Reykjavíkin huippukokous oli Yhdysvaltain presidentin Ronald Reaganin ja Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteerin Mihail Gorbatšovin välinen tapaaminen, joka pidettiin Reykjavíkissa, Islannissa, 11.–12. lokakuuta 1986. Neuvottelut kariutuivat viime hetkellä, mutta saavutettu edistys johti lopulta vuonna 1987 solmittuun keskimatkan ydinasevoimasopimukseen Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välillä.
Tapaaminen Vuodesta 1986 lähtien Gorbatšov oli ehdottanut kaikkien ballististen ohjusten kieltämistä, mutta Reagan halusi jatkaa Strategic Defense Initiative -ohjelman (SDI) kehittämistä, joka liittyi avaruuden militarisointiin. Neuvostoliitto suhtautui SDI:hin edelleen epäluuloisesti, ja suurvaltojen välit olivat kireät.
Reykjavíkissa Reagan halusi käsitellä ihmisoikeuskysymyksiä, Neuvostoliiton juutalaisten ja toisinajattelijoiden maastamuutosta sekä Neuvostoliiton hyökkäystä Afganistaniin. Gorbatšov taas pyrki rajaamaan keskustelut yksinomaan asevalvontaan. Neuvostoliitto suostui Reaganin marraskuussa 1981 esittämään pyyntöön keskikantaman ydinaseiden (INF) hävittämisestä Euroopasta. Lisäksi Neuvostoliitto ehdotti kaikkien strategisten aseiden (myös ICBM-ohjusten) 50 prosentin vähennystä ja hyväksyi, ettei brittiläisiä tai ranskalaisia aseita laskettaisi mukaan. Vastineeksi kaikesta tästä Neuvostoliitto edellytti Yhdysvalloilta lupausta olla toteuttamatta strategisia puolustusjärjestelmiä seuraavan kymmenen vuoden aikana SALT I -sopimuksen mukaisesti. pienoiskuva|265x265px|Presidentti Ronald Reagan ja Neuvostoliiton pääsihteeri Mihail Gorbatšov neuvottelujen aikana. Amerikkalaiset vastasivat ehdotuksella hävittää kaikki ballistiset ohjukset kymmenen vuoden kuluessa, mutta vaativat samalla oikeuden ottaa käyttöön strategisia puolustusjärjestelmiä jäljellä olevia uhkia vastaan. Tähän Gorbatšov vastasi ehdottamalla kaikkien ydinaseiden hävittämästä saman aikarajan puitteissa. Hän lisäsi kuitenkin vaatimuksen, että kaikki SDI-tutkimus rajoitettaisiin laboratoriotyöhön kymmeneksi vuodeksi, vedoten haluun vahvistaa ABM-sopimusta.
Reagan puolusti SDI-tutkimusta väittäen sen olevan sallittua ABM-sopimuksen kohtuullisen tulkinnan perusteella ja että hän ei voinut unohtaa amerikkalaisille antamaansa lupausta selvittää SDI-ohjelman toteuttamiskelpoisuutta. Reagan lupasi jakaa SDI-teknologiaa Neuvostoliiton kanssa, mutta Gorbatšov suhtautui tähän epäillen, koska Yhdysvallat ei ollut suostunut jakamaan edes öljynporausteknologiaa.
Neuvottelut päättyivät lopulta umpikujaan, kun Reagan kysyi, aikooko Gorbatšov ”hylätä historiallisen tilaisuuden yhden sanan takia”, viitaten tämän vaatimukseen laboratoriotesteihin rajoittumisesta. Gorbatšov väitti, että kyse oli periaatteesta, ja huippukokous päättyi. Höfði-talosta otetussa valokuvassa näkyy selvästi vihainen Reagan ja vakava Gorbatšov.
Lopputulos Vaikka kokouksessa päästiin poikkeuksellisen lähelle sopimusta kaikkien ydinaseiden hävittämisestä, se päättyi ilman konkreettista tulosta. Osapuolet saivat kuitenkin paremman käsityksen siitä, millaisiin kompromisseihin toinen olisi valmis. Myös ihmisoikeudet nousivat ensimmäistä kertaa merkittäväksi ja rakentavaksi keskustelunaiheeksi.
Kokouksen näennäisestä tuloksettomuudesta huolimatta sekä osallistujat että asiantuntijat ovat pitäneet sitä merkittävänä läpimurtona. Se loi pohjan INF-sopimukselle, joka allekirjoitettiin Washingtonin huippukokouksessa 8. joulukuuta 1987.
Katso myös
Luettelo Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain välisistä huippukokouksista Ydinaseriisunta
Lähteet
Luokka:Neuvostoliiton ulkopolitiikka Luokka:Yhdysvaltain presidenttien ulkomaanmatkat Luokka:Huippukokoukset Luokka:1986 Luokka:Kylmä sota Luokka:Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain suhteet Luokka:Ronald Reaganin presidenttikausi Luokka:Mihail Gorbatšov