pienoiskuva|Ruotsin ritarihuone Tukholmassa. Ritarihuone on ritariston ja aatelin eli vapaasyntyisen säädyn järjestö.Nykysuomen sanakirja, s.v. ritarihuone. Helsinki 1961.Hakkila, Esko – Lehtinen, J. N.: Lakiasiain käsikirja, s. 1 (s.v. aateli). Porvoo: WSOY, 1924. Ritarihuoneen toimintaa sääntelee ritarihuonejärjestys. Suomen nykyinen ritarihuonejärjestys vuodelta 1918 pohjautuu Ruotsin vallan aikaiseen ritarihuonejärjestykseen.
Ruotsin vallan aika Kuningas Kustaa II Aadolf sääti Ruotsin kuningaskunnan ensimmäisen ritarihuonejärjestyksen 6. kesäkuuta 1626. Sitä ennen neljä säätyä aatelisto, papisto, porvaristo ja talonpojat olivat päättäneet valtiopäiväjärjestyksestä vuonna 1617. Aatelisto kokoontui Ruotsin ritarihuoneelle Tukholmaan.
Ritarihuonejärjestykseen kuului kolme luokkaa. Herraluokkaan (korkeaan aateliin) kuuluivat kreivilliset ja vapaaherralliset suvut. Kolmanteen luokkaan (alhaiseen aateliin) kuuluivat arvonimettömät aateliset, jotka polveutuivat valtaneuvoston jäsenistä. Ruotsin aateli luopui luokkajaosta vuonna 1719, mutta vanha ritarihuonejärjestys palautettiin Ruotsin kuninkaan Kustaa III:n valtakaudella vuonna 1778. Ritarihuonejärjestykseen tehtiin lisäyksiä vuonna 1778.
Autonomisen Suomen aika pienoiskuva|Suomen ritarihuone Helsingissä. Ruotsin vallan aikaiset lait jäivät voimaan Suomen sodan jälkeen vuonna 1809. Suomen suuriruhtinaskunta säilytti vanhan ritarihuonejärjestyksen. Ritarihuoneinstituution suunnittelu aloitettiin Porvoon valtiopäivillä vuonna 1809, mutta Euroopan poliittisten tapahtumien ja sotien seurauksena suunnittelutyöhön palattiin vasta keisarin käskykirjeen myötä vuonna 1816. Suomen aateli järjestäytyi ritarihuoneeksi Venäjän keisarin, Suomen suuriruhtinaan Aleksanteri I:n päätöksellä vuonna 1818.
Ritarihuoneen johtokunta kokoontui Turussa vuoteen 1820. Johtokunta siirsi Turusta Helsinkiin vuonna 1820 ritarihuoneen arkiston, jota säilytettiin peltisessä rauta-arkussa.
Suomen ritarihuoneen johtokunta kokoontui Helsingissä. Helsingin Ritarikadun rakennuksen valmistuttua johtokunta on kokoontunut Suomen ritarihuoneella vuodesta 1862. Ritarihuone toimi myös säätyvaltiopäivien kokoontumispaikkana.
Aatelisto luopui ritarihuoneen kolmijaosta vuonna 1869.
Vuosien 1905–1906 säätyvaltiopäivillä aatelisto kannatti yksikamariseen eduskuntaan siirtymistä äänin 100–8. Yksikään valtiopäivämies ei kannattanut aatelissäädyn säilyttämistä. Neljän säädyn valtiopäiväjärjestys säilyi Suomessa vuoteen 1907.
Viimeinen aateloitu henkilö oli ministerivaltiosihteeri August Langhoff vuonna 1912, joka sai vapaaherran arvonimen.
Itsenäisen Suomen aika pienoiskuva|NJK:n (Nyländska Jaktklubben) vuosijuhla ritarihuoneella vuonna 1936. Ritarihuonejärjestys säilyi valtiopäiväjärjestyksen muutoksesta huolimatta. Venäjän keisari, Suomen suuriruhtinas Nikolai II ei kuitenkaan ollut hyväksynyt uutta ritarihuonejärjestystä, vaan sen hyväksyi itsenäisen Suomen valtionhoitaja Pehr Evind Svinhufvud Suomen kuningaskuntahankkeen aikana vuonna 1918. Valtionhoitaja Carl Gustaf Emil Mannerheim hyväksyi muutokset ritarihuonejärjestykseen vuonna 1919. Suomen aatelisto luopui viimeisistä etuoikeuksista vuonna 1920.
Suvun päämiehet tai heidän valtuuttamat edustajat osallistuvat aateliskokoukseen. Ritarihuonejärjestyksen mukaan aateliskokous kokoontuu kolmen vuoden välein maaliskuun ensimmäisenä arkipäivänä klo 12:00. Aateliskokous valitsee kokouksen puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan. Puheenjohtajien valinnan jälkeen valitaan ritarihuonevaliokunta, jossa on seitsemän jäsentä ja viisi varajäsentä. Aateliskokous tarkastaa ritarihuoneen johtokunnan toiminnan ja vastaanottaa tilintarkastajien lausunnot. Aateliskokous valitsee uuden johtokunnan, jossa on seitsemän jäsentä ja viisi varajäsentä.
Nykyään Ritarihuone vaalii kulttuurihistoriaa, sukututkimusta ja kiinteistöomaisuutta.
Katso myös Suomen aateli Suomen ritarihuone Ruotsin ritarihuone
Lähteet
Luokka:Aateli Luokka:Suomen aateli Luokka:Ruotsin aateli Luokka:Ritarihuone