pienoiskuva|1930-luvun poliisin virkapuku. pienoiskuva|Virkapukuinen järjestyspoliisi Helsingin Senaatintorilla vuonna 1976. Poliisin virka-asu on keskeinen tunnusmerkki, jota Suomen poliisi käyttää erilaisissa työtehtävissä. Virkapuku erottaa poliisin muista ja viestii auktoriteetista sekä tehtävän virallisesta luonteesta.

Vain poliisi ja tietyissä tapauksissa poliisissa työskentelevät vartijat saavat käyttää virkapukua tai sitä muistuttavia asuja ja merkkejä. Virkapuvun epäasiallinen käyttö ilman oikeutta on kielletty ja voi johtaa syytteeseen virkavallan anastuksesta. Poliisipäällikkö voi kuitenkin myöntää luvan virkapuvun käyttöön esimerkiksi teatteriesityksissä tai elokuvatuotannoissa, mikäli käyttötarkoitus on tarkasti kuvattu ja pukeutuminen on arvokasta.

Virkapuvun historia Suomen poliisin virka-asulla on pitkä historia, joka ulottuu autonomian ajalle. Ensimmäinen poliisille suunniteltu virkapuku otettiin käyttöön Helsingissä vuonna 1861. Tuolloin pukeutuminen noudatti yleisiä virkamiespukukäytäntöjä, mutta 1800-luvulta lähtien pukumääräykset alkoivat tarkentua. Vuodesta 1900 alkaen virkapukusäädökset on julkaistu Suomen Suuriruhtinaanmaan Asetuskokoelmassa ja itsenäistymisen jälkeen Suomen asetuskokoelmassa, joissa puvut on määritelty yksityiskohtaisesti mallipiirroksin. Nykyinen avokauluksellinen virkapuku otettiin käyttöön vuonna 1951.

Poliisin virka-asu on saanut vaikutteita sotilaspuvuista, erityisesti arvomerkkien ja leikkausten osalta. Esimerkiksi 1920-luvulla m/23-virkapukuun kuuluivat kauluslaatat ja tinaruusukkeet, jotka muistuttivat sotaväen vastaavia. Vuonna 1817 sininen väri vaihtui mustaan ja hännystakki korvattiin redingotella. Vuonna 1861 käyttöön tuli ranskalaisperäinen keppi, ja 1870-luvulla itävaltalainen rautatieläistyyli vaikutti virka-asuun. Vuonna 1903 kenraalikuvernööri Bobrikov venäläisti virkapuvun, mutta tämä tyyli väistyi vuosina 1906–1910 länsimaisen mallin tieltä. Vuonna 1918 Akseli Gallen-Kallela suunnitteli kansallisromanttisia ja saksalaisia piirteitä yhdistävän puvun. 1990-luvulla kokeiltiin uudistettuja kenttäpuseroita, housuja, paitapuseroita ja haalareita eri poliisilaitoksilla.

Virkapuvun värit ja kehitys Suomen poliisin virka-asuun on perinteisesti kuulunut tummansininen väri, minkä vuoksi poliiseja on kutsuttu ”sinivuokoiksi”. Ruotsin vallan aikana läänien virkamiehet käyttivät tummansinisiä pukuja, kuten sakettia muistuttavia takkeja ja sinisiä tai valkoisia polvihousuja. Venäjän vallan aikana 1800-luvulla virkapuvun väri muuttui tummanvihreäksi keisarin määräyksestä. Itsenäistymisen jälkeen väriksi vakiintui siniharmaa vuonna 1918 ja tummansininen vuonna 1924, joka nähtiin perinteisenä ja Suomen lipun väriin sopivana. Nykyisin virkapuvun sinisestä sävystä käytetään nimitystä Patriot Blue, jota on hyödynnetty myös poliisiautojen värityksessä 1970-luvulta lähtien.

Virkapuvun tyypit ja käyttö Suomen poliisin virka-asu vaihtelee tehtävän mukaan. Ulkotyössä käytetään kenttä-, suoja- ja erityisvaatetusta, kuten haalarit, heijastinliivit ja moottoripyöräpoliisin varusteet. Sisätyössä käytetään palvelusvaatetusta, kuten kauluspaitaa ja suoria housuja. Edustustehtävissä, esimerkiksi itsenäisyyspäivänä tai häissä, poliisi käyttää vierailupukua tai juhlavaatetusta. Osa poliiseista työskentelee siviilivaatteissa, mutta virkapukua käytetään, kun tehtävä vaatii tunnistettavuutta tai erityisiä suojaominaisuuksia. Naisten virkapuvussa voidaan käyttää liiviä tai polveen ulottuvaa hametta. Poliisiammattikorkeakoulun opiskelijoiden virkapuku vastaa nuoremman konstaapelin pukua.

Säädökset ja tunnukset Sisäministeriön asetus (1106/2013) määrittelee poliisin ja vartijoiden virkapukujen käyttöä, asusteita, tunnuksia ja merkkejä. Virkapukuun kuuluvat muun muassa päällystakki, virkatakki, kenttähaalari, virkapaita, erilaiset päähineet ja suojavaatteet, kuten kevyt ja taktinen suojaliivi. Asusteiden ja tunnusten on oltava Poliisihallituksen hyväksymiä, ja niiden materiaalit, värit ja kangaslaadut on tarkasti määritelty. Tunnukset, kuten kaulusmerkit, kaluunat ja nimilaatat, osoittavat virka-asemaa ja vaihtelevat tehtävän mukaan. Esimerkiksi päällystön tunnuksiin kuuluu hopeanvärisiä olkaleijonia ja tammenlehväkaluunoita, kun taas kenttävaatteissa on selkeitä POLIISI-tekstejä ja tunnuskuvia. Vartijoiden virkapuku perustuu poliisin pukuun, mutta siinä on VARTIJA-teksti ja hopeanvärinen valtakunnan vaakuna.

Virkapuvun käyttöoikeus ja vuokraus Suomen poliisin virkapukua ei saa käyttää ilman lupaa, ja luvaton käyttö on rangaistava teko. Poliisi voi myöntää luvan virkavaatteiden käyttöön elokuva-, televisio- ja teatterituotannoissa, jos käyttötarkoitus on tarkasti kuvattu ja pukeutuminen on arvokasta. Vuokraus tapahtuu poliisin virkavaatteiden viralliselta toimittajalta, Image Wearilta, ja edellyttää poliisilaitoksen lupaa. Lupa haetaan kuvauspaikan mukaan, ja useiden alueiden tai ulkomaan osalta lupa tarvitaan jokaiselta viranomaiselta erikseen. Vuokrauksesta veloitetaan hinta- ja aikaperusteisesti, mukaan lukien tunnistemerkit.

Kulttuurinen merkitys Suomen poliisin virka-asu on enemmän kuin vaatekappaleiden kokonaisuus; siihen liittyy oma käyttökulttuurinsa, joka kattaa pukeutumisen, käytöksen ja varusteiden kantamisen eri tilanteissa. Virkapuku heijastaa poliisin roolia yhteiskunnassa ja on kehittynyt ajan myötä poliittisten ja kulttuuristen vaikutteiden myötä. Sen suunnittelu ja käyttö ovat tarkasti säädeltyjä, jotta poliisin tunnistettavuus ja arvokkuus säilyvät kaikissa tilanteissa.

Lähteet

Aiheesta muualla

Sisäministeriön asetus (1106/2013) poliisin virkapuvusta finlex.fi

Luokka:Suomen poliisitoimi Luokka:Vaatteet