Erik Arne Solin (31. lokakuuta 1902 Tampere – 30. huhtikuuta 1964 Tampere) oli suomalainen diplomi-insinööri ja tekstiiliteollisuusjohtaja. Hän toimi pitkään Klingendahl Oy:n ja myöhemmin Villayhtymä Oy:n teknillisenä johtajana ja vaikutti keskeisesti suomalaisen villateollisuuden kehitykseen 1900-luvun puolivälissä.
Elämä
Erik Solinin vanhemmat olivat insinööri Abel Henrik Solin ja Aurora Charlotta Solin (o.s. Björklund). Solin valmistui ylioppilaaksi Tampereen suomalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1922 ja diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1927. Asepalveluksen jälkeen hän aloitti vuonna 1928 uransa Klingendahl Oy:n teknillisen johtajan apulaisena. Vuonna 1940 hänet nimitettiin yhtiön teknilliseksi johtajaksi, mistä hän siirtyi Lauri Pellaksen jälkeen vuonna 1954 yhtiön toimitusjohtajaksi. Hän kuului myös Klingendahl Oy:n johtokuntaan, jossa istui myös hänen serkkunsa vuorineuvos Arno Solin.
Vuonna 1959 Klingendahl fuusioitiin osaksi uutta Villayhtymä Oy:tä, johon koottiin useita suuria suomalaisia villatehtaita. Solin siirtyi tällöin uuden yhtiön teknilliseksi johtajaksi ja pääjohtajan sijaiseksi. Hän jatkoi tehtävässä kuolemaansa saakka vuonna 1964. Häntä pidettiin ansioituneena ja kokeneena teollisuusmiehenä, jonka panos Suomen villateollisuuden ja kotimaisen villan käytön kehittämiseksi oli merkittävä.
Perintö
Hän oli erityisen ansioitunut kotimaisen lyhytkarvaisen villan käytön kehittämisessä ja sen soveltamisessa sarka- ja tweedkankaisiin sekä saaleihin. Solinin aikana Klingendahlissa otettiin käyttöön oma villakampaamo ja kehitettiin tuotantoprosesseja, joilla vähennettiin riippuvuutta tuontiraaka-aineista ja vastattiin pula-ajan vaatimuksiin. Sodan jälkeen hän ohjasi konekannan laajamittaista modernisointia ja tehdasinvestointeja, jotka mahdollistivat tuotannon tehostamisen ja laadukkaampien pukukankaiden valmistuksen. Osana tehtaan laajentamista Klingendahlin sisäpihalle rakennettiin voimalaitos, jonka yhteyteen muurattiin vuonna 1951 valmistunut 85-metrinen savupiippu, joka jäi viimeiseksi Tampereen keskikaupungin suureksi savupiipuksi. 1950-luvun lopulla Solinilla oli keskeinen rooli suomalaisen villateollisuuden rakennejärjestelyissä, ja Villayhtymä Oy:n teknillisenä johtajana hän vastasi alan suurimman keskittämishankkeen teknisestä toteutuksesta ja yhtenäistämisestä. Hänen aikanaan kotimaisesta villasta valmistetut tuotteet, erityisesti korkealaatuiset saalit, saavuttivat vientimenestystä muun muassa Yhdysvalloissa ja Etelä-Afrikassa.
Solin kuului muun muassa Villatehtailijain Yhdistyksen, Villatehtaiden Ostokonttorin, Tekstiilivaltuuskunnan, Tehdasvilla Oy:n ja Tampereen kauppakamarin johtokuntiin sekä Tampereen säästöpankin isännistöön. Hän oli myös Suomen Kutomateollisuuden Työnantajain Liiton hallituksen jäsen.
Yksityiselämä
Erik Solin avioitui vuonna 1948 Märta Gabriella Solinin kanssa. Erik Solin harrasti vapaaehtoista maanpuolustustoimintaa. Hän oli sotilasarvoltaan insinöörikapteeni ja palveli jatkosodan aikana vapaaehtoisena Itä-Karjalan rintamalla elokuussa 1941.
Tunnustukset
Vapaudenristi 4. lk (VR 4) miekkojen ja tammenlehvien kera (1942) Suomen Leijonan I lk ritarimerkki (SL R I) (1963) Vapaudenristi 2. lk ansiomitali (VR 2 Am) (1942) Suojeluskuntain ansioristi (1944) Vuosien 1939–1940 sodan (talvisodan) muistomitali soljella (1940) Vuosien 1941–1945 sodan (jatkosodan) muistomitali (1957) Ryhmä O – RvPr:n muistoristi Keskuskauppakamarin kullattu ansiomerkki (1961)
Katso myös Klingendahl Villayhtymä Suomen tekstiiliteollisuus
Lähteet
Luokka:Suomalaiset insinöörit Luokka:Suomalaiset elinkeinoelämän vaikuttajat Luokka:Vuonna 1902 syntyneet Luokka:Vuonna 1964 kuolleet