Suh’yi tai Suh’yin estuaari, myös Suh’yin limaani () eli ”Kuiva suisto”, aikaisemmin Kleinliebenthalin tai Dalnykin suisto on murtovesilahti tai estuaari Dnestrin ja Dneprin välisellä rannikkoalueella, Mustanmeren luoteisosassa, Odessan alueella, Ukrainassa. Nimi Aikoinaan Suh’yin varrella oli vain kaksi asutusta, joista toinen oli Liebentalin siirtolaispiirikuntaan kuuluva Kleinliebentalin kylä. Joten jossain vaiheessa estuaaria kutsuttiin Kleinliebenthalin suistoksi eli saksalaisten siirtolaisten antamalla nimellä, mikä suomennettuna tarkoittaa "pientä rakkauden laaksoa". Jossain vaiheessa suistoa kutsuttiin myös Dalnykin joensuuksi. Suiston vielä ollessa erotettuna Mustasta merestä hiekka- ja kuorisärkällä, se kuivui joinakin vuosina lähes kokonaan, sen vedenpinta-ala pieneni yhteen neliökilometriin eli 15–20 prosenttiin alkuperäisestä, sen suurin syvyys oli 4–5 ja keskimääräinen noin 1,5 metriin. Sen vuoksi jokisuistoa alettiin kutsua nimellä ”suh’yi” eli ’kuiva’.
Sijainti Suh’yin estuaari tai Suh’yin limaani on avoin suistoalue Mustanmeren alangolla lähellä Tšornomorskin kaupunkia, noin 20 kilometriä Odessasta joko lounaaseen tai etelään. Joidenkin lähteiden mukaan estuaari sijaitsee 16 kilometrin päässä Odessasta.
Suiston oikealla rannalla sijaitsevat Tšornomorskin kaupunki ja kauppasatama, vasemmalla Tšornomorskin kalasatama ja merikauppasataman lauttaliikennelaiturit ja -palvelut. Kuvaus Suh’yin estuaari on yksi pienimmistä ja lähimpänä Odessan kaupunkia sijaitseva jokisuisto, mikä pohjimmiltaan oli matala sisämaanjärvi. Sen ympäristöä kerrotaan herttua Richelieun sanoneensa pieneksi ruhtinaskunnaksi. Estuaari muodostui vuosia viimeisen jääkauden jälkeen noin 10–11 tuhatta vuotta sitten, kun Mustanmeren pinta nousi merkittävästi jään sulamisen seurauksena ja arojokien valuma-alueiden alangot ja joensuualueet päätyivät veden alle. Silloin Dalnyikjoki tulvi suoraan Mustaanmereen. Tähän laskupaikkaan rannikkohiekan huuhdonnassa syntynyt kynnäs erotti suiston merestä ja siitä tuli järvi. Ero Mustasta merestä kesti 1900-luvun alkuun, jolloin Dalnykjoen onnistui yhdessä myrskyävän meren kanssa murtaa särkkäeste. Vuonna 1935 Suh’yin limaania Mustastamerestä erottaneen kynnään läpi kaivettiin ensimmäinen kalastus- ja merelle kulkukanava. 1950 luvulla särkkä oli noin 1,2 kilometriä pitkä, joko 70, 90 tai 100, paikoin 170 metriä leveä ja 1,1–1,6 metriä korkea maakaistale. Silloin vuonna 1957 sen läpi kaivettiin ensimmäinen joko 14 tai 16 metriä syvä ja 180 metriä leveä keinotekoinen navigointi-, kalastus- ja vesillelaskukanava ja suistosta tuli lahti, mikä ankarimpina talvina jäätyy.
Suh’yi on Mustanmeren yksi pienimmistä estuaareista, minkä uoma on haarautunut ja mikä ulottuu pohjoisesta etelään. Estuaarille on ominaista sen kohtisuora sijainti meren rannikkokaistaleeseen nähden ja samalla sen rantaviivan mutkikkuus, pieni leveys pituuteen nähden, jyrkkä oikea ranta ja loiva vasen ranta. Ukrainan maantieteen tietosanakirjan artikkelin mukaan vuonna 1980 estuaarin pituus oli 15 kilometriä ja vedenpinnan pinta-ala 10 neliökilometriä. Joidenkin lähteiden mukaan tällä hetkellä sen pituus on 8,5 ja leveys 0,1–3 kilometriä, keskisyvyys 5,3 metriä ja vedenpinnan pinta-ala 15 neliökilometriä. Joidenkin lähteiden mukaan estuaarissa erottuu luonnostaan kolme allasta, joiden välissä on keinotekoinen pato: eteläinen, keskinen ja pohjoinen. Keskisen ja pohjoisen altaan välistä vedenvaihtoa heikentävät estuaarin yläpäässä molemmin puolin rannoilta ulottuvat padot. Niiden patorakenteiden ansiosta lyhentyi suiston pituus, mikä vuonna 2022 oli 7,2 kilometriä ja vedenpinnan pinta-ala 5,7 neliökilometriä. Estuaarin syvyys on 3–15 ja keskisyvyys 3–6 metriä. Sen pohjoisosassa veden syvyys on tuskin puolitoista metriä ja suurimmassa osassa syvyys ei ylitä metriäkään, pohja on peittynyt paksuun puolinestemäiseen sedimenttikerrokseen, joka häiriintyy helposti. Tässä osassa estuaaria on keinotekoisesti erotettu useita lampia tai poukamia, mitä käytetään kaupalliseen kalanviljelyyn. Pohjoisen altaan itärannalla on 2010-luvulta lähtien toiminut jätevedenkerääjä, jonka suolanpoisto- ja rehevöitysvaikutus ulottuu myös keskialtaaseen. Etelämpänä ja lähemmäs merta veden syvyys kasvaa, mikä mahdollistaa estuaarin käytön leija- ja purjelautailulle. Keinotekoista liikenneväylää lukuun ottamatta suisto pääosin ei ole laivaliikenteelle kelpoinen vesistö. Suistoon päätyvät pohjoisesta Dalnyk ja joko lounaasta tai lännestä Akkažranka joki.
Vielä merestä erotettuna olleena estuaarin veden suolapitoisuus nousi paikoin 45–50 massapromilleen. Myöhemmin Suh’yin limaanin hydrokemiallinen järjestelmä on ollut voimakkaasti ympäröivien merialueiden vaikutuksen alainen, joten sen suolapitoisuus vastaa Luoteisen Mustanmeren suolapitoisuutta eli 14–16 promillea, lukuun ottamatta suiston suolatonta luoteisosaa. Altaan keskiosan pintakerroksessa suolapitoisuuden vaihteluväli on 5,3–18,0 ja suolapitoisuuden erot veden pinta- ja pohjakerroksissa 10–12 promillea.
Vuonna 1838 julkaistiin piirros kulkemista varten Suh’yin suistoon Odessan lähellä, Hersonin kuvernementissa, suunnitellusta padosta tai penkereestä. Vuonna 1967 tai 1968 rakennettiin Suh’yin suistoa ylittävä ponttoniylitys, mikä oli osa 14 kilometrin pituista Odessa-Tšornomorsk-valtatietä M 27. Sen kelluvan ylikulkusillan modernisointityöt tehtiin vuonna 1982, minkä jälkeen suurikapasiteettisten ajoneuvojen liikkumiselle asetettiin tiettyjä rajoituksia. Suh’yin suiston ylittävän kiinteän teräsbetonisillan rakentaminen aloitettiin vuonna 2016. Sillan pituudeksi kaavailtiin 166 metriä. Käyttö ja ekologinen tilanne Ensimmäisten kalastus- ja merelle kulkukanavien myötä merivesi sekoittui jokivesiin ja hieman tunkkainen estuaari rikastui hapekkaamman virtauksen verran, joten siitä tuli monille kaloille, muun muassa karpeille, miekkasärjille, sardelleille, kelttikaloille, piikkimakrilleille, sinikaloille ja piikkikampeloille sopivan suolavetinen elinpaikka. Silloin tämä takasi paikallisten asukkaiden päivittäisen savustetun tai suolatun kalaannoksen. Myöhemmin suiston oikealle rannalle rakennetun sataman yhteydessä suistoa pysyvämmin mereen yhdistävän kanavan ansiosta Suh’yin estuaarissa on niin meri- kuin myös makeaa vettä, mitä käytetään kansantaloudessa.
Estuaarin pohjois- ja länsiosat ovat erotettuja toisistaan padoilla ja niiden ansiosta muuttuneet makean veden lammikoiksi. Myös suiston luoteisosa on keinotekoisesti eristetty padolla ja sen hydrokemiallinen järjestelmä on Dalnykjoen makean veden virtauksen vaikutusalainen eli tämä on suolatonta suistoa, minkä vettä käytetään viljelymaiden kasteluun. Suiston keski- ja kaakkoisosat ovat Tšornomorskin sataman ja voimakkaan ihmisen toiminnan vaikutusalaisia ja sen vuoksi lähes menettäneet merkityksensä kalastusalan kannalta. Samoin suiston eteläosa kokee tällä hetkellä Tšornomorskin kauppa- ja kalasatamien toiminnan seurauksia lautta- ja rautatieylityksen sekä Tšornomorskin kaupungin alueelta ja muista asutuskeskuksista tulevan pintavalunnan myötä. Suiston pohjasedimentit ovat pääasiassa öljytuotteiden, fenolien ja klooriorgaanisten torjunta-aineiden saastuttamia ja sen huono ekologinen tila johtuu suurelta osin suiston vaikeasta vedenvaihdosta meren kanssa.
Laiturien ja syvän lähestymiskanavan rakentaminen on heikentänyt lounaaseen suuntautuvaa rantaveden virtausta, mikä on aiheuttanut rannikon eroosiota Tšornomorskin kaupungin alueella. Viime vuosina altaan penkereiden luonne on muuttunut merkittävästi ja paikoin suiston penger on kadonnut kokonaan. Kun jotkin muutokset ovat johtaneet ekologisen tilanteen paranemiseen eteläisessä altaassa ja vähäisemmässä määrin keskisessä altaassa, samaa ei voida sanoa pohjoisesta altaasta.
Tammikuussa vuonna 2024 ilmoitettiin Suh’yin limaanin vesialueiden vuokraamisesta simpukoiden, äyriäisten ja erilaisten katkarapujen kasvatuskäyttöön ja jopa seitsemän vuoden vuokrasopimusten solmimisesta. Tällainen päätös tehtiin ensimmäistä kertaa Ukrainan historiassa.
Lokakuuta alkaen maaliskuuhun saakka Suh’yin estuaarin vesissä talvehtivat linnut kaikkialta Ukrainan eteläosasta. Suisto ei yleensä jäädy, mutta kovempien pakkasten saapuessa sataman työntekijät auttavat tarvittaessa lintuja. Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Odessan alue Luokka:Estuaarit