pienoiskuva|Gisèle Pelicot vuonna 2024. Gisèle Pelicot (s. 7. joulukuuta 1952 Villingen, Länsi-Saksa) on ranskalainen nainen, joka oli Mazanin raiskausten uhri. Hänen miehensä oli vuosina 2011–2020 huumannut hänet ja antanut internetin kautta löydettyjen miesten raiskata hänet. Pelicot’sta tuli kansainvälisesti tunnettu, kun hän päätti pitää raiskaajiensa oikeidenkäynnin avoimena. Se teki hänestä feministisen sankarin, sillä normaalisti Ranskassa raiskausoikeudenkäynnit pidetään suljettuina. Avoimen oikeudenkäynnin tavoitteena oli viedä häpeää pois uhrilta tekijöille. Pelicot’n rohkeutta on kiittänyt muun muassa Ranskan presidentti Emmanuel Macron, ja esimerkiksi BBC valitsi hänet vuoden 2024 100 Women -listalle.
Nuoruus ja avioliitto Gisèle Pelicot syntyi 1952 Villingenissä Länsi-Saksassa. Hänen isänsä oli ranskalainen ammattisotilas. Hänen äitinsä kuoli 35-vuotiaana syöpään, kun Gisèle itse oli vasta yhdeksän.
Gisèle tapasi 1971 tulevan miehensä Dominique Pelicot’n. He menivät kaksi vuotta myöhemmin naimisiin ja muuttivat Pariisin esikaupunkialueelle Villiers-sur-Marneen.
Pelicot’t saivat kolme lasta, ja kumpikin heistä työskenteli pitkään valtiollisella energiayhtiöllä Électricité de Francella. He erosivat 2004, kun Gisèle sai tietää miehensä veloista ja alkoi pelätä omien varojensa puolesta. Pelicot’t palasivat kuitenkin yhteen ja menivät 2007 uudestaan naimisiin. He eläköityivät 2013 ja muuttivat Pariisista Etelä-Ranskan Mazaniin.
Raiskaukset ja oikeudenkäynti Gisèle Pelicot raiskattiin vuosina 2011–2020 yli 200 kertaa. Hänen miehensä Dominique murskasi uni- ja masennuslääkkeitä vaimonsa ruokiin ja juomiin ja antoi vaimonsa muiden miesten raiskattavaksi. Yhdeksän vuoden aikana Pelicot’n raiskasi 51 miestä. Dominique kertoi verkkofoorumilla muille mahdollisuudesta harrastaa seksiä vaimonsa kanssa ”à son insu” eli vaimon tietämättä.
Pelicot alkoi epäillä terveytensä puolesta, kun hän heräsi usein sängystään pyjamassa ilman muistikuvia siitä, miten oli päätynyt sänkyyn. Hän ajatteli kärsivänsä neurologisista ongelmista tai jopa Alzheimerin taudista. Häntä alkoivat vaivata myös erilaiset gynekologiset vaivat.
Dominique Pelicot pidätettiin marraskuussa 2020, kun vartija huomasi hänet kuvaamassa naisten hameiden alta paikallisessa supermarketissa. Poliisi löysi takavarikoidulta USB-tikulta 20 000 valokuvaa ja videoita hänen vaimonsa raiskauksista.
Ranskassa on tavallista, että seksuaalisen väkivallan uhrit valitsevat suljetun oikeudenkäynnin, mutta Pelicot valitsi kuitenkin toisin pitääkseen esillä asiaa. Hänen asianajajansa kertoi medialle, että hän halusi ”häpeän vaihtavan puolta”.
Dominique Pelicot sai joulukuussa 2024 oikeudessa maksimirangaistuksen, 20 vuotta vankeutta. Hän oli myöntänyt syyllisyytensä. Hänen lisäkseen tuomion sai tapauksessa 50 miestä. Miehet olivat 26–74-vuotiaita, ja heistä 46 sai tuomion raiskauksesta, kaksi raiskauksen yrityksestä ja kaksi seksuaalisesta väkivallasta. Pelicot sai pisimmän tuomion, ja muille tuomituille annettiin 3–15 vuoden vankeusrangaistuksia.
Vaikutus Pelicot sai oikeidenkäynnin aikana maailmanlaajuista tunnustusta rohkeudestaan ja resilienssistään, ja häntä on kutsuttu muun muassa feministiseksi ikoniksi. Pelicot kertoi halunneensa avoimen oikeudenkäynnin muuttaakseen yhteiskuntaa. ”Kun sinut raiskataan, koet häpeää, mutta meidän ei pitäisi kokea häpeää, vaan heidän”. Ranskan presidentti Emmanuel Macron kiitti häntä arvokkuudestaan ja rohkeudestaan, ja Ranskassa alettiin myös käydä julkista keskustelua raiskauksen määritelmän muuttamisesta. Macronin lisäksi Pelicot’ta ovat kiittäneet muun muassa Espanjan pääministeri Pedro Sánchez ja Saksan liittokansleri Olaf Scholz.
Britannian yleisradioyhtiö BBC valitsi Pelicot’n vuoden 2024 100 Women -listalle ja Time puolestaan 100 vaikutusvaltaisimman henkilön listalle vuonna 2025. Pelicot nimettiin Kunnialegioonan ritariksi heinäkuussa 2025.
Pelicot’n yhdessä toimittaja-kirjailija Judith Perrignonin kanssa kirjoittama elämäkertateos Hymni elämälle – Ei enää häpeää () on määrä julkaista 17. helmikuuta 2026. Lotta Toivasen suomennoksen on kustantanut WSOY.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Ranskalaiset kirjailijat Luokka:Ranskalaiset rikosten uhrit Luokka:Vuonna 1952 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt