Norjan leijonan ritarikunta () oli norjalainen ritarikunta, joka perustettiin 21. tammikuuta 1904 kuningas Oskar II:n käskystä hänen 75-vuotissyntymäpäivänsä kunniaksi. Se oli tuolloin Norjan korkein mahdollinen kunnianosoitus ja mallia siihen haettiin ruotsalaisesta Serafiimiritarikunnasta ja tansakalaisesta Elefanttiritarikunnasta.
Ritarikunnan perustamisen taustalla oli myös kuninkaan pyrkimys vastata norjalaislehdistön kritiikkiin siitä, että Serafiimiritarikunta oli virallisesti Pyhän Olavin ritarikunnan yläpuolelle. Norjalaisten vastaanotto oli kaksijakoinen: toisten mielestä uusi ritarikunta oli hyvä tapa tunnustaa norjalaisten saavutuksia, kun taas toisten mielestä ritarikunnan perustaminen oli turha ja poliittisesti motivoitunut teko. Ritarikunta lakkautettiin jo vuonna 1905 personaaliunionin hajoamisen myötä, eikä ritarikuntaan nimitetty koskaan yhtäkään norjalaista. Itsenäisen Norjan kuninkaaksi noussut Haakon VII ei tehnyt uusia nimityksiä ritarikuntaan ja se lakkautettiin virallisesti vuonna 1952. Viimeinen ritarikuntaan nimitetty henkilö, Ruotsin kuningas Kustaa VI Aadolf, kuili vuonna 1973.
Ritarikunnalla palkittiin kuninkaallisia ja Norjan kruununperilliset nimitettiin automaattisesti ritarikuntaan. Nimitysten määrä oli rajoitettu 12 henkilöön kerrallaan. Norjalaisille nimityksen saamiseen oltiin asetettu ehdoksi myös se, että heille oltiin jo entuudestaan myönnetty Pyhän Olavin ritarikunnan suurristi. Ritarikunnan suurmestarina toimi Norjan hallitsija.
Ritarikunnassa oli vain yksi luokka:
80x80px ritari
Lähteet
Luokka:Norjalaiset ritarikunnat