neitsyt Marian patsas Baijerin suojelijana portaalien välisessä seinäkomerossa asuinkompleksin länsipuolella. Maksimilian oli uudelleen rakennuttanut ja yhdistänyt olemassa olevia rakennuksia. Lisäksi Maksimilian I puratti vuodesta 1612 lähtien suuria osia Neuveste-linnoituksen etelä- ja länsisiivistä sekä Hopeatornin. Vuosina 1611–1619 suuren Keisaripihan (Kaiserhof) siipirakennus tehtiin kompleksin pohjoispuolelle. Se tuo esille herttua Maksimilianin poliittiset vaatimukset keisarilliseen kruunuun.
Keisaripihan suuret mittasuhteet tyydyttivät Maksimilianin seuraajia aina 1700-luvulle asti, jotka tyytyivät sisätilojen uudistamiseen ja pienempiin laajennuksiin, kuten Grüne Galerie siipiirakennus vuonna 1730 ja Residenz-teatterin vuonna 1751.
Sisäpihat Suuren rakennuskompleksin sisällä on kymmenen sisäpihaa: Grottopiha (Grottenhof) ja Perseus-suihkulähde rakennettiin vuosina 1581–1586 Vilhelm V:n (1579–1597) määräyksestä johtavana arkkitehtina Friedrich Sustris. Se on saanut nimensä luolan mukaan, joka on veistoskokoelman sisältäneen Antiquarium-rakennuksen länsijulkisivulla. pienoiskuva|Brunnenhof (Suihkulähdepiha), yksi kymmenestä sisäpihasta, keskellä Wittelsbach-suihkulähde vuodelta 1610 Kahdeksankulmainen Brunnenhof (Suihkulähdepiha) toimi turnajaispaikkana ennen kuin suuri Wittelsbach-suihkulähde pystytettiin pihan keskelle vuonna 1610. Kaiserhofia (Keisaripihaa) ympäröivät rakennukset, joista kellotornina toimiva Residenz-torni rakennettiin vuosina 1612–1618 Maksimilian I:n hallituskaudella. Molempien pihojen julkisivut koristeltu optisilla illuusioilla (trompe l'oeil), kuten myös Alte Residenz -palatsin julkisivu.
Königsbauhof (Kuninkaan rakennuksen sisäpiha) korvasi puutarhan. Sen itäpuolella sijaitsee Grüne Galerien (Vihreä galleria) rokokoo-tyylinen julkisivu, jonka on suunnitellut François Cuvilliés vanhempi vuosina 1731–1733.
Muita sisäpihoja ovat Kapellenhof (Kappelipiha), suuri Apothekenhof (Apteekkipiha) Festsaalbau-rakennuksen takana, Puderhöfchen (Pieni ruutipiha), Küchenhof (Keittiöpiha), Kabinettsgarten (Kabinettipuutarha) ja Zierhöfchen (Pieni koristepiha tai Comité-piha).
Königsbau-rakennus pienoiskuva| Residenz-palatsi, Königsbau-rakennus Nykyinen rakennus on Baijerin kuningas Ludvig I:n (1825–1848) ajalta, joka määräsi arkkitehti Leo von Klenzeä laajentamaan palatsia. Vuosina 1825-1835 Königsbau rakennettiin etelän suuntaan firenzeläisen Palazzo Pittin tyyliseksi. Rakennus on 30 metriä korkea.
Königsbaussa on lukuisia huoneistoja, kuten Ludvig I:n edustusasunto ensimmäisessä kerroksessa ja Nibelungen-salit pohjakerroksessa. Nykyään Baijerin aarrekammio sijaitsee Königsbaun pohjakerroksessa. Kuninkaalliset oleskeluhuoneet ovat säilyneet, ne palvelivat ensisijaisesti edustustilaisuuksia ja niihin voitiin tutustua sopimuksen mukaan jo tuolloin. Kuningasparin yksityisasunnot Königsbaun takana eivät ole säilyneet toisen maailmansodan pommitustuhojen vuoksi. Toisessa kerroksessa olivat niin sanotut Festgemächerit, jotka oli tarkoitettu pienten hovijuhlien järjestämiseen. Tilasarja oli jaettu aulatilaan, vastaanottosalonkiin, tanssisaliin, kukkasaliin ja kuninkaan yksityishuoneisiin. Nämä huoneet ovat edelleen säilyneet, mutta erittäin yksinkertaistetussa muodossa, ja ne ovat Baijerin taideakatemian tiloja. Vuosina 2016–2018 kunnostettiin arkkitehti Leo von Klenzen suunnittelema Keltainen portaikko. Se oli aikoinaan Königsbaun kuninkaallisten huoneistojen pääsisäänkäynti.
Maximilian-Joseph Denkmal (kuningas Maksimilian I Joosefin muistomerkki) Max-Joseph-Platzilla on Königsbaun edessä. Sen suunnitteli kuningas Maksimilian I Joosefin (1799–1825) muistomerkiksi kuvanveistäjä Christian Daniel Rauch, ja sen toteutti Johann Baptist Stiglmaier. Se paljastettiin vasta vuonna 1835, koska kuningas oli kieltänyt esittämästä itseään istuvassa asennossa.
Festsaalbau-rakennus vasen|pienoiskuva| Residenz-palatsin Festsaalbau-rakennus, arkkitehti Leo von Klenze 1832-1842 Residenzin pohjoisosassa sijaitsevan uusklassisen 250 metriä pitkän juhlasalin siiven (Festsaalbau) arkkitehti Leo von Klenze lisäsi vuosina 1832–1842 kuningas Ludvig I:n ohjeiden mukaisesti. Täällä sijaitsi Suuri valtaistuinsali ja kuninkaalliset vastaanottosalit. Yksi Baijerin radion sinfoniaorkesterin pääasiallisista konsertointipaikoista on Herkulessaal (Herkulessali), joka on korvannut tuhoutuneen Suuren valtaistuinsalin. Festsaalbaussa on toiminut vuodesta 1957–1959 lähtien myös Baijerin tiede- ja humanistinen akatemia sekä Cuvilliés-teatteri (Vanha Residenz -teatteri). pienoiskuva|Ludvig II:n talvipuutarha n. 1870 Talvipuutarhan rakentamisen tilasi Ludvig II noin vuonna 1870. Kuninkaan kuoleman jälkeen katolla oleva talvipuutarha purettiin vuonna 1897. Syynä tähän oli tekojärvestä vuotanut vesi alla oleviin huoneisiin. Valokuviin ja suunnitelmaluonnoksiin on tallentuneena tämä uskomaton 70 metriä pitkä luomus, johon kuului luola, Maurilainen kioski, Kuninkaallinen intiaaniteltta, valaistu sateenkaari ja kuutamo.Calore, 1998, pp. 164–165.
Vanha Residenz -teatteri pienoiskuva| Cuvilliés-teatteri (Vanha Residenz-teatteri) Residenz-teatteri rakennettiin kirkon viereen jo vaaliruhtinas Maksimilian III Joosefin (1745–1777) aikana vuodesta 1751 lähtien. Ennen toista maailmansotaa siinä toimi Vanha Residenz -teatteri. Vanhan teatterin huolellisesti purettu ja irrotettu koristelu siirrettiin sodan jälkeen Festsaalbaun kaakkoissiipeen Allerheiligen-Hofkirchen kirkon viereen, jossa se avattiin uudelleen Cuvilliés-teatterina. Vuonna 2008 myös teatteria edeltävä sisäpiha suunniteltiin uudelleen ja peitettiin lasikatolla. Se sai nimen Comité-piha Comité Cuvilliés -aloitteen mukaan, joka mahdollisti teatterin kunnostamisen lahjoituksia keräämällä.
Allerheiligen-Hofkirche, Kaikkien pyhien hovikirkko pienoiskuva|Allerheiligen-Hofkirche kirkko Residenz-teatterin vieressä, arkkitehti Leo von Klenze 1826-1837 Allerheiligen-Hofkirchen (Kaikkien pyhien hovikirkko) Residenz-palatsin itäpuolella tilasi arkkitehti Leo von Klenzeltä rakennettavaksi vuonna 1825 kuningas Ludvig I. Se on saanut inspiraationsa Cappella Palatinasta, rikkaasti koristellusta bysanttilaisesta kuninkaallisesta kappelista Palermossa ja rakennettiin vuosina 1826–1837. Kun pommit tuhosivat kaiken paitsi ulkoseinät vuonna 1944, sen runsas sisustus katosi lähes kokonaan. Kirkko avattiin uudelleen vuonna 2003 ja sitä käytetään nykyään konsertteihin ja tapahtumiin. pienoiskuva|Marstall, arkkitehti Leo von Klenze 1817–1822
Marstall Kuningas Maksimilian I Joosefin hallituskaudella arkkitehti Leo von Klenze rakennutti vuosina 1817–1822 kirkkoa vastapäätä Marstall-rakennuksen hoviratsastuskoululle (Hofreitschule). Monumentaalisen portaalikaaren yllä ovat Castorin ja Polluxin rintakuvat, ja sitä pidetään yhtenä Klenzen kypsimmistä varhaisteoksista. Kuninkaallisten tallien suuria rakennuksia ei ole enää olemassa. Vuodesta 1923 Marstallissa toimi Marstallmuseum, joka siirrettiin vuonna 1941 Nymphenburgin palatsiin. Nykyään rakennus toimii maisematalona, työpajarakennuksena ja Residenz-teatterin harjoitusnäyttämönä.
Yleisölle avaaminen ja toisen maailmansodan vauriot vasen|pienoiskuva| Königsbau-rakennuksen julkisivu