Salvator merianae on teijuliskoihin kuuluva laji, joka esiintyy Etelä- ja Keski-Amerikan trooppisissa sademetsissä, savanneilla sekä puoliaroilla. Laji on kaikkiruokainen ja osittain endoterminen/tasalämpöinen.
Teijujen ja varaanien roolit luonnossa ovat hyvin samankaltaiset, ja lajeilla ilmenee samankaltaisia piirteitä, vaikka ne eivät ole läheistä sukua toisilleen. Kyseessä on konvergenttinen evoluutio.
Kuvaus
Ulkonäkö S. merianaen poikaset ovat alkuun vihertäviä, mutta vihreä sävy muuttuu mustaksi muutaman kuukauden kuluttua, nahanluonnin jälkeen. Teijun ikääntyessä sen vaaleat häntäraidat muuttuvat pilkullisiksi, mitä voi käyttää apuna arvioimaan yksilön ikää: mitä vähemmän selkeitä raitoja, sen vanhempi yksilö.
Koiraat ovat tyyppillisesti noin 1,2 metriä pitkiä kuonosta hännän päähän. Naaraat ovat usein hieman pienempiä, noin yhden metrin pituisia.
Aikuinen teiju painaa noin 4–7 kilogrammaa riippuen yksilön koosta.
Teiju elää 10–15 vuotta luonnossa, mutta ihmisten seurassa, hyvällä hoidolla, se saattaa elää yli 20 vuotta.
Käyttäytyminen Kuten monet muut liskot, teiju pystyy myös pudottamaan häntänsä, jos se kokee itsensä uhatuksi. Teijun häntä on hyvin vahva rakenteeltaan, ja se käyttää sitä itsensä puolustamiseen lyömällä uhkaa hännällään.
Köyristämällä selkänsä, kuten kissa, teiju saa itsensä vaikuttamaan suuremmalta ja uhkaavammalta.
Teiju pystyy juoksemaan takajaloillaan yllättävän nopeasti, tosin ei pitkiä matkoja. Teiju käyttää tätä kykyä muun muassa häätääkseen kilpailijan pois reviriiltään sekä itsensä puolustamiseen. Se nousee takajaloilleen, levittää etujalkansa, avaa suunsa ja juoksee kohdetta päin pelottaakseen sen pois alueelta.
Suhde ihmisiin S. merianae on teijuista yleisin lemmikkieläin korkean älykkyytensä ja koulutettavuutensa ansiosta.
Laji on levinnyt luontaisen asuinalueensa ulkopuolelle, muun muassa Yhdysvaltain Floridan ja Georgian osavaltioihin johtuen lemmikkien karkaamisesta sekä vastuuttomasta vapauttamisesta.
Lähteet
Luokka:Liskot Luokka:Lemmikkimatelijat