Binjamin Wilkomirski (oik. Bruno Grosjean, myöhemmin Bruno Dössekker; s. 12. helmikuuta 1941 Biel/Bienne) on sveitsiläinen huijari, joka julkaisi vuonna 1995 muistelmansa Bruchstücke. Aus einer Kindheit 1939–1948. Hän kuvailee kirjassa lapsuudenkokemuksiaan Majdanekin ja Auschwitzin keskitysleirillä. Myöhemmin paljastui, että kyseessä oli identiteettihuijaus, sillä Wilkomirski ei ollut juutalainen eikä hän ollut ollut keskitysleirillä.
Wilkomirskin teoksessa väitetyt muistot toisesta maailmansodasta esitetään katkelmallisesti ja yksinkertaista kieltä käyttäen kertojan, eli hämmentyneen, hyvin nuoren juutalaislapsen näkökulmasta.
Suuri osa yleisöstä ylisti teosta ilman kriittistä tarkastelua. Kirjailijan väitetyt lapsuusmuistot nostettiin välittömästi klassikoksi näennäisen historiallisen autenttisuuden ansiosta ne saivat kansainvälisiä kirjallisuuspalkintoja. Jopa todelliset holokaustiselviytyjät juhlivat teosta autenttisena todistuksena. Wilkomirski kierrätti lukuisia sodanjälkeisille muistelmille ominaisia trooppeja ja kaavoja, kuten selviytyjän eetos, muistojen fragmentoituminen ja traumaan keskittyvät muistelmat.https://academic.oup.com/book/4344/chapter-abstract/146278546?redirectedFrom=fulltext
Paljastuminen
Toimittaja ja kirjailija Daniel Ganzfried kumosi teoksen elokuussa 1998 sveitsiläisessä Weltwoche-viikkolehdessä julkaistussa artikkelissa. Ganzfried kirjoitti, että Wilkomirski tunsi keskitysleirit vain turistina, ja että hän ei ollut syntynyt Latviassa, vaan naimattoman äidin Yvonne Grosjeanin aviottomana lapsena Bielissä, Sveitsissä. Poika oli lähetetty orpokotiin, josta hänet otti huostaansa varakas ja lapseton zürichiläinen Dössekkerin pariskunta, joka lopulta adoptoi hänet.
Huhtikuussa 1999 Wilkomirskin kirjallisuusagentti palkkasi historioitsijan ja antisemitismin asiantuntijan Stefan Maechlerin tutkimaan asiaa. Historioitsija esitteli tulokset asiakkaalleen ja kirjan yhdeksälle eri maalaiselle kustantajalle saman vuoden syksyllä. Maechler totesi Ganzfriedin väitteiden pitävän paikkansa ja Wilkomirskin väitetyn omaelämäkerran olevan petos.
Maechler kuvaili raportissaan, kuinka Grosjean-Wilkomirski oli kehittänyt fiktiivistä elämäntarinaansa askel askeleelta vuosikymmenten ajan. Hän havaitsi, että Wilkomirskin väitetyt kokemukset Saksan miehittämässä Puolassa vastasivat läheisesti hänen lapsuutensa todellisia tapahtumia Sveitsissä, siinä määrin, että hän ehdotti kirjailijan kirjoittavan ja muotoilevan omat kokemuksensa uudelleen monimutkaisella tavalla, muuttaen todellisen elämänsä tapahtumat holokaustista selviytyneen lapsen kokemuksiksi.
Maechlerille jäi epäselväksi, oliko Grosjean-Wilkomirski tehnyt tämän tahallaan vai uskoiko tämä todella kirjoittamaansa, mutta hän suhtautui skeptisesti kirjoittajan käytökseen "kylmänä, laskelmoivana huijarina", kuten Ganzfried oletti. Maechler paljasti muun muassa, että holokaustista selviytynyt Wilkomirski väitti tunteneensa leireillä naisen nimeltä Laura Grabowski (oik. Laurel Rose Willson), joka oli jo paljastunut huijariksi ja joka oli aiemmin käyttänyt nimeä Lauren Stratford kirjoittaakseen väitetystä saatanallisesta rituaaliväkivallasta – tämäkin tarina oli kumottu lähes kymmenen vuotta aiemmin.
Wilkomirskin valheiden paljastuminen herätti kiivasta keskustelua saksan- ja englanninkielisessä maailmassa. Monet kriitikot sanoivat, että Wilkomirskin teoksella ei enää ollut kirjallista arvoa. Tapausta tutkinut Maechler kirjoitti: "Kun väitetty suhde minäkertojan, hänen kertomansa kuolemanleiritarinan ja historiallisen todellisuuden välillä osoittautuu ilmeisen vääräksi, mestariteoksesta tulee kitschiä."
Tapauksen johdosta kehitettiin termi ”Wilkomirskin syndrooma” kuvaamaan ei-juutalaisia, jotka väittävät olevansa holokaustin uhreja.
Kurjuuskirjallisuus
Wilkomirskin huijausta on kirjallisuustieteessä tarkasteltu osana kurjuuskirjallisuuden lajityyppiä. Tähän genreen kuuluvissa teoksissa kuvataan usein päähenkilöä, joka muistuttaa kirjailijaa itseään ja joutuu kokemaan vääryyksiä, väkivaltaa ja hyväksikäyttöä. Kurjuuskirjallisuuden kentällä on paljastunut useita huijauksia, joista osa liittyy holokaustiin. Näissä tapauksissa henkilö on luonut itselleen valheellisen identiteetin juutalaisena holokaustiselviytyjänä ja kirjoittanut keksittyyn menneisyyteen perustuvia muistelmateoksia, valemuistelmia. Osa huijareista on ollut itsekin juutalaisia, mutta ovat silti valehdelleet kokemuksistaan. Tunnettuja esimerkkejä holokaustiin liittyvistä kirjallisista huijauksista ovat muun muassa Misha Defonseca, Jerzy Kosinski ja Herman Rosenblat.
Katso myös
Marie Sophie Hingst
Lähteet
Aiheesta muualla
Elena Lappin: The Man With Two Heads
The Guardian: Fragments of a fraud
Luokka:Sveitsiläiset kirjailijat Luokka:Huijarit Luokka:Kirjalliset huijaukset Luokka:Vuonna 1941 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt