Joachim Knychała (8. syyskuuta 1952 Bytom – 21. toukokuuta 1985 Krakova, Puola) oli puolalainen sarjamurhaaja, joka tunnetaan nimellä "Bytómin vampyyri" tai "Frankenstein".
Vuosina 1974–1982 hän hyökkäsi julmasti naisten kimppuun Ylä-Sleesiassa ja murhasi viisi nuorta naista.
Elämä Joachim oli Wiktor Knychałan ja saksalaissyntyisen Anna os. Gollan poika. Hän kasvoi ilman isää, eikä hänen kiireisellä äidillään ollut aikaa pojalleen, joten hänestä piti huolta isoäiti, joka ei hyväksynyt hänen puolalaisia juuriaan ja kohteli poikapoikaansa kaltoin. Juuri isoäiti juurrutti häneen suuren naisvihan. Häntä myös kiusattiin koulussa alkuperänsä vuoksi. Huonon kohtelun vuoksi hän karkasi usein kotoa ja vaelteli lähiympäristössä, ja hän löysi myös helpotusta ongelmiinsa kirjoista.
Joachim Knychała meni naimisiin vuonna 1974 ja hänellä oli kaksi lasta. Hänen vaimonsa oli hänen paras ystävänsä. Hän työskenteli puuseppänä ja kaivosmiehenä "Andaluzjan" kaivoksessa Piekary Śląskiessa.
Rikokset Hän aloitti rikollisen uransa 19-vuotiaana, jolloin hänet pidätettiin ensimmäistä kertaa ja tuomittiin kolmeksi vuodeksi vankeuteen raiskauksen yrityksestä. Hänet vapautettiin vuoden kuluttua hyvän käytöksen ansiosta, mutta hänen naisvihansa voimistui, ja hänestä tuntui, että hänet oli pantu kaltereiden taakse ilman syytä. Hän sanoi tehneensä raiskauksen kahden muun ystävänsä kanssa, mutta väitti tytön suostuneen seksiin ja olevansa syytön. Näin hänessä kehittyi kostonhalun vastakkaistasukupuolta kohtaan.
Vuosi 1974 oli ratkaiseva Joachim Knychałan rikolliselle uralle. Hän teki ensimmäisen itsenäisen pahoinpitelynsä ja osallistui myöhemmän "oppi-isänsä" Zdzisław Marchwickin eli "Zagłębien vampyyrin" korkean profiilin oikeudenkäyntiin. Oikeudenkäyntiin osallistuminen antoi hänelle mahdollisuuden oppia yksityiskohtaisesti tuomitun miehen menetelmät ja poliisin toimet. Hän piti vaimoaan suurimpana ystävänään. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan estänyt hänen murhanhimoisia taipumuksiaan.
Hän oli toinen sarjamurhaaja Ylä-Sleesian teollisuusalueella toimineen kuuluisan "vampyyri" Zdzisław Marchwickin jälkeen. Rikostutkinnan aikana hän todisti osallistuneensa Marchwickin oikeudenkäynteihin vuonna 1975, jotka inspiroivat häntä.
Murhat Syyskuussa 1979 Knychała pidätettiin ensimmäistä kertaa. Hänellä oli kuitenkin kiistaton alibi, ja hänet vapautettiin pian sen jälkeen. Knychałan ensimmäinen uhri kuoli syyskuussa 1975. Viimeinen toukokuussa 1982. Knychała saatiin kiinni murhattuaan oman kälynsä 17-vuotiaan Bogusława L.:n.
Hän teki iskuja useissa Sleesian kaupungeissa. Ensimmäisen hyökkäyksensä hän teki naisen kimppuun Bytomissa marraskuussa 1974. Hän hyökkäsi tämän kimppuun portaikoissa. Uhri selvisi hengissä, koska hänellä oli päässään paksu villainen hattu, joka heikensi iskua pään takaosaan. Toinen hyökkäys tapahtui vuonna 1975 Piekary Śląskiessa. Tällä kertaa Bytomin vampyyri tappoi hänet. Hänen ensimmäinen murhattu uhrinsa oli Stefania M. Hän löi naista kirveellä, raahasi sitten loukkaantuneen naisen tien yli, raiskasi hänet pensaikossa ja jätti hänet kuolemaan lehmuksen alle. Vainajan poikaystävää, jonka kanssa hän riiteli ennen kuolemaansa, syytettiin tästä murhasta.
Seuraava hyökkäys tapahtui Bytomissa huhtikuussa 1976, ja uhri selvisi hengissä. Mirosława Sarnowska oli "vampyyrin" seuraava murhattu uhri. He matkustivat samassa raitiovaunussa toukokuussa 1976. Knychała nousi naisen kanssa kyydistä, seurasi tätä ja antoi sitten tälle useita iskuja päähän metalliputkella. Hän raahasi ruumiin syrjäiseen paikkaan ja riisui naisen vaatteet. Tämä murha liittyi Zdzisław Marchwickiin, jonka antaman esikuvan mukaan Joachim oli suunnitellut tekonsa. Mirosława Sarnowska oli päätodistajana "Zagłębien vampyyrin" tekemän viimeisen murhan tapauksessa. Hän kuoli nyt samalla tavalla kuin tämä toisen murhaajan uhri, tylpällä esineellä iskuun päähän.
Joachim Knychała syyllistyi uusiin rikoksiin. Lokakuussa 1976 hän tappoi uudelleen. Hän seurasi uhriaan raitiovaunupysäkiltä ja hyökkäsi tämän kimppuun portaikossa. Hän löi naista kirveellä päähän. Melu hälytti naapureiden koiran. "Bytomin vampyyri" heitti uhrin ruumiin olkapäälleen, pakeni sen kanssa korttelin kellariin ja käytti siellä uhria seksuaalisesti hyväkseen. Hyökkäys tapahtui aivan poliisin päämajan vieressä. Poliisit alkoivat hitaasti yhdistää murhattujen naisten tapauksia toisiinsa. Yhteiseksi tekijäksi osoittautui raitiovaunulinja numero kuusi, minkä vuoksi rikoksen tutkimiseksi perustettu operatiivinen ryhmä sai koodinimen "Kuusi". Valitettavasti lainvalvontaviranomaiset eivät kyenneet saamaan hyökkääjää kiinni.
"Bytomin vampyyri" jatkoi hyökkäyksiään. Tammikuussa 1978 hän hyökkäsi naisen kimppuun Siemianowice Śląskiessa. Tämä oli läpimurto tapauksessa, sillä hyökkääjästä saatiin luotua luonnos ja jopa hänen kuvansa nuken päälle. Kuukautta myöhemmin Knychała iski Bytomissa. Tällä kertaa hän hyökkäsi linkkuveitsellä. Heinäkuussa Chorzówissa hän hyökkäsi kahden tytön kimppuun. Molempia lyötiin kirveellä päähän. Kesäkuussa 1979 Joachim Knychała riisti lapsen hengen ensimmäistä kertaa Piekary Śląskiessa. Kaksi tyttöä oli poimimassa marjoja metsässä, kun he tapasivat sarjamurhaajan. Tämä hyökkäsi heidän kimppuunsa, raahasi heidät pensaisiin ja käytti heitä seksuaalisesti hyväkseen. Toinen tytöistä kuoli, toinen selvisi ihmeen kaupalla. Lasten epäiltiin joutuneen vankilasta paenneen pedofiilin uhreiksi. Viranomaiset perustivat uuden operatiivisen ryhmän nimeltä "Frankenstein".
Pidätys Marraskuussa 1979 Joachim Knychała pidätettiin. Piekary Śląskiessa hän hyökkäsi lapsen kanssa todistaneen naisen kimppuun. Poliisi sai selville, että hänet oli aiemmin tuomittu raiskauksesta, minkä vuoksi hänestä tuli epäilty tapauksessa, jonka koodinimi oli "Kuusi". Poliisit yrittivät saada häneltä tunnustuksen väkisin, mutta hän pysyi itsepäisesti hiljaa. Lisäksi hänellä oli alibi rikoksen ajalta. Hänet oli merkitty läsnäololistalle "Andaluzja"-kaivoksella, jossa hän työskenteli. Hänet vapautettiin pidätyksestä, ja hän lopetti hyökkäyksensä joksikin aikaa. Hän jopa liittyi Puolan yhdistyneeseen työväenpuolueeseen poistaakseen kaikki itseensä kohdistuvat epäilykset. Kahden vuoden ajan hän oli esimerkillinen kansalainen ja rakastava aviomies ja kahden lapsen isä.
Viimeiset murhat Joachim Knychałalla oli suhde 17-vuotiaan kälynsä Bogusława L:n kanssa. Kun tämä tuli raskaaksi, hän halusi heidän paljastavan suhteensa. Joachim tiesi, että tämä tuhoaisi hänen avioliittonsa, eikä antanut sen tapahtua. Hän suunnitteli huolellisesti, kuinka pääsisi eroon nuoresta rakastajattraestaan. Toukokuussa 1982 he lähtivät yhdessä kävelylle. Jossain vaiheessa Joachim ilmoitti poliisille ja perheelleen ikävästä onnettomuudesta. Hän väitti, että hänen kälynsä oli liukastunut ja lyönyt päänsä kiveen. Joachim pidätettiin asian selvittämiseksi. Hänet vapautettiin, mutta ruumiin perusteellisen tutkimuksen jälkeen suljettiin pois mahdollisuus, että kyseessä olisi voinut olla vain ikävä onnettomuus. Tyttöä oli isketty päähän, ja se oli kuolinsyy. Joachim pidätettiin uudelleen, ja polygrafiatestit osoittivat miehen valehtelevan.
Luutnantti Roman Hula vastasi epäillyn kuulustelusta. Hän tiesi, että Joachim oli syyllistynyt myös muihin naisia vastaan tehtyihin rikoksiin, ja etsi keinoa saada tämä tunnustamaan. Luutnantti ystävystyi Knychałan kanssa, vieraili tämän sellin luona ja toi hänelle kirjoja, joista tämä piti niin paljon. Upseerin innovatiiviset menetelmät alkoivat tuottaa tulosta, Joachim myönsi tappaneensa Bogusławan. Hän alkoi tunnustaa myös muita rikoksia. Tekijän kuvaus vastasi Knychałan ulkonäköä, ja eloonjääneet naiset tunnistivat hänet hyökkääjäksi. Poliiseilla oli yhä vahvempia todisteita hänen syyllisyydestään. "Bytomin vampyyri" selitti syyllisyyttään naisvihalla. Uhreja oli seksuaalisesti hyväksikäytetty, mutta Knychała ei halunnut mainita sitä, hän oli selvästi häpeissään siitä, mitä hän teki heidän ruumiilleen.
Tuomio ja rangaistus Joachim Knychała oli älykäs murhaaja, joka noudatti periaatteitaan. Hän ei koskaan hyökännyt alkoholin vaikutuksen alaisena, hän vältti palaamasta julkisilla liikennevälineillä hyökkäyksen jälkeen, ja hänen käyttämänsä murha-aseet eivät kuuluneet hänelle. Hän hankki itselleen alibin ilmoittautumalla yövuoroihin kaivoksessa. Tämän lähestymistavan ansiosta hän pysyi lainvalvontaviranomaisten tavoittamattomana vuosien ajan.
Oikeudenkäynnin aikana hän ei myöntänyt kaikkia rikoksia joista häntä syytettiin, hän kyseenalaisti todistajien uskottavuuden ja huomautti poliisin virheistä. Hän yritti epätoivoisesti välttää kuolemantuomion. Lopulta hänet tuomittiin kuolemaan viidestä murhasta. Tuomio pantiin täytäntöön 21. toukokuuta 1985 Montelupich-kadun vankilassa Krakovassa.
Joachim Knychała tuomittiin viidestä murhasta kuolemaan ja teloitettiin hirttämällä toukokuussa 1985.
Lähteet
Luokka:Puolalaiset sarjamurhaajat Luokka:Murhasta teloitetut Luokka:Vuonna 1952 syntyneet Luokka:Vuonna 1985 kuolleet