Jääkajo tai jäänkajo on valkoinen valo, joka syntyy valon heijastuessa välittömästi horisontin takana olevasta jääkentästä. Jääkajo näkyy erityisesti taivaan ollessa matalien pilvien peitossa.
Sekä inuitit että Luoteisväylää etsivät tutkimusmatkailijat käyttivät jääkajoa navigoinnin apuna, sillä se osoittaa jäistä merialuetta horisontin takana. Jääkajon käänteinen ilmiö on vesitaivas. Jääkajo on havaittavissa molemmilla napa-alueilla, ja sen ovat havainneet inuiitit arktisella alueella ja monet Etelämantereelle suuntautuneet tutkimusretkikunnat, mukaan lukien sekä James Rossin että Terra Novan retkikunnat. Ilmiön voi havaita sopivissa sääolosuhteissa myös Itämerellä aluksen lähestyessä merijään peittämää aluetta esim. Perämerellä.
Merenkulkijat ovat tulkinneet jääkajon väärin vuoriksi. John Ross teki tämän virheen etsiessään Luoteisväylää vuonna 1818. Lancaster Soundissa ollessaan hän tulkitsi jääkajon virheellisesti uudeksi ”vuorijonoksi”, jonka hän nimesi Croker-vuoriksi.
Lähteet
Luokka:Jää Luokka:Fysikaaliset ilmiöt