Estbyån valuma-alue (vesistöaluetunnus 81.061) on Uudellamaalla sijaitseva pieni vesistöalue, jonka laskujoki on tulkinnasta riippuen joko Estbyån tai Vårnäs sund. Se laskee Kirkkonummella Suomenlahteen Tavastfjärdenissä.
Yleistä Nimi Joella on nimen kirjoitusasussa variaatioina Estbyå, Estby å tai Estbyån. Vesistöalueen suomenkielinen nimi on ilmeisesti johdettu genetiivillä muodosta Estbyå.
Sijainti Estbyån valuma-alue sijaitsee Suomenlahden rannikkoalueella (81), jossa ovat kaikki Suomenlahteen laskevat, ja päävesistöjen väliin jäävät pienet vesistöalueet, alkaen idästä Venäjän rajalta päätyen länteen Hankoniemeen. Valuma-alue jää päävesistöjen Vantaanjoen vesistön (21) ja Siuntionjoen vesistön (22) väliselle rannikkoalueelle. Siellä sijaitsee 14 valuma-aluetta tai välialuetta (vesistöaluetunnukset 81V050–81V063), jotka on määritetty kolmannessa jakovaiheessa rannikkoalueen maa-alasta erikseen.
Estbyån valuma-alue on 15 kilometriä pitkä ja 14 kilometriä leveä. Sen pinta-ala on 71,02 neliökilometriä (km²) ja järvisyys 8,7 %. Uudemmassa vesistöaluejaossa, jossa Vårnäs sundin lasku-uoma on otettu siihen mukaan, tulee valuma-alueen pinta-alaksi 87,34 km² . Se sijaitsee Kirkkonummella ja Meikon yläpuolella ja hieman myös Siuntion puolella. Valuma-alueen vedenjakajan takana lännessä ja pohjoisessa sijaitsee Siutionjoen valuma-alue (22), koillisessa Vitträskin valuma-alue (81.059), itäpuolella välialue 81V060, ja lännessä ja etelässä välialue 81V062. Viimeksi mainittu välialue on uusimmassa vesistöaluejaossa hajotettu niin, että Estbyån valuma-alueeseen on liitetty aikaisempi merenlahdesta maatunut osa. Tätä asiaa ei esimerkiksi verkkopalvelu Järvi-meriwiki havainnollista mutta kylläkin Paikkatietoikkuna.
Pääuoman kulku ja pituus Valuma-alueen pääuomaan otetaan usein mukaan jokihaaran kohdalta se sivuhaara, jossa virtaa enemmän vettä. Näin karsimalla voidaan määrittää valuma-alueen se vesireitti, jossa virtaa eniten vettä. Pääuoman kulusta ei ole tässä käytettävissä lähteitä. Tässä tapauksessa seurataan siksi vesistöviranomaisen omia päätelmiä uomaverkostosta, jotka se on julkaissut esimerkiksi Paikkatietoikkunassa. Alajuoksulla pääuoman reitti on selkeä kirkonkylän eteläpuolelle asti. Se laskee mereen Vårnäs sundina, jonka yläpuolinen osuus on Sperrings sund, ja tämän yläpuolinen osuus Estbyån. Joki on aikaisemmin laskenut mereen Esbyånin nimisenä, mutta maankohoaminen on kaventanut edelliset ”suntit” jokiuomiksi. Nimikirjavuus jatkuu, koska Esbyånin yläpuolella on Hilabäckån ja Kolsarin yläpuolella on Tollsån. Tollsån on alkanut Tollsträsketistä, joka sekin on maatunut kosteikoksi. Båtnäsetin kohdalla Tollsåniin yhtyy pohjoisesta tuleva Jolkbyån (valuma-alueen koko 15,53 km²) ja lännestä tuleva Kvarnbyån (39,16 km²). Vaikka sivuhaarojen virtaamia ei tässä ole käytettävissä, valitaankin sen asemesta se sivuhaara, jonka valuma-alue on laajin. Valuma-alueen pinta-ala ja sen virtaama korreloivat hyvin toisiaan. Siksi pääuomaan valitaan Kvarnbyån. Joen nimi säilyy seuraavaan sivuhaaraan asti. Kvarntorpsbergetissä kohtaavat Ingelsån (13,2 km²) ja Meikon lasku-uoma (13,01 km²). Sivuhaarojen valuma-alueet ovat käytännössä saman suuruiset, joten pääuoman muodostaminen voisi jättää tähän. Valinta kohdistuu kuitenkin Ingelsåniin, jonka valuma-alue on 0,2 neliökilometriä suurempi. Ingelsån alkaa Humaljärvestä, joka on valuma-alueen latvajärviä.
Pääuoman alajuoksun pituus Kvarntorpsbergetiin asti saadaan selville, kun lasketaan yhteen Paikkatietoikkunan alajuoksun osuudet (9,429 km ja 6,626 km ), jolloin saadaan 16,1 kilometriä. Meikon lasku-uoma on 2,68 kilometriä pitkä ja järvi mukaan lukien sivuhaaran pituus on kolme kilometriä. Ingelsånin pituus on 1,24 kilometriä ja Humalajärven osuus mukaan lukien saadaan 4,49 kilometriä. Pääuoman yhteispituudeksi tulee näin valiten 20,5 kilometriä .
Valuma-alueen piirteitä Vesilain määritelmän mukaan Estbyån on puro, sillä sen valuma-alue on alle 100 neliökilometriä (aiemmin 69 km² ja nykyään 87,34 km²). Estbyånista ja Kvarnbyånista muodostuva vesistön pääuoma on luontotyyppinä savimaiden purot ja pikkujoet.
Maankäytön muutoksia on havainnoitu vertaamalla vuosien 1961 ja 2020 karttoja toisiinsa. Kirkkonummen keskustaa on näinä vuosina laajennettu, jolloin rakennettua alaa ja rakennusten määrää on kasvatettu. Vuonna 1961 valuma-alueella oli alle 2 000 rakennusta ja vuonna 2020 niitä oli jo 7 500. Maatalousala väheni valuma-alueen pinta-alan kolmasosasta viidesosaan. Myös metsien osuus väheni rakentamisen myötä.
Koskia ja patoja Kvarnbyånin vedenottamon alapuolella virtaa Överbynkoski, joka on 200 metriä pitkä. Yläjuoksulla Korsobäckenin alajuoksulla sijaitsee lyhyt kivikkoinen koski Kvarntorpsbergetin kohdalla. Koskessa on aikoinaan toiminut vesimylly. Korsobäcken sijaitsee Myllykylässä Kylänraitin ja Myllykujan välissä perattuna uomana, jossa erottuu vedessä kuitenkin pyörtelyä.
Valuma-alueella on kaksi patoa. Yläjuoksulla on Humaljärven (429 ha) luusuassa toimiva säännöstelypato, jota säätelee Kirkkonummen Suomen Sokeri Oy. Kvarnbyånin osuudella on joessa Överbyn vedenottamon pato, jonka patoallas Myllylampi erottuu kartoista selvästi. Suomen Sokeri otta Myllylammesta tarvitsemansa raakaveden. Koska joen virtaama vaihtelee vuodenaikojen mukaan suuresti, päästetään Humaljärvestä tarkeen mukaan vettä jokeen täydentämään vedenoton aiheuttamaa veenvähyyttä. Sanotaan, että joki on kaloille esteetön Humaljärvelle asti, mutta runsas kasvillisuus joen alajuoksulla voi haitata kalan nousua.
Valuma-alueen rakenne Uomaverkosto pienoiskuva|Pitäjänkartta Saltfjärdenin ympäristöstä (päiväys epätarkka: 1749–1917). pienoiskuva|Peuraamaan golfin lammet ja Saltfjärden. pienoiskuva|Jolkbyån Kirkkolaaksossa. Joen alajuoksulla on, kuten edeltä käy ilmi, useita nimiä. Alin jokiosuus on Vårnäs sundet, joka on siis salmen nimi, ja sen yläpuolinen osuus Sperrings sund. Riippuen säätilasta, uoma vetää merelle hyvin, mutta korkean veden aikana salmista tulee suolaista vettä Saltfjärdeniin. Vaikka Saltfjärden on kasvanut umpeen, on sen vesi vaihtelevasti suolaista. Siihen laskeva Estbyån tuo siihen makeaa ja meri suolaista vettä. Saltfjärdenin kanavat auttavat veden virtaamista kasvillisuuden seassa. Siihen laskee idästä tuleva Strönbacken, jonka valuma-alueella sijaitsee Storträsk ja Lillträsk. Siihen laskee koillisesta Tobaksbäcken. Pääuoman rinnakkaisia uomia ovat Rutisundet ja Rutibäcken.
Pääuoman seuraavat osuudet ovat Estbyån ja Hilabäcken. Hilabäcken oli aikoinaan puro, mutta se ruopattiin joeksi samalla, kun yläpuolisen vesistön pääuomaa käännettiin virtaamaan Eestinkylän kautta. Estbyåniin on johdettu Peuramaan golfkenttien lammista, joista suurin on Ilmetton (6 ha), laskuojat ja Eestinkylän läpi virtaava Lillån. Sen valuma-alueeseen kuuluvat Molnträsk (3 ha) ja Lillträsk. Tollsån on pääuoman seuraava osuus. Tämä joki laski aikoinaan Djupströmin (15 ha) läpi Strömsbyvikeniin. Djupvikenin virtaus suuntautuu nykyään kohti Tollsånia ja tämän ojan valuma-alueen latvoilta löytyy Hemängsbäcken. Tolsassa sijaitsee Tollsträsket (2 ha), jonka laskuoja yhtyy Tolssåniin. Nämä olivat valuma-alueen alajuoksun vesistöjä.
Yläjuoksu muodostuu kolmesta päähaarasta. Niistä pienin on Jolkbyån, joka virtaa Kirkkolaakson läpi ja Länsiväylän ali ennen kuin se yhtyy Tollsåniin. Jolkbyån on alajuoksulla Kirkkonummen taajama-alueiden joki, jonka valuma-alue levittäytyy monihaaraisena Humaljärven ja Vitträskin eteläpuolelle. Sen keskijuoksulla sijaitsee laskettu Hemträsket (1 ha) lampi.
Pääuoman seuraava osuus on Kvarnbyån, joka vaihtuu Tolssåniksi Båtnäsetissä. Sen uoma tulee luoteesta Munkinmäen, Länsiradan ja Länsiväylän ali. Överbyn ja Ravalsin kohdilla se mutkittelee voimakkaasti ja sen uoma on siellä padottu. Ravalsin pohjoispuolella Kvarnbyån virtaa koillisesta, Neidonkalliolta lounaaseen päin. Joen ylintä osuutta kutsutaan Ingelsåniksi, joka alkaa Humaljärvestä. Kvarnbyånilla ja Ingelsånilla on monia sivuojia, mutta niille ei ole merkitty karttanimiä eikä lähdejärviä.
Myllykylän suunnalta tulee Korsobäcken, joka virtaa kalliomurrokseen muodostuneessa laaksossa. Korsobäckenin valuma-alueen vesirikkain oja lienee Meikosta (106 ha) alkava Meikobäcken. Tähän haaraan yhtyvät lounaasta tuleva Vaipobäcken.
Järviä Estbyån valuma-alueella on 13 vähintään hehtaarin kokoista järveä tai lampea. Niistä kaksi suurinta ovat Meiko ja Humaljärvi. Edellä esiteltyjen järvien lisäksi tulee mainita latva-alueen, Dorgarnin ylänkömassiivin alueella sijaitsevia, järvet. Dorgarnin itäpuolelta yhtyy Kotolammen (2 ha) laskuoja Korsobäckeniin. Aikaisemmin on myös Mustjärvi (5 ha) merkitty Estbyån valuma-alueeseen bifurkaatiojärvenä, mutta nykyään se on merkitty kokonaan pohjoiseen virtaavan Siuntionjoen vesistöalueen latva-alueeseen. Dorgarnin ylängöllä sijaitsevat Immerlampi (1 ha) ja Kakarlammi, joilla ei ole laskuojia. Niiden vieressä ja Meikon pohjoispuolella sijaitsee Korsolampi (3 ha), jonka laskupuro Korsobäcken mainittiin edellä. Siihen laskee luoteesta tuleva Trehörningenin (4 ha) laskuoja. Meikon eteläpuolella sijaitsee Vitträsk (5 ha), joka ei nykyisen vesistöaluejaon mukaan kuulu Meikon valuma-alueeseen. Vaipo (13 ha) ja Bergträsk (3 ha) kuuluvat molemmat Vaipobäckenin valuma-alueeseen.
Luontoarvoja Vedenlaatu Yläjuoksun Kvarnbyån on kirkasvetisempi kuin alajuoksun Estbyån. Estbyån on tyydyttävässä ekologisessa tilassa ja hyvässä fysikaalis-kemiallisessa tilassa. Vuosina 2001–2020 otetuista 36 vesinäytteistä on Väyläviraston koosteessa ilmoitettu vedenlaadusta seuraavaa: kokonaisfosforipitoisuus 27 μg/l, kokonaistyppipitoisuus 690 μg/l, happipitoisuus 7,7 mg/l, kiintoainepitoisuus 3,85 mg/l, sähkönjohtavuus 17 mS/m, sameus 8,6 FNU ja happamuustaso pH 6,8.
Natura 2000-alueet Estbyån valuma-alueen eteläpuolella sijaitsee Natura 2000-hankkeeseen otettu Saltfjärdenin-Tavastfjärdenin lintuvedet (FI0100025, 260 hehtaaria), joka on kaksiosainen suojelualue. Se muodostuu Saltfjärdenin ja Tavastfjärdenin lintuvesistä sekä rehevästä Gästerbyn lehmuslehtosaarekkeesta Saltfjärdenin eteläpuolella. Saltfjärden on ollut erittäin tunnettu lintuvesi, joka sijaitsee Porkkalanniemen muuttoreitin varrella. Vesialueilla on pesinyt ja muuttoaikoina levähtänyt runsaasti vesilintuja, kahlaajia ja petolintuja. Umpeenkasvu on vähentänyt alueiden arvoa, jotka ovat edelleen merkittäviä lintuvesiä. Saltfjärden on tärkeä lintuharrastus-, tutkimus- ja opetuskohde. Alueella on myös maisemallista merkitystä.
Toinen Natura 2000-alue on Meiko-Lappträsk (FI0100021, 19,49 neliökilometriä), joka sijaitsee Siuntion ja Kirkkonummen rajan molemmilla puolilla. Natura-alueen vaikuttavuutta on lisätty Metsähallituksen suojelualueilla ja Kirkkonummen ylläpitämillä retkeilyalueilla. Alueeseen kuuluvat Meikon rannikko (ei vesialue), Dorgarnin ylänkö ja Meiko-järven eteläpuolinen selännealue. Alueen luonto on hyvin monipuolinen karujen vesistöjen ja kallioiden, soiden, vanhojen metsien ja rehevien lehtojen vuoksi. Sen erityispiirre on Suomen itäisin tammimetsien keskittymä. Järvet ja lammet ovat luonnontilaisuutensa vuoksi erittäin merkittäviä. Porkkalan vuokra-ajalta 1944–1956 ovat muistona linnoituslaitteet ja muut jäännökset.
Historiaa Saltfjärden on aiemmin ollut laaja merenlahti, joka on maankohoamisen takia vähitellen mataloitunut ja täyttynyt vesikasvillisuudesta. Saltfjärdenistä on tullut murtovesilahti, johon tulee merivettä Tavastfjärdenistä kapean uoman, Vårnäs sundin ja Sperrings sundin, kautta. Saltfjärden saa puolestaan makeaa vettä mantereelta Estbyånin ja esimerkiksi Strömsbäckenin ja Tobaksbäckenin laskiessa siihen. Sata vuotta sitten Estbyån perattiin, ja siitä lähtien Saltfjärdeniin laskuojat ja -purot on pidetty auki.