Baccarat on rahapeli, jonka oletetaan syntyneen Ranskassa ja Italiassa Kaarle VIII:n aikana. Muita baccaratin kaltaisia pelejä ovat faro ja basset. Pelistä on kolme laajalle levinnyttä muunnosta: baccarat chemin de fer (”rautatie”)Oikeammin ”rautainen tie”, koska kortit alun perin asetettiin rautaiseen laatikkoon , baccarat banque (eli ”a deux tableaux”) ja punto banco (eli ”pohjoisamerikkalainen baccarat”). Baccaratissa kuvakorttien ja kymppien arvo on nolla. Chemin de fer:n ja punto bancon ero on muun muassa se, voiko pelaaja toimia pankkina. Punto bancossa pankkina toimii aina kasino.
Historia Pelin alkuperästä on eriäviä käsityksiä. Jotkut lähteet väittävät sen olevan peräisin 1800-luvulta, kun taas toisten mukaan sen toivat Ranskaan 1400-luvun lopulla Italian sodista palanneet sotilaat kuningas Kaarle VIII:n hallituskaudella.
David Parlett pitää Macao-peliä baccaratin suoranaisena edeltäjänä. Pelin nimi ja säännöt viittaavat siihen, että se olisi tullut Aasiasta, missä vastaavia korttipelejä, kuten San Zhang, Oicho-Kabu ja Gabo japgi, pelattiin jo 1600-luvulla. Macao ilmestyi Eurooppaan 1700-luvun lopulla ja saavutti laajan suosion kaikissa yhteiskuntaluokissa. Sen maine johti siihen, että Sardinian kuningas Viktor Amadeus III kielsi sen kaikissa valtakuntansa osissa vuonna 1788.
Baccarat oli suosittu Ranskan ylhäisön keskuudessa 1800-luvulla. Napoleonin aikakaudella ja ennen kuin kasinopelit laillistettiin vuonna 1907, baccaratia pelattiin yksityisissä pelihuoneissa. Tältä ajalta peräisin oleva Baccarat Banque on baccaratin varhaisin muoto, ja se mainitaan Charles Van-Tenacin kirjassa Album des jeux.
Myöhemmin kehittyi chemin de Fer, kahden pelaajan nollasummapeli, joka ilmestyi 1800-luvun lopulla. Sen nimi viittaa rautatiehen, joka oli aikansa nopein kulkuväline.
Baccarat Punto Banco, jossa vedonlyöjät panostavat joko "Pelaajaan" tai "Pankkiiriin", kehittyi nykyaikaiseksi kasinopeliksi 1940-luvulla Havannassa ja on nykyään suosituin baccarat-muoto.
Punto bancosta on tullut Aasian kasinoiden keskeinen tulonlähde. Macaossa baccarat tuotti vuonna 2014 yli 90 prosenttia kasinoiden pelituotoista, ja vuonna 2024 sen osuus oli yhä noin 85 prosenttia alueen kokonaispelituotosta. Pöytäpelien suurta osuutta on selitetty kulttuurisilla mieltymyksillä ja niiden korkealla katteella pinta-alaa kohti. Macaon nojaaminen yhteen peliin ja VIP-pelaajiin perustuva liiketoimintamalli ovat herättäneet huolta peliongelmista, ja vuoden 2021 jälkeisten sääntelyuudistusten myötä kasinot ovat siirtyneet VIP-asiakkaista laajempaan asiakaskuntaan.
Säännöt ja matematiikka Punto bancossa pelaaja ei tee pelin aikana valintoja, vaan korttien jakaminen seuraa kiinteitä sääntöjä, joten lopputulos riippuu yksinomaan sattumasta. Tavallisessa kahdeksan pakan pelissä pankkiirin panoksen talon etu on noin 1,06 prosenttia, kun voittavasta panoksesta peritään viiden prosentin komissio. Pelaajan panoksen talon etu on noin 1,24 prosenttia, ja tasapelipanoksen etu on noin 14,36 prosenttia, kun tasapeli maksetaan suhteessa 8:1. Chemin de fer eroaa punto bancosta siinä, että pankkina toimiva pelaaja voi tehdä strategisia valintoja. Tämän vuoksi peliä on tutkittu peliteoriassa kahden pelaajan nollasummapelinä, jolle voidaan johtaa optimaaliset sekastrategiat.
Baccarat populaarikulttuurissa
Ian Flemingin alkuperäisessä Casino Royale -kirjassa James Bond pelasi chemin de fer -baccaratia. Pelivalinta perustui Flemingin omiin kokemuksiin Estorilin kasinolla toisen maailmansodan aikana. Vuoden 2006 uudessa elokuvasovituksessa peli kuitenkin vaihdettiin nykyisin suositummaksi texas hold 'emiksi, koska poker oli yleisölle tutumpi.
Elokuvassa Rush Hour 3 on viittaus Baccarat-pelin ranskalaiseen versioon.
Lähteet
Aiheesta muualla Baccaratin säännöt. Lautapelaaja.net (Archive.org 2008).
Luokka:Korttiuhkapelit