Eivind Josef Berggrav (25. lokakuuta 1884 Stavanger – 14. tammikuuta 1959 Oslo) oli norjalainen teologi ja kirjailija, joka toimi Hålogalandin piispana vuosina 1928–1937 ja Oslon piispana 1937–1951. Hän oli 1900-luvun merkittävimpiä kirkollisia johtajia Norjassa.
Berggrav väitteli teologian tohtoriksi vuonna 1925. Hän työskenteli opettajana ja rehtorina eri kouluissa, kunnes hänestä vuonna 1919 tuli Hurdalin pitäjän pappi. Sieltä hän siirtyi seuraavana vuonna vankilapapiksi Osloon. Vuonna 1928 hänestä tuli Hålogalandin hiippakunnan piispa ja 1937 Oslon piispa. Oslon piispana hän kirjoitti muistelmateoksen Spenningens land (suom. Piispana pohjan perillä) vuosistaan Norjan pohjoisimman hiippakunnan piispana. Teos menestyi Norjassa ja Ruotsissa, se suomennettiin vuonna 1938.
Toisen maailmansodan saksalaismiehityksen aikana hänestä tuli kirkollisen vastarintaliikkeen johtohahmo. Hänet pidätettiin vuonna 1942. Vankina hänet valittiin Time-lehden kansikuvaan joulupäivänä 1944. Sodan jälkeen hän osallistui kirkon hallinnon uudistamista valmistelleeseen komissioon, mutta hänen ajatuksensa toteutuivat lopullisessa vuonna 1953 hyväksytyssä kirkkolaissa vain pienissä määrin. Berggrav oli mukana myös kansainvälisessä ekumeenisessa toiminnassa, ja hän kuului Kirkkojen maailmanneuvoston puheenjohtajistoon.
Berggrav toimi vuodesta 1909 kuolemaansa saakka Kirke og kultur -lehden päätoimittajana. Suomennettu teos
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Norjalaiset teologit Luokka:Norjalaiset piispat Luokka:Norjan vastarintaliikkeen henkilöt Luokka:Vuonna 1884 syntyneet Luokka:Vuonna 1959 kuolleet