Ydinvoimaa Suomessa tuottavat viisi ydinvoimalaitosyksikköä, joilla tuotetaan lähes 40 prosenttia Suomessa käytetystä sähköstä (2024). Laitosyksiköistä kolme on Satakunnassa Eurajoen Olkiluodossa ja kaksi Uudellamaalla Loviisassa.

Vuonna 2010 kolme yritystä haki lupaa ydinvoimalan rakentamiseen: suomalaisten teollisuuden ja kaupan alan yritysten ja energiayhtiöiden sekä E.ONin omistama Fennovoima, sekä aikaisempien ydinvoimaloiden omistajat Fortum ja Teollisuuden Voima TVO. Eduskunta päätti 1. heinäkuuta 2010 myöntää Teollisuuden Voimalle luvan rakentaa Olkiluotoon neljäs reaktori. Myös Fennovoima sai luvan rakentaa uuden ydinvoimalan joko Simoon tai Pyhä­joelle. Lokakuussa 2011 Fennovoima ilmoitti, että ydinvoimala rakennetaan Pyhäjoelle, mutta perui projektin toukokuussa 2022. TVO puolestaan perui Olkiluoto 4 -hankkeen toukokuussa 2015.

Ydinvoiman historia Suomessa Ajatus ydinenergian käytöstä syntyi Suomen Akatemiassa, jonka aloitteesta valtioneuvosto perusti vuonna 1955 Energiakomitean. Sen piti TKK:n professori Erkki Laurilan johdolla arvioida atomienergian käyttötarvetta Suomessa. Pohjois-Suomen jokien tultua valjastetuiksi Suomen hallitus pyysi 1961 kansainvälistä atomienergiajärjestöä IAEA:ta selvittämään ydinvoiman tarvetta Suomessa.

Suomen ensimmäinen suuren mittakaavan ydintekninen koelaite oli alikriittinen miilu, joka valmistui Teknillisen korkeakoulun kampukselle Espoon Otaniemeen vuonna 1958. Miilua kutsuttiin alikriittiseksi, koska se ei pystynyt ylläpitämään ketjureaktiota, vaan se vain vahvisti miilun alle sijoitetun neutronilähteen tuottamaa neutronisuihkua. Miilulla voitiin kuitenkin tutkia monia ydinreaktorin toimintaan liittyviä ilmiöitä. Miilun polttoaine valmistettiin Ahlströmin konepajalla Varkaudessa Isosta-Britanniasta tilatuista luonnonuraanista valmistetuista tangoista, jotka asennettiin 150 cm leveään ja 170 cm korkeaan sylinterimäiseen vesitankkiin. Vuonna 1964 miilun polttoaine vaihdettiin Neuvostoliitosta saatuun uraaniin, jonka väkevöintiaste oli kymmenen prosenttia. Miilu toimi Teknillisen korkeakoulun tutkimus- ja opetuskäytössä vuoteen 1973 asti. Miilun polttoainesauvat lahjoitettiin myöhemmin Prahan Teknilliselle yliopistolle käytettäväksi alikriittisessä reaktorissa.

thumb|right|Presidentti Urho Kekkonen käynnistää Triga-tyyppisen tutkimusreaktorin vuonna 1962 Espoossa. Espoon Otaniemeen rakennettu pieni 250 kilowatin tutkimusreaktori, FiR 1 (Finland Reactor 1), valmistui vuonna 1962. Yhdysvalloista tilattua reaktoria käytettiin koulutukseen ja fysiikan tutkimukseen sekä radioaktiivisten isotooppien tuottamiseen. Vuosina 1999–2012 reaktorin tuottamaa neutronisäteilyä käytettiin syöpäpotilaiden BNCT-hoitoon. Reaktori oli aluksi Teknillisen korkeakoulun omistuksessa. Vuonna 1971 se siirrettiin Teknologian tutkimuskeskus VTT:lle. Tutkimusreaktori suljettiin vuonna 2015.

Helsinki osti Sipooseen kuuluvan Granön saaren uutta ydinvoimalaitosta varten. Arveltiin, että voimaverkkoon voitaisiin liittää 150–250 megawatin ydinvoimala. Granön saaren voimalaa ei kuitenkaan koskaan rakennettu. Tämän jälkeen pääkaupunkiseudulle kaavailtiin ruotsalaisen Asea-Atomin, VTT:n ja Finnatomin kehittämää lämpövoimareaktoria, joka olisi tuottanut kallioluolassa ainoastaan kaukolämpöä 200 megawatin lämpöteholla. ASEA oli rakentanut tämän tyyppisen voimalaitoksen Tukholman esikaupunkiin Huddingeen vuonna 1963.

Vuonna 1961 Imatran Voima (IVO) käynnisti kansainvälisen tarjouskilpailun ydinvoimalasta avaimet käteen -periaatteella. Yhtiö halusi 1967 tilata joko saksalaisen AEG:n tai amerikkalaisen Westinghousen reaktorin. Neuvostoliiton tarjousta pidettiin puutteellisena. Valtioneuvosto päätti kuitenkin luopua tilauksesta tarjousten perusteella. Teollisuusministeri Väinö Leskinen allekirjoitti Moskovassa 1969 tavaranvaihtosopimuksen, joka sisälsi ydinvoimalan tilauksen Neuvostoliitosta. Loviisaan rakennettua Novo Voronesh -painevesireaktoria täydennettiin suomalaisella insinööritaidolla. Turvatekniikka, automaatio ja mittaristot suunniteltiin Suomessa ja hankittiin lännestä. Loviisan ydinvoimalaitos otettiin käyttöön vuonna 1977, jolloin Loviisa 1 valmistui sähköntuotantoonATS Ydintekniikka 3/2007 Auer J. & Teerimäki N. (1982) Puoli vuosisataa Imatran Voimaa. Imatran Voima, Helsinki 1982

Vuonna 1966 yksityinen teollisuus teki tarjouspyynnön omasta ydinvoimalasta, mutta Suomen johto antoi luvan vain IVO:n hankkeelle. Yksityinen Atomiteollisyysryhmä pyysi tarjoukset poliittisesti sopivilta valmistajilta Neuvostoliitosta, Ruotsista ja Britanniasta, mutta valtioneuvosto päätti lopulta olla kelpuuttamatta mitään näistä. Yksityinen Teollisuuden Voima Oy (TVO) perustettiin tammikuussa 1969 ja joulukuussa 1970 se päätti tarjousten perusteella rakennuttaa ruotsalaisen Asean voimalan. Valtioneuvosto antoi joulukuussa 1972 periaateluvan sillä ehdolla, että julkinen sektori olisi mukana, jolloin IVO ja Helsingin Energialaitos tulivat TVO:hon.

IVO:n Loviisa 1 ja 2 kytkettiin verkkoon helmikuussa 1977 ja marraskuussa 1980, TVO:n Olkiluoto 1 ja 2 syyskuussa 1978 ja helmikuussa 1980.

IVO:n ja TVO:n yhteinen Perusvoima Oy jätti hakemuksensa vuonna 1986, mutta Tshernobylin ydinvoimaonnettomuuden vuoksi valtioneuvosto ei käsitellyt hakemusta. Perusvoima Oy ei silti vetänyt hakemustaan pois.

Kansalaismielipide kääntyi taas ydinvoimamyönteisemmäksi, joten Perusvoima Oy teki uuden hakemuksen, mutta syyskuussa 1993 eduskunta kumosi hallituksen myönteisen periaatepäätöksen sen uudesta ydinvoimalasta. Tähän myötävaikutti kansanedustaja Matti Vanhasen syksyllä 1992 esittämä ja eduskunnan hyväksymä ydinvoimavastainen ponsi, joka vaikutti monen kansanedustajan mielipiteeseen.

Olkiluoto 3 hyväksyttiin toukokuussa 2002. E.Onin hanke kaatui vuonna 2007 kansanliikkeen ja Säteilyturvakeskuksen lausunnon torppaamaan kiinteistökauppaan. Tämän jälkeen E.On ryhtyi Fennovoima-hankkeeseen Outokummun ym. kanssa. Fortumin periaatepäätöshakemuksen eduskunta torjui 2010 mutta antoi luvan Fennovoimalle ja Olkiluoto 4:lle. Taistelu Arevan kanssa Olkiluoto 3:sta kuitenkin sai TVO:n jättämään Olkiluoto 4:n rakentamisluvan anomatta kesäkuussa 2015.

Ydinvoimalat

+Käytössä olevat ydinvoimalat Laitosyksikkö Tyyppi, toimittaja Nettosähköteho (MW) Rakentaminen aloitettu Kytketty verkkoon Kaupallinen tuotanto Loviisa 1 VVER-440, PWR, Atomenergoexport 507 1.5.1971 8.2.1977 9.5.1977 Loviisa 2 VVER-440, PWR, Atomenergoexport 507 1.8.1972 4.11.1980 5.1.1981 Olkiluoto 1 BWR, ASEA-Atom 890 1.2.1974 2.9.1978 10.10.1979 Olkiluoto 2 BWR, ASEA-Atom 890 1.11.1975 18.2.1980 10.7.1982 Olkiluoto 3 EPR, Areva NP & Siemens AG 1600 12.8.2005 12.3.2022 16.4.2023 Yhteensä N/A 4394 N/A N/A N/A

+Perutut ydinvoimalahankkeet Laitosyksikkö Nettosähköteho (MW) Olkiluoto 4 n. 1 500 Hanhikivi 1 1 200

Käytössä olevat ydinlaitokset pienoiskuva|Ydinvoiman osuus Suomen sähkönkulutuksesta 1975–2024. Suomessa on toiminnassa viisi ydinreaktoria. Ne otettiin käyttöön vuosina 1977–2023. Kolme reaktoria sijaitsee Eurajoen Olkiluodossa lähellä Raumaa ja kaksi reaktoria Loviisassa Hästholmenin saarella. Olkiluodon kaksi kiehutusvesireaktoria toimitti ruotsalainen Asea Atom ja uusimman painevesireaktorin ranskalainen Areva; ne omistaa Teollisuuden Voima. Loviisan painevesireaktorit toimitti neuvostoliittolainen Atomenergoexport, ja ne omistaa Fortum.

Vuonna 2024 ydinvoiman osuus oli 39 prosenttia Suomen sähköntuotannosta ja 38 prosenttia kulutuksesta. Ero johtuu siitä, että 4 prosenttia Suomessa kulutetusta sähköstä tuotiin ulkomailta.

Työvoima ja työturvallisuus Suomen ydinvoimaloissa vuonna 2013 työskenteli 3 715 ihmistä. Yhdenkään työntekijän annos ei ylittänyt turvallisina pidettyjä rajoja.Yle: "Ydinvoimaloiden työntekijöille ennätysvähän säteilyä" Julkaistu: 27.3.2014 Viitattu: 31.3.2014

Työntekijän säteilyannos ei saa viiden vuoden aikana ylittää sataa millisievertiä. Yhtenäkään vuonna annos ei saa olla yli 50 millisievertiä. Suurin vuosiannos yksittäisellä työntekijällä oli vuonna 2013 vain 8,6 millisievertiä.

Työntekijöiden säteilyannos Suomen ydinvoimalaitoksilla on vähentynyt vuosikymmenen aikana 2004–2013 noin 70 prosenttia.

Viides laitosyksikkö thumb|Olkiluoto ja sen kolme laitosyksikköä. Kaksi oikeanpuoleista laitosta on rakennettu 1970-luvulla, vasemmanpuoleinen laitos on tässä otoksessa kuvamanipulaatio kolmannesta yksiköstä.

Eduskunta antoi vuonna 2002 TVO:lle luvan rakentaa Olkiluotoon Suomen viidennen ydinvoimalaitosyksikön, Olkiluoto 3:n. Aikaisemmin eduskunta oli syyskuussa 1993 kaatanut TVO:n ja Imatran Voiman yhteishakemuksen rakentaa lisäydinvoimaa. Uuden voimalaitoksen toimitti ranskalaisen Framatomen (nyk. Arevan) ja saksalaisen Siemensin muodostama konsortio. Yksikön oli tarkoitus olla tuotantokäytössä keväällä 2009, mutta sen valmistuminen myöhästyi reaktorisaarekkeen suunnittelun keskeneräisyyden sekä rakentamisessa ja urakoinnissa ilmenneiden ongelmien takia. Uusi laitosyksikkö on tekniikaltaan painevesireaktori, niin sanottu kolmannen sukupolven kevytvesireaktori, mallimerkinnältään EPR. 1 600 megawatin sähkötehollaan se on yksi maailman suurimmista ydinreaktoreista ja kattaa noin 15 prosenttia Suomen sähköntarpeesta. Voimala aloitti tuotannon 16. huhtikuuta 2023.

Suunniteltu lisärakentaminen Suomeen on suunniteltu uusia ydinvoimaloita. Ydinvoimahankkeiden kannattajien mukaan Kioton ilmastosopimuksen tavoitteita ei saavuteta ilman ydinvoimaa. Heidän mukaansa ydinvoiman keinoin voidaan vähentää Suomen riippuvuutta fossiilisista polttoaineista ja venäläisestä tuontisähköstä. Lisäksi 1970- ja 1980-lukujen taitteessa valmistuneet laitosyksiköt ovat vanhentumassa pian.

Ydinvoimaa vastustavat järjestöt julkaisivat vuonna 2010 yhteisen julkilausuman, jonka mukaan energiansäästö ja uusiutuvien energianlähteiden kehittäminen ja käyttöönotto olivat ydinvoimakysymystä oleellisempia Suomen energiapolitiikan kannalta. Järjestöjen mukaan lisärakentamisen toteutumisen myötä Suomesta tulisi maailman suurin ydinjätteen tuottaja asukasta kohden. Julkilausumaan osallistuivat muun muassa Greenpeace, Suomen luonnonsuojeluliitto sekä keskustapuolueen, SDP:n, vihreitten, vasemmistoliiton ja RKP:n nuorisojärjestöt.Hallitus haluaa Suomesta maailman suurimman ydinjätteen tuottajan. Greenpeace 21.4.2010. News.cision.com. Viitattu 24.1.2024.

Vuonna 2010 Fennovoima, Fortum ja Teollisuuden Voima hakivat kukin oikeutta uuden ydinvoimalan rakentamiseen. Hallitus hylkäsi Fortumin hakemuksen ja esitti eduskunnalle kahden uuden reaktorin rakentamista. 1. heinäkuuta 2010 eduskunta myönsi luvat Fennovoimalle äänin 121–71 ja Teollisuuden Voimalle äänin 120–72. Puolueista innokkaimmin uusia lupia kannattivat kokoomus ja keskusta, ja innokkaimmin niitä vastustivat vihreät ja perussuomalaiset.

Fennovoima Fennovoima jätti periaatepäätöshakemuksensaFennovoiman periaatepäätöshakemus valtioneuvostolle tammikuussa 2009. Fennovoiman päämääränä oli rakentaa Suomeen uusi ydinvoimala, joka tuottaa valmistuessaan noin 15 prosenttia Suomen sähköstä. Voimalan rakennustyöt alkaisivat vuonna 2012 ja voimala tuottaisi sähköä vuodesta 2020 eteenpäin seuraavat 60 vuotta. Fennovoima aikoi rakentaa sähköteholtaan maksimissaan 1 800 MW:n ydinvoimalaitoksen. Fennovoiman omistavat Voimaosakeyhtiö SF (66 %), jonka taasen omistavat suurimmalta osin useat kunnalliset energiayhtiöt ja muutama teollisuusyritys, ja Venäjän valtion ydinvoimayhtiön Rosatomin tytäryhtiö RAOS Voima Oy (34 %). Fennovoima ilmoitti toukokuussa 2022 peruvansa Hanhikivi 1 -ydinvoimalan rakentamislupahakemuksen.