pienoiskuva|Piirros vuodelta 1825, jossa Ranskan Agne René Armand esittää sotakorvausvaatimuksensa Haitin presidentti Jean-Pierre Boyerille. Haitin itsenäisyysvelka on nimitys Ranskan vaatimille Haitin vallankumouksen jälkeisille sotakorvauksille, jotka varjostivat Haitin kehitystä aina 1940-luvulle saakka, ja selittää osiltaan sitä, miksi Haitin mainitaan usein olevan läntisen pallonpuoliston köyhin maa.
Tausta Saint-Domingue oli Ranskan rikkain siirtomaa, jossa tuotettiin sokeria, kahvia ja indigoa. Orjien olot siirtokunnassa olivat poikkeuksellisen huonot ja vallankumouksen alkaessa suurin osa orjista oli saapunut Saint-Dominguelle vain paria vuotta aikaisemmin.
Vallankumouksen jälkeen Haitilla pelättiin Ranskan kostotoimia ja erityisesti sitä, että entiset siirtomaaisännät tulisivat takaisin ja palauttaisivat orjuuden, koska Ranska ei tunnustanut Haitin itsenäisyyttä. Vallankumoukselliset olivat myös käyttäneet huomattavia summia aseistautumiseen siltä varalta, että Ranska tulisi takaisin. Haitin presidentti Jean-Pierre Boyer tunnisti itsenäisyyden tunnustamisen tarpeen ja lähetti Haitin edustajat neuvottelemaan Ranskan kanssa. Osapuolet tapasivat Brysselissä 16. elokuuta 1823 ja haitilaiset ehdottivat, että Ranska saisi vapautuksen kaikista tulleista Haitilla viideksi vuodeksi ja tämän jälkeen tullit olisivat puolet normaalitulleista. Ranska kieltäytyi ja Boyer alkoi valmistautua ranskalaisten hyökkäykseen.
Velkaneuvottelut ja maksaminen Kapteeni Agne René Armand saapui Port-au-Princen edustalle 3. heinäkuuta 1825. Myöhemmin amiraali Pierre Roch Jurien de La Gravière saapui lisäjoukkojen kanssa. Ranskalaiset vaativat korvauksia menetetyistä orjista ja vuoden 1804 verilöylystä. He esittivät myös kuningas Kaarle X:n määräyksen, jonka keskeinen sisältö oli seuraava:
kaikkien Saint-Dominguen satamien tulee olla avoimia kaikille valtioille ja niiden keräämät tullit olisivat yhtäläiset kaikille (paitsi Ranskalle, jonka tullit olisivat puolta pienemmät) Saint-Dominguen asukkaiden tulee maksaa 150 miljoonaa frangia Ranskalle korvauksena menetetyistä ansioista (ensimmäinen erä tulee maksettavaksi 31. joulukuuta 1825 ja velka maksetaan vuosittain viidessä erässä) edellä mainittujen ehtojen hyväksymisen myötä Ranska tunnustaisi Saint-Dominguen itsenäisyyden
Aikalaiskertomusten mukaan kuningas Kaarle X oli tietoinen siitä, ettei Haiti kykenisi maksamaan sotakorvauksia. Ranskan taka-ajatuksena oli nimenomaan se, että Haiti joutuisi lainaamaan rahaa ranskalaisilta pankeilta velkansa maksamiseksi. Haitin senaatti suostui Ranskan ehtoihin 11. heinäkuuta 1825.
Ranskalaispankit alkoivat Jacques Laffitten johdolla laskemaan liikkeelle velkakirjoja kootakseen kasaan rahaa, jota he voisivat sitten lainata Haitille velan maksua varten. Vuonna 1826 Haiti tyhjensi valtion kassansa ja lähetti sen laivalla Ranskaan. Ranska suostui 12. helmikuuta 1838 antamaan osan veloista anteeksi: uusi velka oli 90 miljoonaa frangia ja laina-aika 30 vuotta. Presidentti Boyer hyväksyi ehdot estääkseen Ranskan sotilaallisen intervention. Vuonna 1843 korkeisiin veroihin ja puutteellisiin oikeuksiin kyllästynyt kansa kuitenkin ajoi hänet maanopakoon.
1800-luvun lopulle tultaessa Ranskan lisäksi myös Yhdysvallat ja Saksan keisarikunta olivat Haitin suurimmat velkojat. Vuosina 1874 ja 1875 Haiti otti Ranskalta kaksi isoa lainaa, joista ranskalaispankit vaativat suuria sivukuluja. Taloustieteilijä Thomas Piketty on kutsunut tätä järjestelyä "velkaperusteiseksi uuskolonialismiksi". Vuonna 1881 perustettu Pariisissa sijaitseva Haitin kansallispankki sai yksinoikeuden valuutan liikkeelle laskuun Haitilla. Pankki rahoitti samaan aikaan myös Eiffel-tornin rakentamista. Historijoitsija Éric Monnet on sittemmin kutsunut tätä pankkia "puhtaan riiston" välineeksi.
Velan maksua vaikeutti se, että ranskalaisten laivojen tullimaksut olivat puolet normaalista. Velan maksamiseksi Haitilla kerättiin myös korkeita veroja, joista suurin osa meni korvauksien maksamiseen, minkä seurauksena julkisia palveluita (kuten kouluja ja sairaaloita) vaivasi krooninen rahoituksen puute. Haitin maataloussektori ohjattiin myös kasvattamaan rahakasveja, mikä johti ruokapulaan. Vuonna 1914 noin 3/4 maan vuosibudjetista kului velan maksamiseen. Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson määräsi amerikkalaisjoukkoja Haitiin 28. heinäkuuta 1915 nimellisesti suojellakseen amerikkalaisten omaisuutta Haitilla. Vaikka Yhdysvallat vetäytyi Haitilta virallisesti vuonna 1934, mutta jatkoi maan talouden ohjailua varmistaakseen, että Haitin velat tulisivat maksetuiksi vuoteen 1947 asti. Arviolta 40 % Haitin vuosituloista kului velkojen maksuun.
Ranska ilmoitti vuonna 1888, että Haiti oli saanut maksettua 90 miljoonan frangin velkansa.
Jälkipyykki Vuonna 2022 The New York Times laskeskeli, että Haitin itsenäisyysvelka olisi nykyrahassa noin 560 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Taloustieteilijöiden mukaan summan arvo olisi 20 miljardia dollaria, mikäli se olisi kokonaisuudessaan investoitu Haitiin eikä maksettu ulkomaille. Vertailun vuoksi vuonna 2020 Haitin BKT oli 14,5 miljardia dollaria.
Haitin itsenäisyysvelka ei ole osa Ranskan koulujen historianopetusta eivätkä siitä vastuussa olevien henkilöiden jälkeläiset ole juurikaan perillä esivanhempiensa roolista. Ranskan presidentti François Hollande kuvaili itsenäisyysvelkaa "itsenäisyyden lunnaiksi". Vuonna 2016 Ranskan parlamentti kumosi Kaarle X:n antaman määräyksen symbolisena eleenä. Huhtikuussa 2025 presidentti Emmanuel Macron ilmoitti, että Ranska ja Haiti perustavat yhteisen komitean, jonka tarkoitus on selvittää kolonialismin seurauksia Haitilla. Yhtenä merkittävänä tutkimuskohteena on itsenäisyysvelka, jota Macron on kutsunut epäreiluksi. Itsenäisyysvelka on kipeä asia haitilaisten keskuudessa vielä tänäkin päivänä, ja Ranskaa on myös vaadittu maksamaan velka takaisin.
Lähteet
Luokka:Haitin vallankumous Luokka:Jälkikolonialismi Luokka:Ranskan kahdenväliset suhteet