Ovidiopol (), entiseltään nimeltään Hadži-Dere ja keisarikunnan asiakirjoissa Adžider, kutsutaan myös nimellä "Odopol", on kaupunkityyppinen taajama Odessan piirissä, Odessan alueella, Ukrainassa.
Ovidiopol määriteltiin kaupunkimaiseksi asutuskeskukseksi vuonna 1970. Arvioltaan tämä on yli 3 000 vuotta vanha ja luultavasti yksi Euroopan vanhimmista taajamista. Ovidiopolilla on historiallisen asutuksen asema alkaen vuodesta 2001 ja kylä oli entisen samannimisen piirin keskus heinäkuuhun v. 2020 saakka.
Sijainti Ovidiopol sijaitsee keskellä Odessan aluetta, Lounais-Ukrainassa, Dnestrin estuaarin vasemmalla rannalla, vastapäätä Bilhorod-Dnistrovskyin kaupunkia, noin 8 kilometriä Baraboin rautatieasemalta, 18 Dnestrin yhtymäkohdasta Mustaanmereen ja noin 38 tai 40 kilometriä kaupungista Odessa. Joidenkin lähteiden mukaan Ovidiopol sijaitsee 34 km:n päässä Odessasta lounaaseen ja 467 kilometrin päässä Ukrainan pääkaupungista Kiovasta. Lähin kaupunki on Bilhorod-Dnistrovskyi, joka sijaitsee 10 kilometrin päässä kylästä. Nimi Joidenkin lähteiden mukaan jo 1600-luvun ensimmäiseltä puoliskolta lähtien vuonna 1637, myös vuosina 1757 ja 1764–1765 mainitaan, että tällä paikalla sijaitsi turkkilais-tataarilainen asutus nimeltä Hadži-Dere tai Adžider (Odzider), joka kuului Otšakiv-Silistran eyaletissa eli hallinnollisella alueella sijaitsevaan Osmanien valtakunnan Akkermanin sancakiin. Historiallisten lähteiden mukaan tämä nimi oli käytössä vuosina 1756–1795 ja samaan aikaan tai eri aikoina myös muunnelmat kuten "Gadžider", "Hadžider" tai "Hadži-Dere" jne. Tämän nimen etymologiasta on useita versioita, joista yhden mukaan keisarinna Katariina II Suuren Voznesenskin maakunnan perustamista koskevan asetuksessa vuonna 1795 mainittiin: "Ovidiopol, tataarien kielellä Adžider". Pääasiassa nimen oletetaan olleen turkkilaista alkuperää ja tarkoittaneensa turkin kielellä "katkeraa laaksoa". Vuonna 1795 keisarinna Katariina Suuren toimesta 27. tammikuuta annetulla asetuksella Adžider (Odziderin) nimettiin Ovidiopoliksi roomalaisen runoilijan Publius Ovidius Nason kunniaksi, koska tuolloin uskottiin, että juuri tälle alueelle keisari Augustus hänet karkotti tai oletettiin hänen ainakin käyneen tällä paikkakunnalla maanpaossa ollessaan.
Jossain vaiheessa ilmestyi arkeologinen legenda, mistä tuli erittäin suosittu ja siinä jopa Venäjän keisarinnalla Katariina II:lla oli oma roolinsa. Joidenkin lähteiden mukaan silloisen kuuluisan kirjailijan ja toimittajan Vladimir Izmailovin ilmaisemana tarina kuulosti seuraavalta: "Arot peittivät Ovidiopolin ympäristön. Ottomaanien valloittaja määräsi linnoituksen ja kaupungin perustettavaksi Dnestrin rannalle. He alkavat kaivaa, työntävät lapiota syvemmälle ja yhtäkkiä se pomppii jostakin kiinteästä kappaleesta, he katsovat kuopan syvyyksiin ja löytävät kivestä veistetyn puolivartaloisen naisen muotokuvan. Insinööri, jolla onneksi ja tieteen kunniaksi oli enemmän kuin vain insinöörin tiedot, ei laiminlyönyt tätä löytöä ja toi sen keisarinnalle. Tämä herätti uteliaan monarkin epäilyksiä ja arvailuja. Hän tiesi Ovidiuksen asuneensa Tomiissa lähellä Dnestriä ja halusi kunnioittaa suuren hymnografin muistoa. Hän jätti rintakuvan Lontoon seuran arvioitavaksi ja seura tunnisti sen kuvaukseksi Juliasta, Rooman keisarin Augustuksen tyttärestä, kenties jonkin todennäköisyyden perusteella, kenties keisarinnan iloksi. Oli miten oli, keisarinna käytti tilaisuutta hyväkseen ja nimesi kaupungin Ovidiopoliksi."
Joidenkin lähteiden mukaan, kun tammikuussa 1795 käynnistettiin Hadžibeyn uudelleennimeäminen Odessaksi, samassa asetuksessa luettelon mukaan Adžider nimettiin uudelleen Ovidiopoliksi. Nimen antaja oli Katariinan hallituksen ukrainalainen sihteeri Adrian Moisejovitš Hrybovski. Kaupungin väkiluvun kehitys1.1.2022 11 40730.12.2021 9 3001.1.2021 11 5722019 11 7222011 11 7412005 11 8002001 11 818 tai 11 9581920 6 3991914 5 5441897 4 074 tai 5 2001857 3 4641821 1&0421795 266
Kaupungin perustaminen Ovidiopolin paikalla 1750-luvun alussa sijaitsi turkkilainen Hadži-Dere eli Adžiderin kylä. Ensimmäinen tunnettu maininta Adžiderista on vuodelta 1756, jolloin ottomaanien asiakirjaan eli sataman lokikirjan otteeseen oli kirjattu ”23 kauppalaivaa, jotka lähetettiin vehnälastin kanssa Adžiderin laiturilta vuoden 1756 syyskuun ja marraskuun välisenä aikana eli ennen Dnesterin estuaarin jäätymistä”. Tuolloin tämä asutuskeskus tunnettiin pääasiassa viljakaupan kauttakulkupaikkana. Venäjän ja Turkin sodan vuonna 1769 zaporižžjan kasakat atamaanin Petro Kalnyševin johdolla anastivat ja polttivat Adžiderin. Vuonna 1789 venäläiset joukot valtasivat uudelleen rakennetun asutuksen ja vuonna 1791 solmitun Jassyn rauhansopimuksen mukaan Otšakovin alue luovutettiin ja liitettiin Venäjän keisarikuntaan. Vuonna 1790 ja vielä aivan vuoden 1792 alussa Adžideria pidettiin Mustanmeren kasakka-armeijan soutuveneiden laivaston päätukikohtana. Ovidiopolin perustamispäiväksi katsottiin ja merkittiin 15. kesäkuuta vuonna 1793 eli päivä, jolloin tälle paikkakunnalle rakennetun linnoituksen perustukseen muurattiin symbolinen peruskivi. Ovidiopolia pidettiin perustamisestaan lähtien kaupunkina.
Adžiderin linnoitus
Kaupungin suunnittelu ja kehitys Vuonna 1794 sekä Grigori Potjomkinin että Aleksandr Suvorovin armeijan ensimmäinen insinööri François Sainte de Wollant kehitti uuden Adžiderin keskiosan suunnitelman, minkä mukaan kaupunki siirrettiin entisten zaporizzhilaisten kasarmien eteläpuolelle ja lähemmäs suistoa. Kaupungilla oli suorakulmion muoto ja pinta-alaa 40 desjatiinia eli 43,7 hehtaaria, siinä oli neliönmuotoiset korttelit, joiden sivu oli 60 syliä eli 128 metriä, ja kadut, joiden leveys oli 15 syliä eli 17 metriä. Yhden keskimmäisen korttelin kokoinen aukio oli suunniteltu lähemmäs rannikkoa. Vuoden 1798 hankkeessa jo kaavailtiin Ovidiopolin laajenemista neljällä korttelirivillä pohjoissuunnassa ja kahdella itään päin. Tämän seurauksena kaupungin pinta-alaksi laskettiin noin 100 desjatiinia eli 109 hehtaaria. Keskusaukioksi suunniteltiin neljän korttelin kokoista ja neliön muotoista aukiota.
Suotuisa maantieteellinen sijainti, maa- ja vesireitit, Odessan läheisyys ja hedelmälliset maat vaikuttivat siihen, että lähelle linnoitusta kasvoi nopeasti asutus, minkä asukkaat olivat pääasiassa ukrainalaisia ja moldovalaisia. Linnoituksessa ja sen ympäristössä sijainneet armeija- ja laivastoyksiköt, Dnestrin eskaaderi miehineen ei ollut pelkkää puolustusvoimaa ottomaanien Adžiderin raunioille asettuneille siviileille, vaan myös osa paikallista väestöä. Paikkakunnalla väkiluku kasvoi noin kaksitoistakertaiseksi perustamishetkestä vuoteen 1849 mennessä.
Vuonna 1795 Ovidiopol oli osa Tiraspolin piirikuntaa eli okrugia, seuraavana vuonna Uuden Venäjän kuvernementtia ja vuosina 1806–1919 Hersonin kuvernementtia, jolloin Ovidiopolia kehitettiin ja rakennettiin ilman mitään suunnitelmaa. Joidenkin lähteiden mukaan toisaalta ensimmäinen koulu Ovidiopoliin avattiin vuonna 1802, mutta toisaalta vuonna 1814 kaupungin asukkaiden pyynnöstä maakunnan hallitus määräsi tänne opettajan. Kokouksessa allekirjoitettiin "kaupunginyhdistyksen päätös", jossa kaupunkilaisten lahjoitusten määräksi koulun ylläpitoon vahvistettiin 500 ruplaa. Kerätyillä rahoilla ostettiin ja korjattiin rapistunut talo, missä sijaitsivat yksiluokkainen koulu, myös huone opettajalle ja poliisiasema. Kaupungissa oli kaksi puolikäsityöläistä tiilitehdasta, yksi höyry- ja 17 tuulimyllyä, takomo, teurastamo, keramiikka-, puusepän-, pyöräntekijä- ja tynnyrintekijäpajoja. Kaupungissa oli 47 pientä yksityistä kauppaa ja yksi valtion omistama vodkanmyymälä, kuusi kapakkaa ja kuusi viinikellaria. Vuonna 1870 aloitti toimintansa nelivuotinen koulu. Siellä opetti viisi opettajaa ja opiskeli 65 lasta, pääasiassa varakkaista perheistä. Vuonna 1882 joukko asukkaita vetosi Hersonin kuvernööriin Ovidiopolin siirtämiseksi kaupunkien luokasta kyläksi kaupunkihallituksen taakkamaisesta ylläpidosta johtuvasti. Vuonna 1889 avattiin kaksi alakoulua, erikseen pojille ja tytöille. Niitä kävi 105 oppilasta. Kaupungissa ei ollut pitkään lääkäriä ja useimmat asukkaat jäivät ilman lääkärinhoitoa. Vuoden 1905 jälkeen tänne avattiin kahdeksanpaikkainen kunnansairaala, missä työskenteli yksi lääkäri, ensihoitaja ja kätilö. Avattiin myös posti- ja lennätinkonttori, säästöpankki, hevosten vetämä postikuljetus, useita kirkkoja ja synagoga. Ennen ensimmäisen maailmansotaa Ovidiopolissa ei ollut merkittäviä teollisuusyrityksiä. Toiminnassa oli vain tiilitehdas, seppä, nahkaverstas ja räätälin työpaja. Kaupungissa oli kuitenkin 97 kauppaa, 22 viinikellaria ja kapakka. Markkinat pidettiin kerran viikossa.
Marraskuuta vuonna 1917 lähtien Ovidiopol kuului Ukrainan kansantasavaltaan. Ensimmäisen kerran neuvostotasavalta luotiin tänne tammikuussa 1918, mutta maalis-marraskuussa paikkakuntaa hallitsivat jo Itävalta-Unkarin joukot. Heidät korvattiin Kolmoisententen joukoilla, jotka laskeutuivat Ukrainan eteläisiin satamiin. Vastakkainasettelu bošlevikkiyksiköiden sekä lyhyen aikaa ensimmäisen maailmansodan aikana toimineen Ukrainan hallintovallan organisaation eli Ukrainan tai Ukrainan kansantasavallan Direktorion että Denikinin Etelä-Venäjän armeijan joukkojen välillä kesti kevääseen vuonna 1920. Vuodesta 1920 lähtien kylässä oli 20-paikkainen sairaala, jossa oli kaksi lääkäriä, ja kaksi päiväkotia 80 lapselle. Koulun tiloja rekonstruoitiin ja laajennettiin, siellä opiskeli 210 oppilasta ja työskenteli 7 opettajaa. Vuonna 1922 valmistui vuonna 1913 aloitettu Odessa-Ovidiopol-rautatielinjan rakentaminen. Vuonna 1923 Ovidiopolista tuli samannimisen piirin hallinnollinen keskus. Ovidiopol oli vuosina 1924–1930 yksi Odessan okrugin piirikeskuksista, vuodesta 1932 alkaen se kuului Odessan alueeseen ja vuodesta 1939 oli piirikeskus. Vuonna 1929 tänne perustettiin Oktjabrskaja Revoljutsija-, Marat- ja Ševtšenko-nimiset kolhoosit, jotka vuonna 1930 yhdistyivät Dzeržinskin kolhoosiksi. Vuoteen 1939 pääkadut päällystettiin ja kylä sähköistettiin kokonaan. Romanian miehitys kesti Ovidiopolissa 15.10.1941–13.4.1944 ja kaupunkimainen kylä oli osa Transnistriaa. Miehityksen aikana tällä paikkakunnalla toimi partisaanien antifasistinen maanalainen järjestö.
Vuonna 1962 Ovidiopolin piiri lakkautettiin ja vuonna 1966 palautettiin. 2000-luvun kaupunki Turistit eivät erityisesti vieraile Ovidiopolissa, koska meri, vaikka ei olekaan kovin kaukana, on kohtuullisen matkan päässä ja vesi Dnesterin suistossa on usein sameaa eikä uinti aina houkuttele. Vuonna 2003 Ovidiopolin säilyketehdas että kasvihuonekompleksi aloitti ympärivuorokautisen toimintansa. Kummankin päätuotanto on tomaatti. Vuodesta 2005 lähtien tehdas aloitti tuotteidensa viennin Eurooppaan, Amerikkaan ja Venäjälle. Paikkakunnalla toimivat maatalousteollisuusyritykset Protos ja Ukraina-2010, lihavalmisteiden tuotantolaitos Kolnar ja tiilitehdas Budkeramika. Ovidiopolissa on 112 katua ja yli 3 500 pihaa.
Kaupungin Adžiderin-ajoista kerrotaan, että täällä asui paljon moldovalaisia, ukrainalaisia, vanhauskoisia ja täällä valmistettiin paras viini jo tataarien ja turkkilaisten vallan alla. Myös tämänhetkistä Ovidiopolia pidetään viininvalmistuksen keskuksena. Vuonna 2001 perustettiin Ovidiopolin viinitila. Ovidiopolin tislaamossa, joka rakennettiin vuosina 1925-1927 vallankumousta edeltävän tislaamon paikalle, valmistetaan kuuluisia viinimerkkejä "Cabernet", "Merlot", "Isabella" ja "Kagor". Myös useita jälkiruokaviinejä pullotetaan täällä.
Keväällä 2023 yritettiin elvyttää Bilhorod-Dnistrovskyin ja Ovidiopolin välistä veneliikennettä. Toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1946 avattu vesiyhteys oli suosiossa ja uusi asemarakennuskin rakennettiin 1980-luvun lopulla. Tuon ajan standardien mukaan rakennus oli kokonaan lasia että betonia ja näytti tyylikkäältä ja tilavalta. Veneliikenne loppui kuitenkin keväällä vuonna 1994. Lomakauden alkaessa vuonna 2023 oli määrä, että pitkin suistoa alkaa kulkea ”Volodymyr”-huvivene. Nähtävyydet