Eileen Farrell (13. helmikuuta 1920 Willimantic, Connecticut – 23. maaliskuuta 2002 Park Ridge, New Jersey) oli yhdysvaltalainen ooppera- ja konserttilaulaja, joka oli äänialaltaan sopraano. Hän lauloi lisäksi populaarimusiikkia.Eileen Farrell Britannica, viitattu 19.5.2025
Farrellin vanhemmat olivat entisiä vaudeville-esiintyjiä. Farrell lähti vuonna 1939 opiskelemaan New Yorkiin, ja vuonna 1940 hän aloitti työskentelyn CBS:n radion studiokokoonpanoissa. Vuodesta 1941 lähtien hän esiintyi seitsemän vuoden ajan omassa Eileen Farrell Sings -ohjelmassaan. Farrell aloitti säännöllisten konserttikiertueiden pitämisen vuonna 1947 ja lauloi 1950-luvun alkupuolella New Yorkin filharmonikkojen sekä Bach Aria Groupin kanssa. Hän teki oopperadebyyttinsä vuonna 1956 Tampassa tulkitsemalla Santuzzan roolin Pietro Mascagnin Cavalleria rusticanassa. San Franciscon oopperassa hän teki ensimmäisen esiintymisensä vuonna 1956 Giuseppe Verdin oopperassa Trubaduuri. Farrell esiintyi myös Lyric Opera of Chicagossa Amilcare Ponchiellin La Giocondan nimiroolissa ja Leonoran roolissa Verdin Kohtalon voimassa.Eileen Farrell Lyric Opera of Chicago, viitattu 19.5.2025
Farrell teki Metropolitan-debyyttinsä joulukuussa 1960 Christoph Willibald Gluckin Alcestessa. Hänen ensimmäinen crossover-albuminsa oli I Gotta Right to Sing the Blues (1960). Farrell voitti Grammy-palkinnon ja oli useita kertoja ehdolla Grammy-palkinnon saajaksi.Eileen Farrell Grammy, viitattu 19.5.2025 Lopetettuaan esiintymisen hän jatkoi yhä laulujen levyttämistä muiden muassa Harold Arlenilta, Rodgersilta ja Hartilta, Alec Wilderiltä sekä Johnny Merceriltä. Brian Kellowin kanssa Farrell julkaisi omaelämäkerran Can’t Help Singing (1999).
Lähteet
Luokka:Yhdysvaltalaiset oopperalaulajat Luokka:Sopraanot Luokka:Grammy-palkinnon saajat Luokka:Vuonna 1920 syntyneet Luokka:Vuonna 2002 kuolleet