Lontoon sopimus () solmittiin toisen maailmansodan lopussa 8. elokuuta 1945 Lontoossa liittoutuneiden valtioiden eli Yhdysvaltojen, Ranskan, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Neuvostoliiton edustajien välillä. Siinä sovittiin kansainvälisen sotarikostuomioistuimen (, IMT) perustamisesta Saksan Nürnbergissä ja sen peruskirjan sisällöstä.
IMT:n tarkoitus oli asettaa syytteeseen ja tuomita sotarikoksiin syyllistyneet natsi-Saksan johtajat. IMT:n peruskirjassa määriteltiin sen säännöt ja ne rikokset, joita se tulisi käsittelemään. Jokainen liittoutuneisiin kuulunut valtio sai asettaa tuomioistuimeen yhden tuomarin ja yhden vaihtoehtoisen tuomarin. Jokainen tuomioistuimen tekemä päätös vaatisi enemmistön hyväksynnän kyseistä tapausta käsitteleviltä neljältä tuomarilta. Peruskirjassa määriteltiin myös syytettyjen oikeudet. Syytetyillä oli oikeus asianajajaan, oikeus ristikuulustella todistajia sekä esittää todisteita ja todistajia puolustuksensa tueksi. Lisäksi peruskirjassa määrättiin, että syytetty ei voisi puolustautua vetoamalla siihen, että hän oli vain totellut käskyjä tai että hän oli toiminut suvereenin valtion viranomaisena.
Peruskirjan mukaan oli erotettava toisistaan rikokset rauhaa vastaan, eli niin sanotut suursotarikokset, ja perinteiset sotarikokset. Suursotarikoksiin katsottiin kuuluvan:
hyökkäyssodan suunnittelu, valmistelu, aloittaminen ja käyminen, kansainvälisten sopimusten ja vakuutusten vastaisen sodan suunnittelu, valmistelu, aloittaminen ja käyminen sekä osallistuminen yhteiseen suunnitelmaan tai salaliittoon edellä yksilöityjen rikosten suorittamiseksi.
Perinteisiä sotarikoksia taas olivat teot, joihin sisältyi sodan lakien tai tapojen rikkominen.
Lähteet
Aiheesta muualla Lontoon sopimus englanniksi
Luokka:1900-luvun kansainväliset sopimukset Luokka:1945 Luokka:Toisen maailmansodan politiikka Luokka:Kansainvälinen rikosoikeus