Emilia Augusta Clementina Broomé (o.s. Lothigius; 13. tammikuuta 1866 Jönköping – 2. kesäkuuta 1925 Tukholma) oli ruotsalainen opettaja, poliitikko, naisasianainen ja rauhanaktivisti. Hän perusti Ruotsin naisten rauhanyhdistyksen ja toimi sen ensimmäisenä puheenjohtajana vuosina 1898–1911.
Broomén äiti kuoli synnytyksen jälkeisiin komplikaatioihin tämän ollessa kaksi viikkoa vanha, ja hän kasvoi isänsä ja kodinhoitajan kanssa. Isältään Broomé omaksui poliittisen ja uskonnollisen liberalismin. Hän valmistui ylioppilaaksi vuonna 1883 ja jatkoi opiskeluja Uppsalan yliopistossa. Broomé työskenteli tyttökoulun opettajana kotikaupungissaan Jönköpingissä 1886–1891. Hän lopetti mentyään naimisiin ja muutettuaan miehensä kanssa Norrköpingiin. Broomé jäi kuitenkin leskeksi avioliiton kestettyä vain kaksi vuotta ja palasi opettajaksi Jönköpingiin. Pariskunta oli ehtinyt saada yhden lapsen.
Vuonna 1898 Broomé muutti Tukholmaan, missä hän opetti Anna Whitlockin yhtenäiskoulussa. Hän alkoi kuitenkin kiinnostua enemmän yhteiskunnallisista asioista ja jätti päivätyönsä vuonna 1904 omistautuakseen nais- ja rauhanasialle. Hän toimi perustamansa Ruotsin naisten rauhanyhdistyksen puheenjohtajana sekä osallistui LKPR-äänioikeusjärjestyksen toimintaan. Sosiaalityön keskusliiton (CSA) hallituksessa hän istui vuosina 1904–1925 ja oli siellä vaikuttamassa muun muassa päiväkotien, kouluruokaloiden ja lomasiirtoloiden perustamiseen. Vuonna 1911 hänet valittiin Tukholman kaupunginvaltuustoon. Broomé oli myös valtion työttömyyskomission jäsen vuosina 1914–1922 ja osallistui ensimmäisenä naisena lakien valmisteluun.
Broomé sairastui 1920-luvun alussa ja joutui jättäytymään monista tehtävistään. Hän menehtyi kotonaan kesäkuussa 1925 ja hänet on haudattu Norra begravningsplatsen -hautausmaalle Solnaan. Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Ruotsin liberaalien poliitikot Luokka:Ruotsalaiset opettajat Luokka:Ruotsalaiset feministit Luokka:Sodanvastaiset aktivistit Luokka:Vuonna 1866 syntyneet Luokka:Vuonna 1925 kuolleet