Finnoonoja (, entinen Suomenoja) on Uudellamaalla Espoossa virtaava noin 6 kilometriä pitkä puro, joka laskee Suomenlahteen Nuottalahdella ja Finnoossa. Finnoonoja muodostaa alajuoksun osuuden sen 9 kilometriä pitkästä pääuomasta.
Puron nimi Finnoonojalla on useita käytettyjä nimiä. Sen toiset suomenkieliset nimet ovat Suomenjoki, Suomenoja ja Finnoonpuro ja toinen ruotsinkielinen nimi Finnå.
Puron kulku Varsinainen Finnoonoja alkaa Ymmerstassa, kun se tulee esille viemäriputkesta. Ennen putkeen menoa sen läntinen latvahaara alkaa Kauniaisista Kasavuoren kupeesta ojitetun Suursuon alueelta. Itäinen latvahaara alkaa Espoon ja Kauniaisten rajan tuntumassa olevista rantaradan suuntaisista purouomista, joihin purkautuu lähteistä pohjavettä. Finnoonoja virtaa avo-ojana Tuomarilaa sivuten kohti etelää, missä se Sunan kohdalla kohtaa idästä Långsnoträsketistä tulevan Skvatterbäckenin sivupuron. Sunan peltoalueella siihen yhtyy lännestä Saarniraivion kautta tulevan Sänkbäckin sivupuron. Pellolla siihen yhtyy pelto-ojia, jotka on kaivettu Lillängenin kuivattamiseksi. Bosmalmin metsäalueen kautta sen laskeutuu Malminmäenkoskessa Malminmäelle, jossa siihen yhtyy Latokaskenniityn ja Kukkumäen johto-ojia. Finnoonoja alittaa avo-ojana Malminmäellä tien, Puolarmetsässä kolme tietä ennen kuin se saapuu Finnoonniitylle. Täällä on uomaa perattu voimallisesti. Alajuoksu on pusikoitunutta niittymaata, joka sijaitsee teollisuusalueen ja Friisilän asuinalueen välissä. Oja alittaa Kuitinmäentien ja sitten Länsiväylän putkessa. Bauhaus jää ojan länsipuolelle eli oikealle puolelle. Loppuvaiheessa ojan uoma kiertää Finnoon altaat ja laskee mereen Ryssjeholmsfjärdenin Nuottalahteen .
Luontoarvoja Ojan virtaamat vaihtelevat suuresti, sillä veden pidäkkeitä ei enää ole yläjuoksulla. Tulva-aikana oja on sameavetinen, mutta matalanveden aikana vesi on kirkasta. Ojassa elää varsin tavallisia kalalajeja, vaikka oja kulkeekin osan matkastaan putkissa. Yleisimmät lajit ovat kolmipiikki ja kymmenpiikki, jotka elävät latvahaaroissa asti. Samoin tavataan sekä pikkunahkiaisia että haukea latvoille asti. Muut kalalajit ovat tavallisia Länsiväylän alapuolella. Taimen on todennäköisesti viihtynyt ojassa 1900-luvun taitteeseen asti. Taimen yritetään palauttaa ojaan istutuksin. Istutuksia on tehty ainakin vuonna 2000 ja vuosina 2006–2008. Istutukset ovat tuottaneet useina vuosina omaakin lisääntymistä.
Historiaa Vielä 1970-luvulla puroon laskettiin asutuksen jätevesiä ja puron vedenlaatua pidettiin 1980-luvullakin vielä huonona. Valuma-alueen latva-alueilla on veden lähteinä olleet monet lähteet. Malminmäen moreeni- ja hiekka-alueet muodostivat pienen pohjavesialueen, johon vuonna 1961 rakennettiin Puolarmetsän vedenottamo. Se kuitenkin suljettiin vuonna 1995, kun viereisen ryhmäpuutarhan rakennustyömaa pilasi pohjaveden. Finnoonojan uomaa siirrettiin kiertämään Finnoon merenlahden itäpuolelle. Lahti padottiin umpeen jäteveden saostusaltaaksi, joka tunnetaan Finnoon altaana. Sittemmin lammesta on kehkeytynyt vesilintujen suosima lampi. Tuomarilassa Långsnoträsketin alueella on aikoinaan sijainnut järvi, joka on kuivatettu. Muistona järvenlaskusta on kallioon hakattu lasku-uoma.
Vesistösuhteita Finnoonojan valuma-alue Finnoonojan valuma-alue sisältyy pienenä vesistönä välialueeseen 81V054. Välialue ulottuu Espoon länsi- ja Kauniaisten eteläosaan. Se rajautuu lännessä Espoonlahteen ja Stensvikfjärdeniin, idässä Gäsanojan vesistöön (81.053) ja pohjoisessa Espoonjoen vesistöön (81.055). Finnoonojan valuma-alue muodostaa välialueen itä- ja pohjoisosat ja sen länsipuolelle jää pienien purojen valuma-alueita. Sen valuma-alueella sijaitsevat etelässä Matinkylä, Finnoo, Kaitaa, Soukka, Hanikka, Soukanniemi, Espoonlahti ja Saunalahti, pohjoisessa Nöykkiö, Friisilä, Olari, Espoon keskuspuisto, Tuomarila, Latokaski ja Kaupunginkallio. Finnoonoja pääuoma alkaa Ymmerstasta ja sillä on pituutta noin 9 kilometriä. Ojan valuma-alueen pinta-ala on noin 25 neliökilometriä ( tai myös 25,36 km² . Kasavuoren alueen latvahaarat sijaitsevat 40 metriä mpy.
Järviä ja lampia Finnoonojan valuma-alueella ei enää sijaitse luonnollisesti muodostuneita lampia. Finnoon allas on keinotekoinen lampi, joka on rehevöitynyt jätevesien ravinteista. Mossenkärrinsuolla Espoon keskuspuistossa sijaitsee patoamalla muodostettu Svartbäckin tekolampi. Bosmalmin alueella Keskuspuistossa on entiseen hiekkakuoppaan muodostunut lammikko. Myös Polaarinpuroon on patoamalla muodostettu kaksi pientä vesiallasta.
Lähteet
Luokka:Suomenlahteen laskevat vesistöt Luokka:Espoon joet Luokka:Matinkylä Luokka:Välialue 81V054