Turun runoliike on 1990-luvulla syntynyt turkulaisten pääasiassa miespuolisten runoilijoiden muodostama vaihe turkulaisen runouden historiassa. Sen syntyhistoriaan liitetään usein myös 1960-luvun turkulaisen underground-runouden liike. Turun runoliike -termiä on käytetty sekä journalistisissa että kirjallisuushistoriallisissa artikkeleissa, mutta yhtenäisen aatteen tai kirjallisen tyylin olemassaoloa on myös kyseenalaistettu.
Turkulainen runous 1960-luvulla Vuonna 1962 syyskuussa Turun kirjailijat järjestivät Turun runoseminaarin, jonka osallistujiin kuuluivat mm. Osmo Hormia, Arvo Salo, Pentti Saarikoski, Kai Laitinen, Tarmo Manelius, seminaarin litteroinnin julkaisseen kustannusliike Tajon edustaja Armo Hormia, Ritva Kapari ja Maila Pylkkönen. Seminaaria oli järjestämässä turkulaisen runouden puuhamieheksi kutsuttu toimittaja Osmo Jokinen, joka myöhemmin debytoi sanattomalla runokokoelmallaan Nollapiste (1964). Seminaarin alustajiksi oli kutsuttu Tukholman yliopiston Suomen kielen ja kulttuurin dosentti Osmo Hormia ja toimittaja Arvo Salo. Hormian aiheena oli ”60-luvun runous, mitä se on oleva” ja Salon ”60-luvun runoilijan ohjelmani”. Olli Alho luonnehtii, että alustusten lähtökohtana oli Suomessa syntynyt tilanne, jossa "esteettisesti radikaali 50-luvun runous koettiin sisäänpäin lämpiäväksi, epäkommunikatiiviseksi ja keinonsa loppuun käyttäneeksi" .
1960-luvun lopulla syntyi turkulainen underground-runous, jonka keskeisiä edustajia olivat Jarkko Laine ja Markku Into.
Turun runoliike 1990-ja 2000- luvuilla Toimittaja Tuomo Karhu esittää Turun runoliikkeen synnylle useita mahdollisia alkupisteitä, joista mainitsee erityisesti Down By The Laituri -festivaalin yhteydessä pidetyn runoklubin Hunter's Inn -ravintolassa 16. kesäkuuta 1994. Klubilla esiintyivät Ilkka Koponen, Timo Lappalainen, Tommi Parkko,Markus Jääskeläinen ja Tapani Kinnunen. Klubilla julkaistin myös Parkon ja Jääskeläisen perustaman Runoyhdistys Nihil Interit ry.:n ensimmäinen Tuli & Savu -lehti.
Karhu liittää Turun runoliikkeeseen myös tunnetuiksi tulleet turkulaiset kustantamot Sammakon ja Savukeitaan. "Ensimmäisenä ja aivan runoliikkeen ytimestä" syntyi Seppo Lahtisen luotsaama Sammakko, joka runoliikkeen esikuvien mukaisesti julkaisi ensimmäisenä teoksena Charles Bukowskin runoteoksen Päivät karkaavat kuin villit hevoset yli vuorten. Vuonna 2001 Ville Hytönen ja Erno Selänne perustivat Savukeidas-kustantamon.
Turun runoliikkeeseen kuuluu myös Grupo Kapustarinta, jonka perustivat vuonna 1998 Reetta Niemelä, Jenni Haukio, Pauliina Haasjoki ja Heli Peltoniemi. Vuonna 2000 yhdistys alkoi julkaista Lumooja-kirjallisuuslehteä ja sittemmin järjestää myös kirjallisuustapahtuma Kuminaa.
Turun runoliikkeeseen liittyy vilkas esittävän runon perinne, jossa runoklubeja järjestettiin vuotuisten tapahtumien aikaan sekä muuten ympäri vuoden.
Turun runoliikkeen synnyn syistä on erilaisia selityksiä. Tuomo Karhu esittää syyksi runouden vähäisen näkyvyyden tuohon aikana kustantamoiden julkaisuohjelmissa. Karhun artikkelissa lainattu Tapani Kinnunen taas tarjoaa 19.10.2001 Helsingin Sanomissa kulttuurihistoriallisen selityksen ilmiölle: "Turku on paradoksi. Joka kylästä löytyy kylähullu, mutta Turussa niitä on kokonainen heimo. Turku on tarpeeksi kaukana Helsingistä, elitismistä. Turkulainen underground kyseenalaistaa koko ajan valtarakenteet. Meillä on viriili kulttuuri, isien perinteet, runoliike ja föri." Samana vuonna ensimmäistä kertaa järjestetyn Runoviikon ohjelmassa oli keskustelutilaisuus otsikolla "Entäs nyt Turun runoliike? Legendaarinen Turun runoseminaari vuosimallia 2001" Keskustelun juonsi Markku Soikkeli ja osallistujina olivat Risto Ahti, Tapani Kinnunen, Seppo Lahtinen, Kari Levola, Joni Pyysalo. Turun Sanomien kuvituskuvassa samalta vuodelta Turun runoliikkeen osaksi liitetään Runoviikon järjestämällä kapakkakierroksella esiintyvät Ville Hytönen, Juha Kulmala, Aino Manner, Jukka Hannula, Esa Hirvonen sekä sittemmin Enostone-kustantamon perustanut Kalle Niinikangas.
Joukkoon kuuluivat myös mm. Kari Aartoma, Marjo Isopahkala sekä Mika Terho. Tapani Kinnunen ja Esa Hirvonen olivat liikkeen näkyvimpiä esiintyjiä. Myös murrerunoilijana tunnettu, Sammakolta julkaisu-uransa aloittanut Heli Laaksonen toimi 1990-luvulla Turun runoliikkeen piirissä. Keskeisiin hahmoihin kuului myös runoilija Teemu Hirvilammi. Tärkeiksi toimijoiksi Turun runoliikkeen aikaan 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa muodostuivat myös Varsinais-Suomen läänintaiteilijoina toimineet Kari Levola (vuosina 1994-1998) ja Tommi Parkko (vuosina 2001-2004).
Sammakko-kustantamon avatessa Turussa Kauppiaskadulla uuden myymälänsä 2007 sen vihki avatuksi Markku Into. Turun runoliikkeeseen näin symbolisesti kytkeytynyt Into kuitenkin irtisanoutui Helsingin Sanomien artikkelissa "koulukunnista ja runoliikkeistä, jopa koko kirjallisuuskentästä." Turkulainen kirjallisuudentutkija Siru Kainulainen mainitsee 2000-luvun turkulaisen runoliikkeen piirteiksi omaehtoisuuden ja suuremman naisrunoilijoiden määrän 1960-lukuun verrattuna.
Turun runoliike 2010- ja 2020-luvuilla Helsinkiläisen Helsinki Poetry Connectionin perustaja Harri Hertell on maininnut vuonna 2008 perustetun ja 2010-luvulla erittäin aktiivisen lavarunousyhdistys HPC:n perustamisen inspiraatioksi Turun runoliikkeen 1990-luvun jälkipuoliskolta sekä sen jälkeisen aktiivisen lavarunoustoiminnan Turussa .
Turkulaisen runoilijan Susinukke Kosolan on mainittu asettuvan anarkistisella ja punk-henkisellä otteellaan Turun runoliikkeen jatkumoon. Vuonna 2018 lopettanut Kosolan kustantamo Kolera-kollektiivi oli vuonna 2015 Turun Sanomien toimittajan Jaakko Mikkolan mukaan ottanut jalansijaa Turun runoliikkeen perinteiden jatkajana. Kolera-kollektiivi julkaisi monipuolista runoutta, mutta se ei estänyt vanhojen asetelmien henkiin heräämistä. Kolera-kollektiivin kustantaman turkulaisen Virpi Vairisen haastattelussa vuodelta 2015 Turun Sanomien toimittaja kysyy, kokeeko tämä kokeellisia keinoja hyödyntävänä runoilijana itsensä "outolinnuksi Turun runorakkien joukossa" .
Turun runouskentän keskeisiä toimijoita 2010- ja 2020-luvulla ovat olleet edelleen toimintaansa jatkava Runoviikko ry. sekä vuonna 2025 lopettanut runoustapahtumia järjestänyt Kirjan talo. Turkulaisessa runoliikkeessä syntyneen, edelleen ilmestyvää runouslehti Tuli & Savua julkaisevan Runoyhdistys Nihil Interitin kotipaikka on nykyään Helsinki. Sen toiminnanjohtajana on vuodesta 2018 toiminut turkulainen, Down By The Laituria 1990-luvulla käynnistämässä ollut Jari Nikkola. Turussa toimii myös Jarkko Laineen perintöä vaaliva Jarkko Laineen seura, joka jakaa nimikkopalkintoa. Kapustarinta ry. julkaisee edelleen Lumooja-lehteä painotuksenaan kotimainen kirjallisuus ja luova kirjoittaminen.
Kritiikkiä ja analyysia "Turkulainen kapakkarunous" nähtiin usein vastakohtana" helsinkiläiselle akateemisuudelle. Kirjallisuudentutkija Siru Kainulainen toteaa Mike Pohjolan kulttuurilehti Kaltioon kirjoittamassa artikkelissa Turun runoliikkeestä, ettei postmodernismia ja akateemisuutta pidä sekoittaa. Kainulaisen analysoi Turun runoliikkeen sijoittumista kirjallisuushistoriaan sanoen, että "modernismi pyrkii tarkoitukselliseen moniselitteisyyteen, aina vain uusiin kielikuviin ja suureen kirjallisuudellisuuteen, älylliseen ja kognitiiviseen intertekstuaalisuuteen. Postmodernissa runoudessa puolestaan on jälleen tärkeää, kuka ja mikä puhuu, mutta erityisesti missä tilanteessa ja millä ehdoilla, kenelle puhuen. Tätä puolestaan turkulaisen runousliikehdinnän runoilijat näyttävät pohtivan kaikin ja monin keinoin."
Runoilija Harri Nordell kritisoi Turun Sanomissa vuonna 2001 Turun runoliikkeessä tuolloin vallinnutta vastakkainasettelua helsinkiläisen ja turkulaisen runouden välillä kutsuen sitä keinotekoiseksi ja "pänkkäpäiseksi".
Lähteet
Luokka:Kirjalliset suuntaukset Luokka:Suomalainen runous Luokka:Turun kulttuuri