Rooman muinaishistoria (, ) on Dionysios Halikarnassoslaisen kirjoittama antiikin aikainen historiateos. Se koostui alun perin kahdestakymmenestä kirjasta ja käsitteli Rooman historiaa varhaisimmista, myyttisistä ajoista vuoteen 264 eaa. Teoksesta on säilynyt paremmin sen yksitoista ensimmäistä kirjaa; muista kirjoista tunnetaan katkelmia ja otteita.
Historia
Dionysios Halikarnassoslainen eli ja kirjoitti ensimmäisellä vuosisadalla eaa. Hän kirjoitti pääasiassa retoriikan alan teoksia. Teos Rooman muinaishistoria on hänen pääteoksensa historian alalla, ja hän piti sitä selvästi itsekin pääteoksenaan, jossa ruumiillistuivat hänen ajatuksensa historiallisesta kirjoittamisesta.
Dionysios keräsi tietoja teokseensa samalla kun toimi Roomassa retoriikan opettajana ja opiskeli latinan kieltä. Hän käytti lähteinään sekä kreikkalaisia että roomalaisia historioitsijoita. Dionysios luonnehtii itse, että hänen teoksensa tarkoituksena oli miellyttää niitä, jotka arvostavat yleviä tekoja, sekä maksaa takaisin siitä kaikesta, mitä hän itse oli Roomalta saanut. Samalla hän halusi sovitella kreikkalaiset elämään Rooman vallan alla. Teoksen osia alkoi ilmestyä vuodesta 7 eaa. lähtien.
pienoiskuva|vasen|pysty|Teoksen kansilehti Robert Estiennen painoksesta vuodelta 1546/1547. On luonnehdittu, että historiateoksessakin reettori saa kaikkialla vallan historioitsijan kustannuksella, eikä Dionysios näin ollut yhtä menestyksekäs tässä kirjallisuudenlajissa. Teos sisältää kuitenkin paljon hyödyllistä historiallista tietoa. Ensimmäinen teosta lainannut oli Plutarkhos, joka vaikuttaa käyttäneen sitä esikuvana historiallisissa kirjoituksissaan. Fotios kutsuu teosta nimellä Historikoi logoi (, esim. ”Historialliset puheet”).Fotios: Bibliotheke 83.
Sisältö
Teos koostui kahdestakymmenestä kirjasta ja käsitteli Rooman historiaa varhaisimmista, myyttisistä ajoista vuoteen 264 eaa., josta Polybios aloittaa Historiai-teoksensa ja puunilaissodat alkavat. Vain teoksen yhdeksän ensimmäistä kirjaa on säilynyt kokonaisina. Kymmenes ja yhdestoista ovat osittain tallella. Lopuista yhdeksästä kirjasta on säilynyt vain katkelmia ja otteita, joista suurin osa on keisari Konstantinos VII:n toimeksinnosta teoksesta koottujen katkelmien jäännöksiä; näiden katkelmien yhteispituus on suunnilleen yhden kokonaisen kirjan verran.
Dionysios käsittelee Rooman varhaisvaiheita yksityiskohtaisesti. Yksitoista säilynyttä kirjaa eivät vie historiaa pidemmälle kuin vuoteen 441 eaa., joten yhdestoista kirja katkeaa pian decemvirien lakien säätämisen jälkeen. Tämä yksityiskohtaisuus johtuu Dionysioksen itse ilmoittamasta tarkoituksesta: oikaista kreikkalaisten virheellisiä käsityksiä Rooman suuruudesta ja osoittaa, ettei Rooma noussut sattuman tai onnen kautta, vaan roomalaisten hyveiden ja viisauden ansiosta. Tämän tavoitteen mukaisesti hän käsittelee tarkasti kaikkea, mikä liittyy roomalaisten valtioon, uskontoon, historiaan, lakeihin ja yksityiselämään.
Dionysios vastusti periaatteessa annalistista, aikajärjestyksessä etenevää historiankirjoituksen muotoa, ja suosi mieluummin aiheittaista käsittelyä. Omassa historiateoksessaan hän kuitenkin luovii näiden kahden muodon välillä, kuvaamalla tapahtumia kuningasajalla kuninkaiden valtakausittain ja tasavallan ajalla vuosittain, mutta kunkin näistä sisällä aihealueittain. Ajoituksissa Dionysios käyttää olympiadeja täydennettynä Ateenan eponyymiarkonteilla. Näitä hän sovitti yhteen roomalaisiin ajoitustietoihin. Rooman perustamisen Dionysios ajoitti vuoteen 751 eaa. eli kaksi vuotta tavanomaista (753 eaa.) myöhemmäksi.
Yhteenveto
Kirja Ajanjakso (n.) Sisältö 1. kirja n. 1300?–753 eaa. Italian varhaisin myyttinen historia ja sen kansojen alkuperä. Kirja sisältää kertomuksen Aineiaan vaiheista ja hänen jälkeläisistään sekä Dionysioksen version Romuluksen ja Remuksen myytistä. Kirja päättyy Remuksen kuolemaan. 2. kirja 753–673 eaa. Rooman kuningasajan kaksi ensimmäistä kuningasta: Romulus ja Numa Pompilius. Romulus säätää Roomalle tavat ja lait. Sabiinilaissota: tämä varhainen konflikti kuvataan siten, että mukana on useita upseeriluokkia, tuhansia jalkamiehiä ja ratsuväkitaistelua. Tämä on hyvin epätodennäköistä, mutta tyypillinen anakronismi antiikin historioitsijoilla. 3. kirja 673–575 eaa. Rooman kuningasaika Tullus Hostiliuksesta Lucius Tarquinius Priscukseen saakka. 4. kirja 575–509 eaa. Rooman viimeiset kuninkaat ja monarkian loppu, kun Lucius Tarquinius Superbus syöstään vallasta. 5. kirja 509–497 eaa. Rooman tasavallan alku ja konsulien ensimmäiset hallitusvuodet. 6. kirja 496–493 eaa. Plebeijien ensimmäinen vetäytyminen (secessio plebis). 7. kirja 492–490 eaa. Taustat, jotka johtivat Coriolanuksen oikeudenkäyntiin ja maanpakoon. Suuri osa kirjasta on väittelyä oligarkian kannattajien ja plebeijien välillä. 8. kirja 489–482 eaa. Maanpakoon joutunut Coriolanus liittoutuu Rooman päävihollisen, volskien, kanssa. Hän johtaa heidän armeijaansa menestyksekkäästi Rooman liittolaisia vastaan ja on lopulta lähellä vallata Rooman kaupungin. Coriolanuksen äiti puuttuu tilanteeseen ja saa sotaretken keskeytymään. Volskit murhaavat Coriolanuksen petollisesti. Kirjan loppuosa käsittelee sotaretkiä volskeilta vallatun maan takaisin saamiseksi. 9. kirja 481–462 eaa. Erilaisia sotaretkiä vaihtelevalla menestyksellä. Sisäisesti jatkuu plebeijien ja patriisien välinen riita, niin kutsuttu säätyjen taistelu. Kansantribuunien lukumäärä lisätään viidestä kymmeneen. Kirja päättyy decemvirien ensimmäiseen kahteen hallitusvuoteen ja Rooman ensimmäisten lakitaulujen (kahdentoista taulun lait) laatimiseen. 10. kirja 461–449 eaa. Decemvirien hallinto. 11. kirja 449–443 eaa. 12. kirja 442–396 eaa. 13.–14. kirja 394–387 eaa. Gallialaisten hyökkäys ja Rooman ryöstö. 15. kirja 343–304 eaa. Ensimmäinen ja toinen samnilaissota. 16.–18. kirja 298–290 eaa. Kolmas samnilaissota. 19. kirja 281–280 eaa. Rooman ja Pyrrhoksen välisen konfliktin alku. Rooman laajentumisen uhkaama Taras (Tarentum) kutsuu Pyrrhoksen avukseen. 20. kirja 279–264 eaa. Rooman ja Pyrrhoksen välinen sota; Pyrrhoksen toinen hyökkäys Italiaan.
Arviointia
Dionysioksen tyyliä on luonnehdittu hyväksi, ja muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta hänen kielensä voidaan katsoa täysin puhtaaksi. Aineistonsa käsittelyssä hän ei ole aina moitteeton: hän ei kykene selvästi erottamaan myyttiä ja historiaa, ja näennäisiä ristiriitoja selittäessään hän yrittää järkeistämällä muokata kertomuksista omasta näkökulmastaan uskottavaa historiaa. Hänellä ei myöskään ollut selvää käsitystä Rooman varhaisesta valtiomuodosta, ja hän antoi oman aikansa valtiollisten instituutioiden muokata käsityksiään niin, että siirsi niitä varhaishistoriaan. Näin hän ajautui ristiriitoihin ja umpikujamaisiin tulkintoihin. On kuitenkin perusteetonta, kuten jotkut kriitikot ovat väittäneet, että Dionysios olisi keksinyt tapahtumia ja siten tietoisesti väärentänyt historiaa.
Lukuisat puheet, joita Dionysios sisällyttää teokseensa, ovat kyllä suurella taidolla kirjoitettuja, mutta osoittavat selvästi, että Dionysios oli ennen kaikkea reettori – ei historioitsija eikä ainakaan valtiomies. Hän käytti kaikkia aiempia kirjoittajia, jotka käsittelivät Rooman varhaisvaiheita, mutta ei aina valinnut parhaita lähteitä, vaan seurasi usein heikompia ja vähemmän luotettavia.
Lähteet
Kirjallisuutta Käännöksiä
Muuta kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Dionysius of Halicarnassus: Antiquitates Romanae. Perseus. Dionysius of Halicarnassus: Roman Antiquities. ToposText. Dionysius of Halicarnassus: Roman Antiquities.
Luokka:Antiikin kreikkalaiset historiateokset Luokka:Dionysios Halikarnassoslaisen teokset Luokka:Rooman historia