Wolmar Anton von Schlippenbach (23. helmikuuta 1653 Liivinmaa – 27. maaliskuuta 1721 Moskova) oli Ruotsin hallitseman Viron kenraalikuvernööri vuosina 1704–1706.
Kun Suuri Pohjan sota puhkesi prinssi Kaarlen tultua kruunatuksi Kaarle XII:ksi, von Schlippenbach kokosi Liivinmaalla ratsuväkirykmentin, jonka everstiksi hän ryhtyi. Kun Kaarle lähti talvileiristään Dorpatiin (nyk. Tartto) ja suuntasi alkuvuodesta 1701 kohti Riikaa, von Schlippenbach jäi puolustamaan Liivinmaan rajaa. Hän voitti Raugen taistelun 5. syyskuuta 1701 ja hänet ylennettiin sen jälkeen kenraalimajuriksi.
Myöhemmin samana vuonna hän kärsi tappion Erastferin taistelussa 30. joulukuuta 1701, kun Boris Šeremetevin johtamat venäläisjoukot hyökkäsivät. Uusia tappioita tuli Sagnitzissa ja Hummelshofissa 19. heinäkuuta 1702. Vuonna 1703 hän joutui siirtämään suuren osan joukoistaan Lewenhauptin armeijan tueksi Kuurinmaalle, minkä vuoksi hän ei kyennyt estämään Narvan ja Dorpatin menetystä venäläisille vuonna 1704. Samana vuonna hänet nimitettiin Ruotsin hallinnoiman Viron kenraalikuvernööriksi Revaliin (nyk. Tallinna).
Vuonna 1708 von Schlippenbach osallistui Lewenhauptin Venäjän-retkeen rykmenttinsä everstinä. Pultavan taistelussa hän johti oikean siiven tiedusteluratsuväkeä ja joutui venäläisten vangiksi. Hän vapautui vankeudesta vuonna 1712 ja siirtyi Venäjän palvelukseen kenraalimajurin arvolla. Vuonna 1714 hänet ylennettiin kenraaliluutnantiksi. Von Schlippenbach kuoli Moskovassa vuonna 1721.
Lähteet
Nordisk Familjebok, Owl Edition.
Viitteet
Luokka:Kenraalikuvernöörit Luokka:Ruotsalaiset kenraalit Luokka:Vuonna 1653 syntyneet Luokka:Vuonna 1721 kuolleet