Margareta Sofia Tammelina (s. 1690-luvulla – k. 1724 tai 1725) oli Mouhijärven kirkkoherran tytär ja kappalaisen vaimo, joka tuomittiin kuolemaan kolminkertaisesta aviorikoksesta.
Elämä Margareta Tammelina oli Mouhijärven kirkkoherran Matthias Tammelinuksen ja tämän vaimon Elisabet Boëlian tytär. Hän muutti perheensä mukana Mouhijärvelle vuonna 1704 isänsä saatua kirkkoherran viran.
Noin 20-vuotiaana, maaliskuussa 1716, Margareta naitettiin kappalainen Henrik Anckerukselle, joka oli häntä noin 40 vuotta vanhempi ja jäänyt leskeksi kaksi vuotta aiemmin. Pariskunta asettui Tervamäen rustholliin. Avioliitto ajautui vaikeuksiin jo kahden kuukauden jälkeen, kun Henrik Anckerus näki vaimonsa toisen miehen sylissä. Tämän jälkeen kappalainen ei enää koskenut vaimoonsa. Avioliiton selibaatista huolimatta Margareta sai kolme lasta: Elisabeth Marian (s. 1717), Margaretan (s. 1719) ja Henrikin (s. 1720). Lasten isiksi todistettiin myöhemmin sotilas Jaakko Simonpoika, naantalilainen porvarispoika Tuomas Tuomaanpoika ja sotamies Henrik Kallberg. Raivostunut aviomies yritti nostaa syytteen vaimoaan vastaan, mutta venäläismiehityksen aikana oikeutta ei jaettu, ja Margaretan asema kirkkoherran tyttärenä suojeli häntä.
Henrik Anckerus kuoli vuonna 1723, minkä jälkeen Margareta Tammelina joutui oikeuden eteen. Hänen vanhemmatkaan eivät voineet enää auttaa, sillä isä oli kuollut edellisenä vuonna ja äiti oli kuollut matkalla Turkuun. Mouhijärven uusi kirkkoherra Mikael Polviander, joka oli tehnyt Anckeruksen kanssa sopimuksen Tervamäen rusthollin hallinnasta, ajoi syytettä Margaretaa vastaan. Heinäkuun 1723 käräjillä Margareta Tammelina suhtautui syytöksiin huolettomasti väittäen aviomiehen levittäneen juoruja vain vanhuudenheikkouttaan. Hän ei tunnustanut eikä katunut kihlakunnanoikeudessa. Vasta lokakuussa 1724 kihlakunnanoikeus antoi lopullisen päätöksensä, jossa Margareta tuomittiin Mooseksen lain mukaan kuolemaan huoruudesta.
Margareta Tammelina vangittiin ja vietiin Turun linnaan, missä hovioikeuden käsittelyssä hän vihdoin tunnusti tekonsa. Hänet kuljetettiin joulun alla 1724 kotiseudulleen mestattavaksi. Tarkkaa kuolinpäivää tai -tapaa ei tunneta, sillä pyövelin kuittia ei ole säilynyt eikä Mouhijärven kirkonarkistosta löydy merkintää asiasta. Helmikuussa 1725 kihlakunnanoikeus totesi hänen kärsineen rangaistuksensa.
Lähteet
Kirjallisuutta Ojanen, E. (1954). Laurentius Petri Aboicus ja hänen sukunsa. Lounais-Hämeen kotiseutu- ja museoyhdistyksen vuosikirja 23. Poppius, L. (1954). Margareta Tammelinin tarina. Genos 25. Söderström, E. (1954). Tammelin. Genos.
Luokka:Suomalaiset henkilöt Luokka:1690-luvulla syntyneet Luokka:1720-luvulla kuolleet