Poproč (unk. Jászómindszent) on kunta Slovakiassa Košicen alueella. Vuonna siellä asui henkilöä. Se sijaitsee Volovecvuorten läheisyydessä, Oľšava- ja Zadný-purojen välissä.
Poproč oli pitkään pieni ja syrjäinen kaivoskylä. Ensimmäinen maininta siitä on vuodelta 1255. Se uudelleenasutettiin lyhyen autioitumisjakson jälkeen 1300-luvulla. Seuraavien vuosisatojen ajan sen asukkaat saivat elantonsa kaivoksista, metsistä ja maanviljelystä. Kylä kärsi vakavasti 1700-luvun alun sodissa ja epidemioissa, mutta lähinnä katoliset slovakit uudelleenasuttivat sen pian. 1800-luvun loppupuolella moni Popročin asukas muutti Pohjois-Amerikkaan paremman elämän toivossa.
Poproč liittyi vuonna 1918 vastaitsenäistyneeseen Tšekkoslovakiaan. Sotien välisen ajan se pysyi köyhänä mutta hitaasti kehittyvänä kuntana. Vuonna 1939 Poproč liitettiin Unkariin, jonka osana se pysyi lähes koko toisen maailmansodan ajan. Natsi-Saksan lyhyen miehityksen jälkeen kylä vapautettiin tammikuussa 1945. 1900-luvun loppupuolen ajan Poproč kehittyi voimakkaasti osana sosialistista Tšekkoslovakiaa, mutta toisaalta sen perinteiset elinkeinot vaihtuivat kaivoksista ja maataloudesta raskaaseen teollisuuteen. Slovakian itsenäistyttyä Popročin keskustaa ja sen rakennuksia on remontoitu.
Nykyään Popročin asukkaat saavat elantonsa metsä- ja maatalouden lisäksi lähikuntien tehtaista ja yrityksistä. Kunnassa on oma peruskoulu ja päiväkoti. Sen keskustassa sijaitsevassa kulttuuritalossa järjestetään laajasti monenlaisia tapahtumia.
Maantiede ja ilmasto pienoiskuva|Maisema Popročissa. Poproč sijaitsee Košicen alueella ja Košice-okolien piirikunnassa. Popročin naapurikunnat ovat Jasov, Rudnik, Zlatá Idka ja Gelnica. Alueen keskuskaupunkiin Košiceen on matkaa noin 25 kilometriä. Poproč sijaitsee Slovakian malmivuorten kaakkoisosassa Volovecvuorten läheisyydessä. Alueelle tyypillisessä maisemassa korkeiden kukkuloiden väliin aukenee syviä laaksoja. Sen maaperä on hiekkaista ja savista, ja metsien maasto on lähinnä hapanta ruskomaata.Baníková ym., s. 47Baníková ym., s. 14–15
Poproč sijaitsee Medzevin-Košicen kaupunkialueella, ja sen asukkaat käyvät töissä näiden kaupunkien lisäksi myös Moldava nad Bodvoussa. Sijainniltaan Poproč on syrjäinen, minkä takia se on jäänyt usein muiden lähialueiden asutuskeskusten sosiaalisten ja perinteisten siteiden ulkopuolelle. Kunnan yhdistää Slovakian tieverkkoon vain yksi, Jasoviin kulkeva tie. Läheisimmät siteet historiassaan Popročilla onkin ollut juuri Jasoviin.Baníková ym., s. 183–184
Vesistöt ja metsät pienoiskuva|Ilmakuva kunnan itäosien metsistä ja pelloista. Puiden seassa virtaa Oľšava-joki. Popročin kunta kuuluu Tonavan valuma-alueeseen. Suuremmista puroista Oľšava virtaa sen keskustan itä- ja Zadný sen länsipuolella. Ne yhdistyvät kunnan eteläpuolella Bodvaan, joka myöhemmin laskee Tiszaan. Popročin keskustan läpi virtaa Hankon puro (Hankov jarok), joka laskee Zadnýyn. Pohjoisen metsissä sijaitsevien lähteiden vesi on juomakelpoista.Baníková ym., s. 72–73
Kunnan keskusta nousee kohti pohjoisessa ja luoteessa sijaitsevia vuoria. Keskustan korkeus merenpinnasta on 356 metriä, kun pohjoisen metsät sijaitsevat korkeimmillaan 1 050 metrissä.
Yli 70 % kunnan pinta-alasta on metsien peitossa.Komorová Hiľovská (2024), s. 53 Popročin metsien puulajit vaihtelevat niiden sijaintikorkeuden mukaan. Kunnan keskustan pohjoispuolella päälaji on tammi, minkä lisäksi alueella esiintyy myös muun muassa pyökkiä, haapaa ja mäntyä. Korkeammalle noustessa päälajiksi nousee pyökki, ja kaikkien korkeimmat alueet ovat pääasiassa havumetsää. 1970-luvulla jotkut intensiiviseen maatalouskäyttöön sopimattomat pellot muutettiin talousmetsiksi.
Kaivokset pienoiskuva|Popročin kaivosperinteen kunniaksi rakennettu muistomerkki. Kunta on rakennettu historiallisesti merkittävien rautamalmiesiintymien lähelle. Suurimmat kaivokset olivat keskustasta itään sijainnut Rúfus ja pohjoisessa sijainnut Fortuna. Rúfuksen kaivosonkalo ulottui pisimmillään 170 metrin ja Fortunan 140 metrin syvyyteen. Kummankin kaivostoiminta lakkautettiin 1900-luvun puolivälin jälkeen. Tärkeä louhinnan kohde oli alueella yleisesti esiintyvä limoniitti. Alueella on myös muun muassa sideriittiä, antimonihohdetta ja kultaa, jota Popročin kaivoksista on kaivettu noin 80 kiloa. Nykyään Popročissa ei harjoiteta kaivostoimintaa sen esiintymien ehtymisen ja taloudellisten realiteettien takia.Baníková ym., s. 55–63
Ilmasto Popročissa vallitsee Köppenin ilmastoluokituksen mukaan lauhkea (Dfb) ilmasto. Slovakian malmivuorten korkeimmat alueet kuuluvat kylmempään vyöhykkeeseen, kun alemmat alueet kuuluvat lämpimään ylänköalueeseen.Komorová Hiľovská (2024), s.48
Kesän keskilämpötila on 18,6 astetta, ja vuoden lämpimin kuukausi on heinäkuu. Kylmin kuukausi on puolestaan tammikuu, jolloin keskilämpötila on –3,7 astetta. Heinäkuu on myös sateisin kuukausi, jolloin keskimääräinen sademäärä yltää noin 123 millimetriin. Vähiten sataa tammikuussa, jolloin sadetta kertyy keskimäärin noin 36 millimetriä. Keskimääräinen vuotuinen sadanta on noin 844 millimetriä. Sadepäiviä on eniten heinäkuussa ja vähiten tammikuussa.
Arkkitehtuuri ja rakennuskanta vasen|pienoiskuva|U Bandurky -talo Mieru-kadulla. Popročin talojen tyyliin ovat historiallisesti vaikuttaneet kylän eristäytynyt sijainti ja sen asukkaiden elinkeinot. Poproč oli pitkään varsin köyhä talonpoikais- ja kaivoskylä. 1700-luvun alussa osittain autioituneen kylän asuttivat slovakit, jotka rakensivat omia talojaan Hankon puron molemmille rannoille. Köyhimpien työläisten talot olivat usein rakennettu kahden tai useamman rakennusten pihoiksi, joihin pääsi kadulle auki olevasta portista. Pihojen yhteydessä sijaitsi usein asukkaiden yhteinen navetta. Varakkaammat perheet asuivat enimmäkseen yksiperheisissä kodeissa, ja heidän talonsa portit olivat suljettuja.Baníková ym., s. 43–45
Popročin talot valmistettiin 1700- ja 1800-luvuilla polttamattomasta tiilestä, jota valmistivat joko kyläläiset itse tai kausityönä alueella liikkuneet romanit. Rakennusten ikkunanreunukset koristeltiin usein värikkäillä kehyksillä. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä talojen päämateriaali pysyi samana, mutta niiden alaosat alettiin rakentaa louhoskivestä. Popročin vanhimmat yhä pystyssä olevat rakennukset ovat Kaikkien pyhien kirkko sekä vanha koulurakennus.
Popročissa oli 2020-luvun alussa yhteensä 715 asuinrakennusta, joista 708 oli omakotitaloja. Kerrostaloja oli neljä, ja kolme rakennusta kuului muihin tyyppeihin. Yksityishenkilöiden omistamat talot olivat selvässä enemmistössä, niitä oli 615. Kerrostaloasuntoja oli 78, ja Popročin kunta omisti yhden talon.Komorová Hiľovská (2024), s. 25
Nimen alkuperä Popročin slovakinkielisen nimen alkuperästä on kaksi teoriaa. Luultavampana pidetään sitä, että se on johdettu monissa slaavilaisissa kielissä esiintyvässä saniaista tarkoittavasta sanasta. Mahdollisena on myös pidetty maantieteellistä selitystä, jonka mukaan kylä olisi sijainnut Proch-nimisen vuoren juurella.Baníková ym., s. 16–21
Unkarinkielisen Jászómindszentin loppuosa mindszent tarkoittaa kaikkia pyhiä. Termi näkyy myös kunnan historiallisessa saksankielisessä nimessä Aller Heiligen. Alkuliite Jászó viittaa läheisen Jasovin kuntaan. Mindszent-nimen tarkkaa alkuperää ei tunneta, mutta Popročin kirkko on myös nimetty Kaikkien pyhien kirkoksi.
Historia Ensimmäinen maininta ja kylän perustaminen pienoiskuva|Katu Popročissa. Ensimmäinen Popročin mainitseva kirjallinen dokumentti on vuodelta 1255, jolloin se kuului Unkarin kuningaskuntaan. Tuolloin nykyisen kaltaista kylää ei oltu vielä perustettu. Kuningas Béla IV:n allekirjoittamassa latinankielisessä dokumentissa mainitaan Elchianin (slovakiksi Olšvany) asutus, joka sijaitsi nykyisen Popročin kunnan rajojen sisällä, muttei kuitenkaan samalla paikalla kuin sen nykyinen keskusta. Nimensä perusteella Olšvany oli luultavasti slaavien perustama. Sen asukkaat harjoittivat malminlouhintaa, mistä kertoo kuningas Andreas III:n myöntämä lupa-asiakirja vuodelta 1290. Esiintymän kuihduttua alueen asukkaat hylkäsivät asutuksen viimeistään 1300-luvun alussa. Olšvanyn ensimmäiset asukkaat jättivät jälkeensä raivaamansa pellot, jotka myöhemmin mainittiin Jasovin linnan omistuksina.
Jasovin premonstratenssien luostari oli vuosisatoja merkittävä maanomistaja myös Popročin alueella. Unkarin kuningas myönsi 1358 sille kaivosverosta vapaat malminlouhintaoikeudet. Mongolien hyökkäysten jälkeen kuningas kutsui saksalaisia siirtolaisia uudelleenasuttamaan valtakunnan eniten kärsineitä alueita. Popročin ympäristöön asettui saksalaisia luultavasti jo tällöin. 1500-luvulle tultaessa Poproč oli kuitenkin suurelta osin slovakialainen. Kylän 58:sta talon päästä 25 oli slovakkeja ja 21 unkarilaisia. Tämän lisäksi kylässä asui yksi saksalainen ja 11:sta kansallisuutta ei listattu. Tuolloin sen asukkaat saivat elinkeinonsa malmin louhimisesta, maanviljelystä, hiilenpoltosta sekä käsitöistä. Kylässä valmistetut isosilmäiset siivilät tunnettiin niiden korkeasta laadusta.
1600-luvulta Unkarin vallankumouksen 1600-luvun kapinat ja turkkilaissodat muuttivat Popročin alueen merkitystä. Turkkilaisten miehitettyä Egerin sen hiippakunnan keskus siirrettiin väliaikaisesti Jasoviin, minne perustettiin jesuiittojen yliopisto. Tällä oli suuri merkitys Itä-Slovakian vastauskonpudistuksessa. István Bocskain kapinan aikana Popročin miehittivät kurutsit. Ensimmäinen maininta Popročissa toimineesta koulusta on vuodelta 1646. Jasovin luostarin liittäminen yhteen nykyään Znojmossa sijaitsevaan Loukan luostariin vuonna 1700 toi paljon määriläisiä vaikutteita sen lähialueille. Samaan aikaan saksalaisvaikutus vahvistui erityisesti läheisen Medzevin kaivosalueilla. Kymmenen vuotta myöhemmin puhjennut ruttoepidemia iski rankasti Popročiin. Vuonna 1725 kylässä laskettiin olevan vain 13 kotitaloutta. Epidemian ja aikakauden yleisten levottomuuksien laannuttua kylään muutti lähinnä katolilaisia slovakkeja.
pienoiskuva|pysty|Popročin vuonna 1776 vihitty Kaikkien pyhien kirkko. Popročin nykyinen Kaikkien pyhien kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1776. Seuraavalle vuosisadalle tultaessa kylässä asui 1 147 henkilöä, jotka saivat elantonsa pääosin samoista elinkeinoista kuin ennenkin. Kaivostoiminnan, metsätyön ja maanviljelyn merkitys säilyi tärkeänä. Unkarin vallankumous ei näkynyt popročilaisten elämässä juuri lainkaan. Kapinan viimeisinä kuukausina kaksi Venäjän armeijan sotilasta kulki Popročin kautta kohti läheistä Zlatá Idkan kylää. Seuraavana vuonna Popročin maattomat talonpojat pahoinpitelivät kunnanviranomaisen, mistä vastatoimena kylään perustettiin väliaikainen rikostuomioistuin. Järjestyksen turvaaminen annettiin noin sadan sotilaan vastuulle.
1900-luvun alku 1800-luvun lopulle tultaessa Unkarin hallituksen vähemmistökansoja sortava politiikka ja nykyisen Itä-Slovakian huonot työmahdollisuudet saivat monet muuttamaan ulkomaille. Popročilaiset muuttivat enimmäkseen Kanadaan ja Yhdysvaltojen itärannikolle työskentelemään kaivoksissa ja tehtaissa. Eniten maastamuuttoa tapahtui 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, kun Popročin väestö vähentyi noin 15 prosentilla.
Ensimmäisessä maailmansodassa kuoli 25 Popročin asukasta. Tiettävästi vain yksi popročilainen, nimeltään Ján Petráš, taisteli Tšekkoslovakian legioonissa Venäjällä. Poproč liittyi Tšekkoslovakian tasavaltaan sen itsenäistyttyä 1918. Unkarin-Tšekkoslovakian sotaan otti osaa usea popročilainen, joista kaksi kaatui sen taisteluissa.Baníková ym., s. 21–29