Historiai (, ”Historiat”, ) on Polybioksen kirjoittama antiikin kreikkalainen historiateos. Se on hänen pääteoksensa ja koostui alun perin neljästäkymmenestä kirjasta. Teos alkoi vuodesta 220 eaa. ja päättyi vuoteen 146 eaa., jolloin Kreikka tuli Rooman valtaan. Lisäksi siihen sisältyi esityksiä muun muassa Rooman varhaisemmasta historiasta, Rooman valtiojärjestyksestä sekä maantieteestä.

Suurin osa teoksesta on kadonnut. Siitä on säilynyt kokonaisina vain viisi ensimmäistä kirjaa. Lopuista on säilynyt vain katkelmia ja otteita, joista jotkut ovat kuitenkin huomattavan laajoja, kuten kuvaus Rooman armeijasta, joka kuului kuudenteen kirjaan.

Historia Teoksen synty

Polybios eli noin vuosina 200–118 eaa. ja toimi Akhaian liiton sotapäällikkönä kolmannessa makedonialaissodassa. Sodan jälkeen hän oli pitkään voittaneiden roomalaisten panttivankina Roomassa. Hän näyttää omistaneen itsensä historiateoksensa kirjoittamiseen ennen kaikkea sen jälkeen, kun toimi roomalaisten palveluksessa näiden valloitettua Kreikan Akhaian sodassa vuonna 146 eaa.

Polybios keräsi pitkään aineistoa historiateostaan varten. On mahdotonta sanoa, minä elämänsä ajankohtana hän teki kaikki ne matkat ulkomaille käydäkseen paikoissa, joita hänen historiassaan oli tarkoitus kuvata. Hän kertoo itse, että hän teki pitkiä ja vaarallisia matkoja Afrikkaan, Hispaniaan, Galliaan ja jopa Atlantille asti, koska näistä alueista vallitsi yleinen tietämättömyys.Polybios: Historiai 3.59. Suurimmassa osassa näistä maista hän vieraili oletettavasti toimiessaan Scipion palveluksessa Italian panttivankeutensa aikana. Scipio tarjosi Polybiokselle kaiken tarvittavan tuen hänen tavoitteidensa edistämiseksi. Plinius vanhempi kertoo esimerkiksi, että kolmannen puunilaissodan aikana Scipio antoi ystävänsä käyttöön laivaston, jotta tämä voisi tutkia Afrikan rannikkoa.Plinius vanhempi: Naturalis historia 5.1.

pienoiskuva|vasen|pysty=0.85|Polybios. Alois Düllin veistos Itävallan parlamenttitalon edustalla. Myöhemmällä iällään Polybios vieraili myös Egyptissä. Tämän matka on täytynyt tapahtua Korintin tuhon vuonna 146 eaa. jälkeen, sillä hän oli siellä Ptolemaios VIII:n hallituskaudella, joka alkoi vasta vuonna 146 eaa.Strabon: Geografika 17.797. On arveltu, että Polybios seurasi Scipiota Hispaniaan vuonna 134 eaa. ja oli läsnä Numantian kukistumisessa seuraavana vuonna, sillä Cicero mainitsee, että Polybios kirjoitti historiateoksen myös Numantian sodasta.Cicero: Kirjeet ystäville (Epistulae ad familiares) 5.12.

Vaikutus

Livius ei käyttänyt Polybiosta lähteenään kuin vasta edettyään toiseen puunilaissotaan, mutta siitä eteenpäin hän seurasi tätä hyvin tarkasti, ja hänen esityksensä sodan jälkeisistä tapahtumista näyttää olevan lähinnä kreikkalaisen edeltäjänsä käännös. Myös Cicero näyttää nojautuvan Polybiokseen esittäessään roomalaisen valtiojärjestyksen teoksessaan Valtiosta (De re publica). Polybioksen historiaa jatkoivat Poseidonios ja Strabon.

Keskiajalla Polybios vajosi unohduksiin lännessä, mutta Bysantissa hänet tunnettiin. Renessanssi nosti hänet uudelleen maineeseen. Hänen teoksiaan ovat lukeneet esimerkiksi Niccolò Machiavelli, paroni Montesquieu ja Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf. Sanotaan, että Montesquieun kautta Polybioksen ajatukset välittyivät Yhdysvaltojen perustuslakiin ja siinä käytettyyn vallan kolmijako-oppiin.

Tekstilaitokset

Polybioksen säilyneiden viiden ensimmäisen kirjan editio princeps julkaistiin latinankielisenä Niccolò Perottin käännöksenä Roomassa vuonna 1473 (folio). Ensimmäinen kreikankielinen laitos käsitti kuudenteen kirjaan kuuluvan tutkielman Rooman armeijasta. Sen julkaisi Antonius de Sabio Venetsiassa (1529, 4to.), ja sen mukana oli Konstantinos Laskariksen latinankielinen käännös. Vuonna 1530 julkaistiin ensimmäisten viiden kirjan kreikankielinen teksti Hagenaussa Perottin käännöksen kanssa Obsopoeuksen (Koch) toimittamana, mutta ilman tutkielmaa armeijasta.

Vain muutamaa vuotta myöhemmin löydettiin katkelmia teoksen kirjoista 6–17. Käsikirjoitus oli tuotu Korfulta, ja se julkaistiin Baselissa 1549 Herragiuksen painossa. Wolfgang Musculus käänsi katkelmat latinaksi ja korjasi Perottin käännöstä; kreikankielisen tekstin toimitti Arnold Paraxylus Arlenius. Osa katkelmista, kuten 16. kirjan kuvaus meritaistelusta, oli julkaistu jo aiemmin Bayfin teoksessa De re navali veterum (1536, uudelleen 1537).

Vuonna 1582 Ursinus julkaisi Antwerpenissä otteiston nimeltä Excerpta de legationibus (), joka oli laadittu Konstantinos VII:n määräyksestä 900-luvulla. Vuonna 1609 Isaac Casaubon julkaisi Pariisissa folio-laitoksen, jossa oli kaikki siihen mennessä tunnetut otteet ja uusi latinankielinen käännös. Hän ehti laatia kommentaaria vain ensimmäisen kirjan 20. lukuun saakka, joka julkaistiin 1617 (8vo.).

Vuonna 1634 Valesius julkaisi uuden osan Konstantinos VII:n otteista nimellä Excerpta de virtutibus et vitiis (), sisältäen katkelmia muun muassa Polybiokselta ja Diodoros Sisilialaiselta. Hän lisäsi mukaan myös muita eri lähteistä kerättyjä katkelmia. Jacobus Gronoviuksen kolminiteinen editio (Amsterdam, 1670, 8vo.) perustui Casauboniin, mutta sisälsi myös lisähuomautuksia sekä häneltä itseltään hänen poikansa Mericus Casaubonin kokoamina että Gronoviukselta. Gronoviuksen editio julkaistiin uudelleen J. A. Ernestin toimittamana Leipzigissä 1763–1764 (3 nidettä, 8vo.).

Schweighaeuserin laitos (Leipzig, 1789–1795, 8 nidettä, 8vo.) ylitti kaikki aiemmat laajuudessa ja laadussa. Sen neljä ensimmäistä nidettä sisälsivät kreikankielisen tekstin ja latinankielisen käännöksen, loput kommentaarin, hakemiston ja laajan sanaston nimeltä Lexicon Polybianum. Tämä julkaistiin uudelleen Oxfordissa 1823 (5 nidettä, ilman kommentaaria mutta sanaston kanssa).

Uusia katkelmia ei löytynyt Valesiuksen jälkeen ennen kuin Angelo Mai löysi Vatikaanin kirjastosta Konstantinos VII:n otteiston kolmannen osan Excerpta de sententiis (), jossa oli runsaasti Polybioksen historian katkelmia. Mai julkaisi nämä vuonna 1827 teoksessaan Scriptorum veterum nova collectio, mutta huonokuntoisen käsikirjoituksen vuoksi monet otteet ovat epäselviä. Geel (1829) ja Lucht (1830) julkaisivat korjattuja laitoksia, mutta parhaassa muodossa otteet ilmestyivät Heysen editiossa Berliinissä 1846. Immanuel Bekker julkaisi vuonna 1844 Berliinissä kaksiniteisen Polybios-edition, johon sisältyivät myös Vatikaanin katkelmat. Uusin koko teoksen kattava tekstilaitos on Teubner-editio (1882–1904).

Sisältö pienoiskuva|pysty|Teoksen ensimmäinen sivu Isaac Casaubonin laitoksesta vuodelta 1609.

Polybioksen pääteos Historiai koostui neljästäkymmenestä kirjasta. Se alkoi vuodesta 220 eaa., ja jatkoi näin suoraan Timaioksen historiateosta Sisilian historia sekä Aratoksen historiateosta. Teos päättyi vuoteen 146 eaa., jolloin Korintti tuhottiin ja Kreikan valtiot menettivät itsenäisyytensä.

Polybioksen teoksen päämääränä oli osoittaa, millä keinoin ja millä tavoin roomalaiset alistivat muut kansat valtansa alle. Hän pitää Tykheä jumalattarena, joka ohjaa ihmisten asioita, jonka kädenjälki on aina nähtävissä kansojen historiassa ja jolle roomalaiset näin ollen ovat valtansa velkaa,Vrt. Polybios: Historiai 1.4, 1.58, 1.86, 2.35, 2.70, 4.2, 8.4. mutta kiinnittää kuitenkin toistuvasti lukijan huomion niihin keinoihin, joiden avulla Tykhe antoi tälle kansalle mahdollisuuden kohota poikkeukselliseen asemaansa. Tällaisia olivat Polybioksen mukaan ensisijaisesti heidän erinomainen valtiollinen järjestelmänsäPolybios: Historiai 6.1. sekä se vakaus, sitkeys ja määrätietoisuus, jotka olivat tämän järjestelmän luonnollisia seurauksia.

Vaikka Rooman historia muodostaa näin Polybioksen teoksen pääaiheen, hän kuvaa samalla yhtä huolellisesti myös niiden kansojen historian, joiden kanssa Rooma oli tekemisissä. Tästä syystä hän nimittääkin teostaan ”yleiseksi” tai ”universaaliksi historiaksi” () ja mainitsee aiheen yhtenäisyyden tärkeimpänä syynä, miksi hän oli valinnut juuri tämän aikakauden esityksensä kohteeksi.Vrt. Polybios: Historiai 1.4, 2.37.4, 4.28.3, 5.31.6, 5.105.4. Polybioksen historiateosta voitaisiinkin siksi kutsua nimellä ”Rooman vallan kasvun historia aina Kreikan itsenäisyyden kukistumiseen saakka”.

Teoksen esitys on pääasiassa ankaran kronologista, mutta katkeaa välillä pitkiin poikkeamiin. Näistä laajimpia on jo mainittu 6. kirjan osio Rooman valtiomuodosta ja armeijasta. Polybios katsoi, että Rooman valtiomuoto on paras niin kutsutuista sekamuodoista, ja omaksunut parhaat ainekset monarkiasta, oligarkiasta ja demokratiasta. 12. kirja sisältää metodologisten kysymysten käsittelyä ja aiempien historioitsijoiden arvostelua.

Yhteenveto

Kirjat Säilynyt Ajanjakso Sisältö 1 kokonaan 264–237 eaa. Johdanto Rooman historiasta: Ensimmäinen puunilaissota, palkkasoturien sota. 2 kokonaan 237–218 eaa. Johdanto Rooman historiasta: Karthagon laajeneminen Iberiassa, Rooman–Gallian sodat ja Kleomeneen sota. 3 kokonaan 218–216 eaa. Toinen puunilaissota, mukaan lukien Hannibal ja Alppien ylitys, Ticinuksen taistelu, Trebian taistelu, Trasimenusjärven taistelu ja Cannaen taistelu. 4 kokonaan 220 eaa. Toinen liittolaissota. 5 kokonaan 219–217 eaa. Toinen liittolaissota ja neljäs Syyrian sota mukaan lukien Rafian taistelu. 6 katkelmina Rooman valtiomuodon kuvaus ja sen vertailu muihin valtiomuotoihin, erityisesti Karthagoon ja Spartaan. 7–15 katkelmina 216–202 eaa. Toisen puunilaissodan jatko ja päätös Zaman taistelussa, ensimmäinen makedonialaissota. 16–21 katkelmina 202–188 eaa. Viides Syyrian sota, toinen makedonialaissota ja Rooman–Syyrian sota. 22–34 katkelmina 188–149 eaa. Sekalaisia tapahtumia, kolmas makedonialaissota ja kuudes Syyrian sota. 35–39 katkelmina 149–146 eaa. Kolmas puunilaissota, Akhaian sota ja Akhaian liiton kukistuminen. 40 katkelmina Kronologinen yhteenveto ja yleisiä loppupäätelmiä.

Rakenne ja suunnitelma Ensimmäinen osa

Teos jakautui kahteen osakokonaisuuteen, jotka todennäköisesti julkaistiin eri aikoina ja yhdistettiin myöhemmin yhdeksi kokonaisuudeksi. Ensimmäinen osa, johon kuuluivat kirjat 1–29, kattoi pääasiassa 53 vuoden ajanjakson, alkaen toisesta puunilaissodasta, Kreikan liittolaissodasta ja Antiokhoksen ja Ptolemaioksen välisestä sodasta Aasiassa, ja päättyen Perseuksen kukistumiseen ja Makedonian valtakunnan tuhoon Pydnan taistelussa vuonna 168 eaa. Tämä oli teoksen varsinainen pääosa, ja sen suurin tavoite oli osoittaa, kuinka roomalaiset olivat tänä lyhyenä aikana valloittaneet suurimman osan tunnetusta maailmasta. Koska kreikkalaiset eivät juurikaan tunteneet Rooman varhaisempaa historiaa, Polybios esittää teoksensa kahdessa ensimmäisessä kirjassa katsauksen Rooman historiaan gallialaisten alueiden valloituksesta toiseen puunilaissotaan asti. Nämä toimivat ikään kuin johdantona varsinaiseen teokseen.

Ensimmäisen osan sisällön Polybios esittää itse seuraavalla tavalla:

Toinen osa

Makedonian valtakunnan tuhon myötä roomalaisten herruus oli ratkaistu, eikä muille kansoille maailmassa jäänyt muuta mahdollisuutta kuin vastaanottaa tasavallan lait ja alistua sen valtaan. Mutta kuten Polybios toteaa, hän katsoi tarpeelliseksi jatkaa teosta toisella osalla:

Tämä toinen osa, joka muodosti eräänlaisen lisäyksen, johon kuuluivat kirjat 30–40, kattoi ajanjakson Perseuksen kukistumisesta vuonna 168 eaa. Korintin tuhoon vuonna 146 eaa. Kreikan valloituksen historia päättyi ilmeisesti kirjaan 39. Kirja 40 ulottui vielä ainakin Karthagon tuhon jälkeiseen vuoteen 145 eaa., ja sisälsi todennäköisesti myös koko teoksen kronologisen yhteenvedon.

Polybios kuvaa itse historiansa toisen osan sisältöä seuraavasti:

Arviointia