Ukrainan joukkotuhoaseet käsittelee Ukrainan historiallista ja nykyistä suhdetta joukkotuhoaseisiin. Ukraina, joka kuului Neuvostoliittoon vuosina 1922–1991, isännöi tuolloin alueellaan Neuvostoliiton ydinaseita. Neuvostoliiton ydinohjelma ulottui vain neljään neuvostotasavaltaan: Valko-Venäjälle, Kazakstaniin, Venäjälle ja Ukrainaan. Neuvostoliiton hajottua vuonna 1991 Ukraina peri alueelleen noin 130 UR-100N-mannertenvälistä ballistista ohjusta (ICBM), joissa jokaisessa oli kuusi taistelukärkeä, 46 RT-23 Molodets -ohjusta, joissa kussakin oli kymmenen taistelukärkeä, sekä 33 raskasta pommikonetta. Yhteensä Ukraina sai haltuunsa noin 1 700 ydinkärkeä.
Näin Ukrainasta tuli maailman kolmanneksi suurin ydinasevalta, ja se hallitsi kolmasosan entisen Neuvostoliiton ydinasearsenaalista. Vaikka kaikki nämä aseet sijaitsivat Ukrainan alueella, ne eivät kuitenkaan olleet sen täydessä hallinnassa.
Vuonna 1994 Ukraina suostui siirtämään nämä aseet Venäjälle hävitettäviksi ja liittyi ydinsulkusopimukseen vastineeksi taloudellisesta korvauksesta sekä Venäjän, Yhdysvaltojen ja Yhdistyneen kuningaskunnan antamista turvatakuista, joissa ne sitoutuivat kunnioittamaan Ukrainan itsenäisyyttä ja rajoja. Lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 2014, Venäjä, yksi sopimuksen osapuolista, hyökkäsi Ukrainaan.
Ukrainan ydinasevarasto Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen pienoiskuva|R-36-ydinohjus on kokonaan suunniteltu ja valmistettu Ukrainassa Pivdenmašissa. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Ukraina hallitsi noin kolmasosan Neuvostoliiton ydinaseista, jotka olivat tuolloin maailman kolmanneksi suurimmat, sekä suuren osan niiden suunnittelu- ja tuotantovälineistä. Ukrainan alueelle jäi 130 UR-100N/RS-18-tyyppistä mannertenvälistä ballistista ohjusta (ICBM), joissa kussakin oli kuusi taistelukärkeä, 46 RT-23 Molodets -tyyppistä ICBM-ohjusta, joissa kussakin oli kymmenen taistelukärkeä, sekä 33 raskasta pommikonetta, eli yhteensä noin 1 700 taistelukärkeä.
Neljäkymmentä RT-23-ICBM-ohjusten maanalaisista laukaisuasemista oli sijoitettu Pervomaiskin kaupungin lähelle Mykolajivin alueella, missä sijaitsi Neuvostoliiton strategisten ohjusjoukkojen 43. ohjusarmeijan 46. ohjusdivisioona. Laukaisuasemia oli ripoteltu laajalle alueelle, ja ne sijaitsivat usein pelloilla, aidattuina ja vartioituina.
Budapestin sopimus Ukrainan valtion itsenäisyysjulistuksessa vuonna 1990 julistettiin, että Ukraina ei hyväksy, hanki tai valmista ydinaseita, ja sen hallitus julisti 24. lokakuuta 1991, että Ukraina on ydinaseeton valtio.
5. joulukuuta 1994 Ukrainan, Venäjän, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen johtajat allekirjoittivat sopimuksen, jolla Ukrainalle annettiin turvatakuut sen liittyessä ydinsulkusopimukseen ydinaseettomana valtiona. Neljä osapuolta allekirjoitti sopimuksen, joka sisälsi johdannon ja kuusi kappaletta. Sopimus on seuraava:Yhdysvallat, Venäjän federaatio sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta,
ilmaisevat tyytyväisyytensä Ukrainan liittymiseen ydinsulkusopimukseen ydinaseettomana valtiona,
huomioiden Ukrainan sitoumuksen hävittää kaikki ydinaseet alueeltaan määräajassa,
ottaen huomioon maailmanlaajuisen turvallisuustilanteen muutokset, mukaan lukien kylmän sodan päättymisen, jotka ovat luoneet edellytykset merkittävälle ydinaseiden vähentämiselle,
vahvistavat seuraavaa:
Venäjän federaatio, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta sekä Amerikan yhdysvallat vahvistavat sitoutumisensa kunnioittamaan Ukrainan itsenäisyyttä, suvereniteettia ja nykyisiä rajoja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin loppuasiakirjan periaatteiden mukaisesti. Nämä valtiot vahvistavat velvollisuutensa pidättyä uhkaamasta tai käyttämästä voimaa Ukrainan alueellista koskemattomuutta tai poliittista itsenäisyyttä vastaan sekä takaavat, etteivät niiden aseet koskaan kohdistu Ukrainaan, paitsi itsepuolustuksessa tai Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan mukaisesti. Nämä valtiot sitoutuvat pidättäytymään taloudellisesta painostuksesta, jonka tarkoituksena olisi rajoittaa Ukrainan suvereniteettiin kuuluvia oikeuksia tai alistaa ne omien etujensa mukaisiksi. Nämä valtiot vahvistavat sitoutuvansa pyytämään Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostolta välitöntä apua Ukrainalle, joka on ydinsulkusopimukseen liittynyt ydinaseeton valtio, jos se joutuu ydinasehyökkäyksen tai sellaisen uhan kohteeksi. Nämä valtiot sitoutuvat olemaan käyttämättä ydinaseita Ukrainaa vastaan, koska se on ydinsulkusopimuksen osapuolena luopunut ydinaseista, paitsi jos Ukraina itse hyökkää niitä, niiden alueita, liittolaisiaan tai asevoimiaan vastaan, tai jos Ukraina toimii yhdessä ydinasevaltion kanssa. Ukraina, Venäjän federaatio, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta sekä Amerikan yhdysvallat neuvottelevat keskenään, mikäli syntyy tilanne, joka herättää kysymyksiä näiden sitoumusten tulkinnasta tai soveltamisesta.— Muistio turvatakuista Ukrainan liittyessä ydinsulkusopimukseen
Venäjän hyökkäys ja ydinaseet Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen 1990-luvun puolivälissä Venäjän joukot vetivät Krimiltä pois ydinaseet. Poikkeuksena olivat kuitenkin jotkin ydinaseita kuljettaneet alukset ja sukellusveneet, jotka jäivät Mustanmeren laivastoon Ukrainan kanssa tehtyjen sopimusten mukaisesti. Kun Venäjä liitti Krimin vuonna 2014, jonka YK:n yleiskokous tuomitsi laittomaksi, Ukrainan hallitus korosti vuonna 1994 tekemäänsä päätöstä liittyä ydinsulkusopimukseen ydinaseettomana valtiona. Samaan aikaan Venäjän federaatio ryhtyi jälleen sijoittamaan ydinaseita niemimaalle, mukaan lukien S-300-ilmatorjuntaohjuksia ja myöhemmin Tu-22M3 Backfire -pommikoneita ja Iskander-ohjuksia.
Krimin liittämisen jälkeen Ukrainan parlamentin jäsen Pavlo Rizanenko kertoi USA Today -lehdelle, että Ukraina saattaisi joutua harkitsemaan omien ydinaseiden hankkimista, mikäli Yhdysvallat ja muut suurvallat eivät pitäisi kiinni sopimusvelvoitteistaan. Hän mukaansa ”luovuimme ydinaseista tämän sopimuksen vuoksi. Nyt Ukrainassa on vahva käsitys siitä, että teimme suuren virheen.” Rizanenko lisäsi myös, että ”tulevaisuudessa, riippumatta siitä, miten tilanne Krimin niemimaalla ratkeaa, tarvitsemme paljon vahvemman Ukrainan. Jos maalla on ydinaseita, kukaan ei hyökkää sen kimppuun.” 13. joulukuuta 2014 Ukrainan presidentti Petro Porošenko kuitenkin ilmoitti, ettei hän halua Ukrainan palaavan ydinasevallaksi.
Vuoden 2022 Venäjän hyökkäyksen aikana Venäjä alkoi käyttää ydinaseitaan pelotteena estääkseen muiden maiden mahdollisia sotilaallisia interventioita. Jo heinäkuussa 2014 Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov sanoi, että Venäjällä on oikeus puolustaa Krimiä myös ydinasein. Maaliskuussa 2015 presidentti Vladimir Putin puolestaan kertoi olleensa Krimin valtauksen aikana valmis asettamaan ydinaseet valmiustilaan. Suunnilleen samaan aikaan Venäjän ulkoministeriön edustaja ilmoitti, että Venäjällä on oikeus sijoittaa ydinaseita niemimaalle, joka on kansainvälisesti tunnustettu osaksi Ukrainaa.
Keskustelut Ukrainan ydinaseistautumisesta Vuonna 1993 kansainvälisten suhteiden teoreetikko ja Chicagon yliopiston professori John Mearsheimer ennusti, että Ukraina ilman ydinpelotetta joutuisi todennäköisesti Venäjän hyökkäyksen kohteeksi.
15. huhtikuuta 2021 Ukrainan Saksan-suurlähettiläs Melnyk sanoi, että ellei Ukrainaa ei hyväksytä Naton jäseneksi, maa saattaa joutua harkitsemaan uudelleen asemaansa ydinaseettomana valtiona oman puolustuksensa turvaamiseksi. Vain muutamaa päivää ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan, 19. helmikuuta 2022, Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi korosti tätä näkemystä ja viittasi siihen, että Ukraina voisi tulkita Budapestin sopimuksen merkityksettömänä, mikäli sen tarjoamia turvatakuita ei noudateta.
Huhtikuussa 2023 Yhdysvaltain entinen presidentti Bill Clinton ilmaisi katumustaan siitä, että hän oli painostanut Ukrainaa luopumaan ydinaseista, kun otetaan huomioon Venäjän vuonna 2014 tekemä hyökkäys Ukrainaan ja Venäjän ja Ukrainan välisen sodan eskaloituminen vuodesta 2022 lähtien.
17. lokakuuta 2024 presidentti Zelenskyi väitti ilmoittaneensa entiselle Yhdysvaltain presidentille Donald Trumpille, että jos Ukraina ei saa Naton jäsenyyttä, sillä ei olisi muuta vaihtoehtoa kuin hankkia uudelleen ydinaseita.
Lähteet
Luokka:Ukrainan sotahistoria Luokka:Ukrainan ulkopolitiikka Luokka:Joukkotuhoaseet