Kestävyysoikeus korostaa oikeuden merkitystä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa, pyrkien etsimään ratkaisuja planetaaristen rajojen turvaamiseen. Kestävyysoikeus pyrkii hahmottamaan, mitkä oikeusjärjestelmän rakenteet hidastavat kestävyyssiirtymää, ja miten siirtymää voidaan vastaavasti edistää tärkeiden oikeudellisten periaatteiden, kuten oikeusvaltioperiaatteen, raameissa.
Kestävyysoikeus tunnistaa oikeuden erilaiset roolit suhteessa kestävyyden edistämiseen. Ensimmäisessä roolissaan oikeus on instrumentti, joka pyrkii tuottamaan ratkaisuja yksittäiseen ongelmaan mahdollisimman vaikuttavasti ja hyväksyttävästi, keskittyen tyypillisesti johonkin oikeuden osajärjestelmään, kuten energiaoikeuteen. Toisessa roolissaan oikeus ohjaa yhteiskunnallista muutosta asettamalla aineellisia tilatavoitteita esimerkiksi ilmastolle ja luonnon monimuotoisuudelle. Esimerkki tällaisesta tilatavoitteesta on esimerkiksi Suomen ilmastolaissa asetettu hiilineutraaliustavoite vuodelle 2035. Kolmannessa roolissaan oikeus tuottaa oikeusinstituutioista, oikeuskulttuurista ja oikeuden syvärakenteesta kumpuavia voimia, jotka jarruttavat tai estävät kestävyystavoitteiden edistämistä.
Kestävyysoikeuden taustaa Kestävyysoikeuden syntyminen on tapahtunut osana laajempaa kestävyystieteen nousua. Kestävyystiede tutkii yksittäisiä tieteenaloja laajemmin ihmisen ja luonnon vuorovaikutukseen eli sosioekologisiin järjestelmiin liittyviä ilmiöitä, ongelmia ja käytäntöjä. Kestävyysoikeuden taustalla vaikuttaa kestävyystieteessä tunnistettu ajatus siitä, että yhteiskunnallisten rakenteiden syväluotaavat muutokset ovat edellytys kestävään raaka-aineiden käyttöön sekä tuotanto- ja kulutuskäytäntöihin globaalilla tasolla.
Kestävyysoikeudellisia näkökulmia Kestävyysoikeuden teoriapohjaa voidaan pitää jakautuneena, mutta sen erilaiset lähestymistavat jakavat pyrkimyksen rakentaa yhteyttä kestävyyden ja oikeuden välille tunnistaen, ettei kestävyyskriisiä voida ratkoa yhden oikeudenalan tai edes oikeuden sisäisenä ongelmana. Kestävyysoikeudellisen tutkimuksen näkökulmat voidaan karkeasti jakaa kestävyyssiirtymän sekä -murroksen tutkimukseen. Kestävyyssiirtymässä pyrkimyksenä on luoda ohjausta, joka edistää ympäristökestävää tuotantoa ja kulutusta sosiaalisin ja teknologisin innovaatioin. Kestävyysmurrokseen keskittyvässä tutkimuksessa puolestaan pyritään pureutumaan kestävyysongelmien juurisyihin sekä niitä ylläpitäviin yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Siinä missä oikeudellinen siirtymätutkimus on rajattu usein esimerkiksi tietyn lainsäädäntöhankkeen kontekstiin, murrostutkimus tarkastelee oikeutta laajemmasta perspektiivistä esimerkiksi oikeuskulttuurin, toimivallan, menettelytapojen tai oikeusvaltioperiaatteiden kautta.
Lähteet
Luokka:Oikeustiede Luokka:Kestävä kehitys