pienoiskuva|Göttingenin Vanhan raatihuoneen seinässä on kuva vaeltavasta iloisesta musikantista, jonka yläpuolella lukee Ubi bene, ibi patria. Ubi bene, ibi patria on latinaa ja tarkoittaa "missä hyvä, siellä isänmaa". Sanonta tunnetaan muunnoksena roomalaisen tragediakirjailija Pacuviuksen lauseesta Patria est, ubicumque est bene, joka esiintyy hänen nyttemmin kadonneessa näytelmässään Teucer (19, 391). Siinä päähenkilö Teukros (latinaksi Teucer) toteaa, että ihmisen isänmaa on siellä, missä hänen on hyvä olla.
Ilmaisu esiintyy jo kreikkalaisen Aristofaneen näytelmässä Plutos ("Rikkaus").Pitkäranta 2002, s. 624 Siinä ihmiset ovat rikastuneet niin, etteivät uhraa enää ruokaa jumalille, minkä takia jumalten sanansaattaja Hermes haluaa nälkiintyneenä vaihtaa puolta. Ihmettelijöille hän selittää tekoaan: "siellä isänmaa, missä hyvä meno".Aristofanes 2025, s. 739
Jean-Jacques Rousseau luonnehti ajatusta "kauheaksi" sen epäisänmaallisuuden takia.
Muunnokset
Ubi patria, ibi bene Fasismin ajan italialaisen tietosanakirjan mukaan Jean-Jacques Rousseau korvasi 1700-luvulla vallinneen kosmopoliittisen individualismin kosmopoliittisella isänmaallisuudella ja käänsi moton ubi bene, ibi patria (”missä on hyvä, siellä on isänmaa”) muotoon ubi patria, ibi bene (”missä on isänmaa, siellä on hyvä”). Näin hän antoi nationalismin aikakaudelle sen eettisen tunnuslauseen.
Rousseau kirjoitti Puolan aateliston pyynnöstä laaditussa, mutta julkaisematta jääneessä esseessä Considérations sur le gouvernement de Pologne (Ajatuksia Puolan hallituksesta, 1772): "tuo kauhea sananlasku täytyy kääntää, ja jokaisen puolalaisen on sydämensä pohjasta sanottava: Ubi patria, ibi bene – ”Missä on isänmaa, siellä on hyvä." Kirjoituksen taustana oli Puolan valtion heikko asema, sillä maa oli suurvaltojen puristuksessa, kärsi sisäisestä hajaannuksesta ja Puolan ensimmäinen jako tapahtuikin samana vuonna. Rousseau piti Puolaa esimerkkinä valtiosta, joka pystyi säilyttämään vapautensa vain kansallisen yhteenkuuluvuuden ja isänmaallisuuden avulla. Esseen mukaan kansan oli itsenäisyytensä säilyttääkseen tunnettava yhteenkuuluvuutta ja ylpeyttä omasta kansakunnastaan.
Ubi panis, ibi patria Ranskalais-amerikkalainen Michel-Guillaume Hector St. John de Crèvecœur julkaisi vuonna 1782 kuuluisaksi tulleen kirjemuotoisen teoksen Letters from an American Farmer, jonka kolmannessa kirjeessä hän pohtii isänmaallisuuden ja hyvinvoinnin suhdetta alkuperäisen fraasin ilmaisemassa hengessä:Millainen kiintymys köyhällä eurooppalaisella siirtolaisella voi olla maahan, jossa hänellä ei ollut mitään? Kielen taito, rakkaus muutamiin yhtä köyhiin sukulaisiin olivat ainoat siteet, jotka häntä pitivät kiinni; hänen isänmaansa on nyt se, joka antaa hänelle maata, leipää, suojelua ja arvonantoa. Ubi panis, ibi patria – ”Missä on leipä, siellä on isänmaa” – on kaikkien siirtolaisten motto.
Lähteet
Viitteet
Luokka:Latinankieliset sanat ja sanonnat