Asko on suomalainen sisustusmyymäläketju ja huonekalutehdas sekä kodinkonemerkki. Ketjulla oli vuoteen 2026 asti yhteensä 34 sisustusliikettä Suomessa sekä neljä sisustusmyymälää Virossa. Asko-myymälät ja huonekalutehtaan omisti suomalainen Indoor Group Oy ja slovenialainen Gorenje omistaa yhä Asko-kodinkonemerkin. Asko perustettiin huonekaluvalmistajaksi ja sillä on monivaiheinen historia kansainvälisenä monialayrityksenä.
Askon emoyhtiö Indoor Group meni konkurssiin helmikuun 2026 alkupuolella.
Huhtikuussa 2026 Toivo Sukari osti konkurssipesästä Askon ja Sotkan brändit eli immateriaalioikeudet yli miljoonalla eurolla. Liiketoiminta, vuokrasopimukset ja velat jäivät konkurssipesälle. Sukari, joka omistaa Maskun Kalustetalon, ilmoitti avaavansa ensimmäisen uuden Asko-myymälän Lempäälän Ideaparkiin kesäkuussa 2026.
Konkurssi Tammikuussa 2026 Indoor Groupia haettiin konkurssiin Helsingin käräjäoikeudessa. Suomen Asiakastiedon mukaan Indoor Groupilla on ollut erittäin suuri maksuviive laskuissa ja maksamattomia velkoja. Indoor Group Oy asetettiin konkurssiin Helsingin käräjäoikeuden päätöksellä 10. helmikuuta 2026. Konkurssipesän pesänhoitajaksi määrättiin asianajaja Tuomas Penttilä Eversheds Asianajotoimisto Oy:stä. Konkurssipesän tarkoitus on pitää osa Asko-myymälöistä auki huhtikuuhun 2026 asti varastossa olleiden huonekalujen ja sisustustuotteiden realisoimiseksi.
Asko teollisuusyrityksenä pienoiskuva|Askon myymälä Salossa, kuva vuodelta 2009. pienoiskuva|Askon myymälä 2019 Nopea kasvu Suomen suurimmaksi huonekalutehtaaksi Puusepän poika, puuseppä Aukusti Avonius perusti Lahden Puusepäntehtaan Askon päivänä 6. syyskuuta 1918. Vuonna 1931 yhtiö vaihtoi nimensä Asko-Avonius Huonekalutehtaiksi ja tuotenimeksi otettiin tässä vaiheessa Asko. Myös perustaja vaihtoi sukunimensä Asko-Avoniukseksi.
Lahden Puusepäntehtaan ensimmäinen toimipaikka oli Vesijärvenkatu 3. Yritys alkoi valmistaa sarjatuotantona kohtuuhintaisia huonekaluja, aluksi kuuden henkilön voimin. Yhtiö sai 500 kirjoituspöydän tilauksen. Sitä toteuttaessaan yritys sai kehitettyä sarjatuotantoaan ja yhtiön tuotevalikoima laajeni nopeasti muihin kalusteisiin ja kokonaisiin kalustoihin. Askolla oli alusta asti tehtaansa lisäksi myös omia myymälöitä, ensimmäinen aloitti vuonna 1919. Vuonna 1923 yhtiö rakensi uuden tehtaan Lahden Vuoksenkadun varrelle. Uusi tehdas varmisti lopullisesti Aukusti Avoniuksen aseman Suomen nykyaikaisen huonekaluteollisuuden uranuurtajana. Tällöin yrityksellä oli 48 työntekijää. Vuonna 1928 valmistui jälleen uusi tehdas Lahden rautatieaseman luo. Se oli silloin maan suurin ja ajanmukaisin tehdasrakennus. Samana vuonna yhtiö julkaisi ensimmäisen tuotekataloginsa. Uusinta tehdasta laajennettiin edelleen vuonna 1930, jolloin tuotantolaitosten yhteyteen sijoitettiin myös yrityksen pääkonttori.
Vuonna 1930 Asko laajensi myymäläverkostoaan perustamalla omat myymälänsä Riihimäelle, Raumalle, Lappeenrantaan ja Lieksaan, joissa yhtiöllä ei ollut jälleenmyyjiä. Laman aikana tehty laajentuminen ei kuitenkaan kannattanut, vaan myymälät suljettiin 1934 mennessä. Jatkossa Asko lähti vain osakkaaksi kauppiasvetoisiin myymälöihin, jollaisia perustettiin vielä samana vuosikymmenellä Ouluun, Turkuun, Poriin, Tampereelle ja Helsinkiin.Vihola 1996, s. 181. Asko perusti myyntikonttorin Lontooseen 1931, ja Englannista tuli yhtiölle ensimmäinen tärkeä vientimaa. Vientiin meni etupäässä tuoleja, joita lähti Lahdesta Englantiin useina vuosina yli 100 000 kappaletta. Vienti kasvoi kolmasosaan koko myynnistä.
Mallistoon ilmestyivät verhoillut nojatuolit 1930-luvulla ja huonekalut muuttuivat pelkistetympään suuntaan. Samoihin aikoihin mallistosuunnittelua alettiin tilata alan ammattilaisilta ja vuonna 1932 palkattiin ensimmäinen oma sisustusarkkitehti. Tuotteille ryhdyttiin antamaan kahden vuoden takuu, ja Asko käytti ahkerasti lehtimainontaa. Yhtiö kasvoi 1930-luvulla selväksi markkinajohtajaksi Suomessa. Yhtiön myynti nelinkertaistui vuosina 1933–1938 ja työntekijämäärä nousi 275:een.
Tehdasta laajennettiin taas 1937 ja perustettiin putkihuonekaluosasto, joka pian erotettiin UPO-tytäryhtiöksi. Vuonna 1940 tapahtui osayhtiöittäminen. Silloin syntyi Asko Tehtaat Oy, joka muodosti Tyylikalusto Oy:n ja UPO Oy:n kanssa konsernin.
Sodan jälkeisenä aikana Askon toimintaa jarruttivat tehtaan sotatoimissa kärsimät vahingot kuin myös vallitseva raaka-ainepula, eikä se niin kyennyt vastaamaan jälleenrakennuskauden tuomaan huonekalujen kysyntään.Vihola 1996, s. 330. Tuotanto keskitettiin välttämättömiin huonekaluihin, jotka kansanhuoltoministeriö määräsi myymään kohtuuhintaan. Tämän ajan suosikkeja oli muun muassa ruokailuhuoneen Siro-kalusto. 1940-luvulla Askon tehtaat olivat ensimmäisten sarjatuotantoon siirtyvien huonekalutehtaiden joukossa Antiikki & design, PAL. VKO 2022-49; Design & Keräily, s.65, Antti Kaijalainen: "Sarjatuotantoon huonekalutehtaat siirtyivät hiljalleen 1940-luvulta alkaen, ensimmäisinä Sopenkorpi Oy (myöhemmin Sope), Askon tehtaat, Oy Helylä, Keravan Puusepäntehdas ja Muuramen tuolitehdas." ja 1940-luvun lopulla suunnittelijana aloitti Ilmari Lappalainen, jonka Laila-sohvakalusto tuli suosituksi.
Huonekaluyhtiön suuruudenaika
Vuonna 1956 tehdasta laajennettiin ja se oli Pohjoismaiden suurin. Työntekijöitä oli 1 100. 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa vakinaisia suunnittelijoita oli kahdeksan ja ulkopuolisiakin käytettiin, tunnetuimpina Ilmari Tapiovaara ja Tapio Wirkkala. Tapio Wirkkalan lisäksi Askon valtteja olivat Eero Aarnio ja Jussi Peippo. Antiikki & design, PAL. VKO 2022-49; Design & Keräily, s.66, Antti Kaijalainen: "Askon valtteja olivat Tapio Wirkkala, Eero Aarnio ja Jussi Peippo, ..." Pääsuunnittelijana toimi muun muassa Olli Borg vuosina 1964–1967. Asko-Avonius oli luovuttanut 1950-luvun lopulla yrityksen päivittäisen johtamisen Onni Penttilälle ja Frans Meltovaaralle.
1960-luvulla sohvakalustojen kysyntää lisäsi televisioiden yleistyminen ja yhtenäiseen sisustukseen pyrittiin yhä suuremmilla kalustesarjoilla. Vaikka Eero Aarnion pop-henkiset muovi- ja lasikuitutuolit eivät vielä olleet joka kodin kalusteita 1960-luvulla, lujitemuovisten, modernien kalusteiden suosio lähti liikkeelle messuille ostettujen rohkeiden katseenvangitsijoiden kuten Eero Aarnion pallotuolin myötä ja 1970-luvulle tultaessa Amigo-ruokailuryhmä oli saanut suosiota. Antiikki & design, PAL. VKO 2022-49; Design & Keräily, s.68, Antti Kaijalainen: "Askon Pallotuoli ja muut Eero Aarnion muotoilemat pop-henkiset muovi- tai lasikuitutuolit eivät vielä 1960-luvulla olleet joka kodin kalusteita, mutta sitä oli jo 1970-luvulla markkinoille tullut Askon Amigo-ruokailuryhmä." "Kuvateksti: Askon lasikuidusta tehty Amigo oli 1970-luvun muodikas ruokailuryhmä, jota sai monissa väreissä." Askon tuotteita myytiin yli 20 maahan Finnternational-brändillä ja saman kaluston oli sovittava eri maihin. Eero Aarnio suunnitteli Askolle 1960-luvulla myös lasikuitu-valmisteisen Kantarelli-pöydän. Antiikki & design, PAL. VKO 2022-49; Design & Keräily, s.66, Antti Kaijalainen: "Lasikuidusta valmistettua Kantarelli-pöytää valmisti Artkeno Askolle 1960-luvulla. Sen suunnittelijana toimi Eero Aarnio."
Yhtiön perustajan kuollessa 1965 yhtiö oli Lahden suurin ja Suomen suurimpia. Samana vuonna tuotantopuolen Asko Tehtaat Oy ja myymäläorganisaation Asko osakeyhtiö sulautettiin yhdeksi yhtiöksi. Vuonna 1965 myös Esko Pajamiehen suunnittelemana syntyi Bonanza-lännensarjan inspiroimana Bonanza-sohvaryhmä, josta tuli suosittu 1960- ja 1970-luvuilla ja joka myöhemminkin on luettu 1960-luvun huonekaluklassikoiden joukkoon. Antiikki & design, PAL. VKO 2022-49; Design & Keräily, s.67, Antti Kaijalainen: Kuvateksti: "Askon Bonanza-sohvaryhmä oli suosittu 1960- ja 1970-luvuilla, suunnittelija Esko Pajamies 1965. Ryhmä sai nimensä suositusta television Bonanza-lännensarjasta." s. 68: Klassikkoja: "1960-luku ... Bonanza-sohvaryhmä (Esko Pajamies). "
UPO:n toimitusjohtaja Arvi Tammivuori, Aukusti Asko-Avoniuksen poika, kehitti Upoa määrätietoisesti 1960-luvulla, ja yhtiön PVC-muoviputkia valmistava tehdas valmistui 1967 Nastolaan. Muovialasta muodostui merkittävä konsernin tukijalka.
Asko hyödynsi, siinä missä Isku ja Vilkakin, ns. tupakulttuurimuodin mukaista Lappi-eksotiikkaa, Antiikki & design, PAL. VKO 2022-49; Design & Keräily, s.68, Antti Kaijalainen: "Rennon tupakulttuurimuodin yhteydessä puolestaan suosittiin Lappi-eksotiikkaa, joka näkyi pirttikalustojen ja sohvaryhmien nimissä: Vilka valmisti Seitaa, Isku Lapponiaa ja Asko Saanaa." mikä näkyi Askon Saana-nojatuoleissa ja -moduulisohvissa.
Askon suuruudenaika oli 1970-luvulla. Vuonna 1975 yhtiöllä oli muun muassa 12 omaa huonekalumyymälää Länsi-Saksan suurimmissa kaupungeissa, kolme myymälää Ruotsissa Asko Finncenter -nimellä, tytäryhtiöt Englannissa, Ranskassa, Sveitsissä, Hollannissa ja Belgiassa, kaksi sahaa, vaneritehdas, täyden valikoiman Asko-tavaratalot Lahdessa ja Jyväskylässä, ja neljä Upon myyntiyhtiötä Ruotsissa, Norjassa, Englannissa ja Länsi-Saksassa. Viennin osuus kuitenkin lähti 1970-luvun alkupuolella laskemaan.; Asko-Yhtymän vuosikertomus 1.4.1975-31.3.1976
Uudelleensuuntautuminen muovialaan, huonekalutoimialan hajoaminen Yhtiö joutui 1970-luvun lamassa talousvaikeuksiin. Vuonna 1977 Asko ja Upo fuusioitiin Asko-Upo Oy:ksi. Asko-Upo Oy sulautui 1981 Asko Yhtymään. Muoviputkiteollisuus yhtiöitettiin Oy Uponor Ab:ksi 1982, Neste Oy :n tullessa yhtiöön kolmasosan omistajaksi.
1980-luvulla Asko-konserni diversifioitui, ostaen yrityksiä uusilta toimialoilta. 1986 yhtiö osti Oy Finlayson Ab :n ja poisti yhtiön pörssistä. Finlayson omisti edelleen Suomen Trikoon.; Asko vuosikertomus 1.10.1986-31.12.1987 Yhtiö osti myös parkettia tuottavan Upofloor Oy :n.; Asko-konsernin vuosikertomus 1996
1990-luvulla käynnistyi uusi aikakausi, kun Asko alkoi vähitellen keskittyä muoviputkiin konsernin pääliiketoiminta-alueena. Yhtiö alkoi suunnata varoja Uponorin kehittämiseen, luopui tämän ydinalueen ulkopuolisista liiketoiminnoista. Asko myi 1998 Finlaysonin, ja 1999 perinteisen kalusteliiketoimintansa Sponsor Capital Oy:n hallinnoimalle rahoitusyhtiölle, joka yhdisti sen Sotkan kanssa Indoor Group Oy:ksi. Vuoden 2005 alussa Keskon tytäryhtö KesWell osti Indoor Groupin.Miia Vatka: "Luottosuunnittelijan Loft juhlistaa merkkivuotta", Pirkka, numero 9, 2008 Vuonna 2000 yhdistettiin Upofloor Karelia parketin kanssa Karelia-Upofloor Oy:ksi ja 2004 se myytiin.; Karelia-Upofloorin historiikki yhtiön sivuilla Kesäkuussa 2017 Kesko myi Indoor Groupin sijoittajaryhmälle, johon kuuluivat Sievi Capital, kolmen Sotka-ketjun franchising-yrittäjää ja eläkeyhtiö Etera.Kesko myy Indoor Groupin – Sotka ja Asko siirtyvät Sievi Capitalin, Eteran ja Sotka-yrittäjien omistukseen, Talouselämä 21.6.2017.
Vuonna 2000 Oy Uponor Ab fuusioitui emoyhtiönsä Asko Oyj:n kanssa, ja yrityksen nimeksi tuli Uponor Oyj. Asko-konsernin jatkaja on siis nykyään Uponor Oyj, jonka pääomistajiksi ovat myöhemmin tulleet Pekka, Jukka ja Jari Paasikivi suoraan ja Oras Investin kautta.; Suurimmat osakkeenomistajat Uponor Oyj:n sivuilla Asko-nimeä käyttävät huonekalu- ja kodinkoneliiketoiminnat taas ovat yhtiöstä pois myytyjä osia. Uponor on kansainvälinen markkinajohtaja rakentamisen ja kunnallistekniikan putkijärjestelmissä ja asuntojen lattialämmitysjärjestelmissä. Sen tuotteita myydään sataan eri maahan ja yhtiön palveluksessa on yli 7 000 henkilöä 26 maassa.
Askon levyhuonekalutehtaan toimintaa jatkoi Best Furniture, joka ajautui ensiksi velkasaneeraukseen ja sitten konkurssiin. Askon verhoiltujen huonekalun tuotantoa jatkaa Indoor Groupin omistama Insofa Oy, joka on yksi Suomen suurimmista verhoitujen kalusteiden tuottajista.
Asko Kodinkoneet