Jalkaväkirykmentti 9 (JR 9) (), alkuperäinen tunnus JR 22 (), oli Suomen maavoimien ruotsinkieliselta Pohjanmaalta kokoonpantu rykmentti. Sen I pataljoona tuli Purmosta, Ähtävältä, Munsalasta, Jepualta, Vöyriltä, Maksamaalta, Oravaisilta ja Uusikaarlepyystä, sen II pataljoona Koivulahdelta, Mustasaaresta, Sulvasta ja, Maalahdelta sekä III pataljoona Pirttikylästä, Närpiöstä, Lapväärttiistä ja Ylimarkusta Se perustettiin 14. lokakuuta 1939 julistetun YH:n nimellä toteutetun Suomen puolustusvoimain tosiasiallisen liikekannallepanon yhteydessä.

Rykmentti siirrettiin 6. Divisioonaan joulukuun alussa 1939, mutta siirrettin edelleen 1.1.1940 alkaen 3. Divisioonaan tunnuksen muuttuessa samalla Jalkaväkirykmentti 9:ksi.

Perustaminen Jalkaväkirykmentti 22 perustettiin 13.–18. lokakuuta 1939.

Keskittäminen

Rykmentti koottiin aluksi Vaasaan, josta matka jatkui eteenpäin. Yksikkö siirrettiin alkuvaiheessa Turkuun, josta sodan syttyessä 31. marraskuuta 1939 edelleen Hankoniemelle. Siellä oleskelua kesti vain reilun viikon, jonka jälkeen rykmentti siirrettiin 10. joulukuuta junakuljetuksella Karjalankannakselle. Purkauspaikka oli Summan asema. Sen jälkeen rykmentti siirtyi Mannerheim-linjalle Munasuon alueelle.

Sotatoimet

Joulukuun 1939 - tammikuun 1940 taistelut

JR 22 oli sodan alkuvaiheessa väliasemassa ja sen linnoitustöissä. Se osallistui kuitenkin joulukuun lopulla tehtyyn vastahyökkäykseen.Simonen 1976 s. 87

Tammikuun alussa tapahtui rintamalla vaihto; 5. Divisioona siirtyi Summassa rintavastuusta taakse ja tilalle tuli nimensä 3. Divisoonaksi vaihtanut 6. Divisioona. Samassa yhteydessä divisoonan rykmentit vaihtoivat myös nimensä niin, että JR 22:sta tuli JR 9. Vastuualueena JR 9:llä oli Merkin lohko, joka oli itäisin 3. divisoonan rintavastuualueista.Simonen 1976 s. 88-90 Merkin lohkolla varmistuslinjalla toiminut II/JR 9 kapteeni Lindmanin johdolla siirtyi 9. helmikuuta korvaamaan puna-armeijan hyökkäyksen painopistesuunnalla Lähteen lohkolla toimineen kapteeni Erik Oksasen I/JR 8:n, joka siirtyi lepoon. Näin JR 9:n kaikki kolme pataljoonaa olivat Mannerheim-linjalla rintamavastuussa.Simonen 1976 s. 102

Taistelut Mannerheim-linjalla pienoiskuva|Estekivet, vahvistettu piikkilangalla. Taustalla Sj 5 eli ”Miljoonalinnake”. Neuvostoliiton koko tammikuun valmistelema suurhyökkäys alkoi 11. helmikuuta 1940 Karjalankannaksella. Sitä edelsi tykistön jatkuvana sateena ammuttu rumputuli. Rintamassa oli ollut vilkasta toimintaa helmikuun 1. päivästä lähtien, ja puna-armeija oli painostanut lakkaamatta miltei yhtämittaisen tykistö- ja kranaatinheitintulen säestämänä. Haavoittuneiden ja kaatuneiden lukumäärä kasvoi kasvamistaan. Hyökkäyksen painopiste oli odotetusti suomalaisten 3. Divisioonan alueella Summajärven alueella. Puna-armeijan jalkaväen tukena oli satoja panssarivaunuja. Hyökkäyksen painopiste on Suokannan, Summan kylän ja Lähteen lohkoilla, jossa tilanne muuttui nopeasti kriittiseksi. Vihollinen murtautui sisään Summajärven oikealla puolella ns. Lähteen lohkolla, jossa olivat suomalaisten vahvimmat bunkkerit, Poppius ja Miljoonalinnake.

Summan kylässä vihollinen torjuttiin, mutta Lähteen lohkolla puna-armeijan eversti Aljabushevin johtama 123. D onnistui valtaamaan Poppiuksen linnakkeen ja sen itäpuolella olevat tukikohdat. Sieltä venäläiset etenivät iltaan mennessä aina tukilinjalle asti. Venäläisten murtokohta on noin neljä kilometriä leveä ja kilometrin syvä. Suomen reservien tekemä vastahyökkäys ei tuottanut tulosta.

Vihollinen pääsi ryhmittymään hyökkäykseen rauhassa oman tykkitulensa suojassa, sillä suomalaiset eivät voineet ammuspulasta johtuen häiritä hyökkääjiä tarpeeksi. Miinakentät ja kiviesteet olivat hajonneet päiväkausia jatkuneissa tykistövalmisteluissa, ja piikkilankaesteet oli ajettu nurin. Lähteen lohkolla piti nyt linjaa vahvennettu II/JR 9. Siinä oli noin 600 miestä. Sitä vastaan hyökkäsi divisioonan verran miehiä ja kaksi panssarivaunupataljoonaa. Tässä tilanteessa venäläiset keskeyttivät hyökkäyksen ja alkoivat kaivautua maahan. Kun II/JR 9 parin päivän päästä koottiin uudelleen, sen vahvuus oli 165 miestä.

Kun Poppius oli ammuttu hajalle, ja suomalaisjoukot olivat vetäytyneet, Lähteen lohkon viimeiset puolustajat jäivät Miljoonalinnakkeeseen. II/JR 9:n vänrikki Harry Skaden joukkueen käskettiin pitää ainoa edes vähän ehjä linnoitus. Kaikkiaan Skaden joukkueessa 38 miestä, joista pääosa oli Miljoonalinnakkeessa, jonka venäläiset räjäyttivät linnaketta puolustavine suomalaismiehineen.

Puna-armeijan joukkojen sisäänmurto Mannerheim-linjalla laajeni läpimurroksi helmikuun 13. päivänä. Murtoalue saatiin rajatuksi, mutta pääpuolustuslinja oli mennyt lopullisesti. Mannerheim päätti helmikuun 15. päivänä luopua nimeään kantavasta linjasta. Asemansa pitäneet naapurilohkojen miehet aloittivat vetäytymisen samana päivänä. Niin myös Merkin lohkosta vastannut JR 9.

Perääntyminen Viipurin koillispuolelle ja edelleen Viipurinlahden puolustustaisteluihin

JR 9:n perääntyivät tässä vaiheessa lepoon Viipurin pohjoispuolelle Juustilaan. Summassa taistellut rykmentti ei saanut olla levossa pitkään, vaan siirrettiin aluksi Viipuriin linnoitustöihin; viime vaiheessa ennen siirtymistään Viipurinlahdelle Sorvalin alueelle.

3.Divisioonan reservinä olleen JR 9:n uusi komentaja everstiluutnantti Rafael Berg sai illalla 4. maaliskuuta käskyn marssia Tervajoelle osallistuakseen Viipurinlahden länsirannan puolustukseen, jossa puna-armeija oli ylittänyt lahden ja saaden sillanpään Vilaniemen alueella. Siellä rykmentti alistettiin Rannikkoryhmän komentajalle. Vuorokautta myöhemmin sai Tervajoen länsipuolelle Nisalahteen saapunut rykmentti käskyn tuhota länsipuoleiseeen Vilaniemeen tunkeutuneet venäläisvoimat. Rykmentille ilmoitettiin lisäksi, että hyökkäykseen osallistuu myös niemen lounaisrannan suunnassa ErP 24. Hyökkäys alkoi 6. maaliskuuta, mutta ei johtanut tulokseen, vaan illalla oli puolustus joutunut vetäytymään rantaviivalta uuden valtatien tasalla.Laatikainen 1970 s. 104

Tässä vaiheessa tehtiin komentosuhdejärjestelyjä, koska alueella oli saapunut kaikkiaan kahdeksan pataljoonaa ja kaksi patteria. Ne alistettiin JR 9:n komentajan everstiluutnantti Bergin johtamalle Ryhmä Bergille, joka oli suoraan Rannikkoryhmän komentajan alainen. Kahden päivän ajaksi pysäytti Ryhmä Berg uuden maantien tasalla venäläisten sillanpään laajenemisen. Suomalaisten asema murtui 10. maaliskuuta, jolloin venäläinen panssarien tukema rykmentti tunkeutui 2-3 km pohjoiseen.Laatikainen 1970 s. 105 Sotatoimien päättyessä 13. maaliskuuta olivat sekä hyökkääjän että puolustajan voimat siinä määrin ehtyneet, että merkittävä ratkaisu olisi silloisille joukoille ollut ylivoimainen tehtävä.Laatikainen 1970 s. 107

JR 9:n joukot peräänyvät rauhanteon jälkeen 18. maaliskuuta 1940 mennessä Miehikkälän Muurikkalaan, jossa joukot tekivät huhtikuun puoliväliin 1940 asti linnoitustöitä.

Komentajat everstiluutnantti Emil Hagelberg (-28.2.1940) everstiluutnantti Rafael Berg (28.2.1940-)

Rykmentin pataljoonan komentajina olivat: I pataljoona: kapteeni Åke Sourander II pataljoona: kapteeni Arthur Viking Lindman (-2.3.1940), res.luutnantti Mårten Ericsson (2.3.1940-) III pataljona: kapteeni Vincent Lundström

Lähteet

Viitteet

Luokka:Talvisodan suomalaiset jalkaväkirykmentit Luokka:Suomenruotsalaisuus