Tanskan Länsi-Intian sopimus (, ) on Tanskan ja Yhdysvaltojen välinen 4. elokuuta 1916 allekirjoitettu sopimus, jolla vahvistettiin ensisijaisesti Tanskan Länsi-Intian suvereniteetin siirto Yhdysvalloille vuonna 1917.
Tausta Tanskan Länsi-Intian kolme pääsaarta olivat osa Tanskan siirtomaaimperiumia, joiden tarkoitus oli lujittaa Tanskan asemaa eurooppalaisena suurvaltana. Länsi-Intialla kasvatettiin erityisesti sokeria, joskin sokeriruo'on merkitys suhteessa sokerijuurikkaaseen oli laskussa. Tanska ja Yhdysvallat olivat neuvotelleet Länsi-Intian myynnistä jo kahdesti aikaisemmin: 1867 ja 1902. Tanskan kansankäräjät oli jo tammikuussa 1868 hyväksynyt ehdotuksen saarten myynnistä 7,5 miljoonalla dollarilla, mutta Yhdysvallat ei sen sijaan koskaan ratifioinut tätä sopimusta, koska Alaskan osto oli aiheuttanut maassa poliittista kuohuntaa. Yhdysvaltoja huoletti 1900-luvulle tultaessa erityisesti se, että Saksan keisarikunta saisi saaret jotakin kautta Tanskalta.
Saarten myynnin lopullinen hyväksyntä vaati vielä kansantuen, joten Tanskassa järjestettiin kansanäänestys sopimuksen hyväksymisestä 14. joulukuuta 1916. Äänestäjistä 2/3 kannatti saarten myymistä. Kansanäänestystä ei järjestetty itse Tanskan Länsi-Intiassa.
Neuvottelut ja keskeinen sisältö Sopimuksen neuvotteluissa vuosina 1915–1916 oli siinä mielessä kiire, että Tanska halusi saada asian hoidetuksi ennen kuin Yhdysvallat liittyisi ensimmäiseen maailmansotaan, koska muuten Tanska ei enää vaikuttaisi puolueettomalta osapuolelta, jos se myisi maata jollekin sodan osapuolelle.
Saarten myyntihinta oli 25 miljoonaa dollaria, jonka Yhdysvallat sitoutui sopimuksen mukaan maksamaan 90 päivän kuluessa sopimuksen ratifioimisesta Tanskan Washingtonin-suurlähetystölle.Retsinformation (1917): art. 5
Muita sopimuksen keskeisiä kohtia:Retsinformation (1917): art. 2–10
Saarilla oleva sotilaskalusto jää siirron jälkeen Tanskan omaisuudeksi ja se voidaan poistaa sieltä olosuhteiden salliessa, ellei sitä myydä Yhdysvalloille Saarilla asuvat Tanskan kansalaiset saavat halutessaan jäädä saarille; heidän on ilmoitettava vuoden sisällä, haluavatko he säilyttää Tanskan kansalaisuutensa vai ottaa vastaan Yhdysvaltain kansalaisuuden, jonka he saavat, mikäli jättävät ilmoituksen tekemättä Saarella sijaitsevat Tanskan kansankirkon alaiset seurakunnat saavat pitää kirkkonsa Tanskan ja Yhdysvaltojen väliset sopimukset jatkuvat ja koskevat oletusarvoisesti myös Tanskan Länsi-Intiaa
Sopimuksen allekirjoittivat Yhdysvaltain ulkoministeri Robert Lansing ja Tanskan suurlähettiläs Constantin Brun 4. elokuuta newyorkilaisessa hotelli Baltimoressa. Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson ja Tanskan kuningas Kristian X ratifioivat sopimuksen 9. maaliskuuta 1917.
Itse Tanskan Länsi-Intian lisäksi osapuolten välinen sopimus velvoitti Yhdysvallat myös julkaisemaan julistuksen, jonka mukaan se ei vastustaisi Tanskan Grönlantia koskevia aluevaatimuksia osin tai kokonaan. Julistuksen allekirjoitti ulkoministeri Lansing samanaikaisesti itse sopimuksen kanssa. Julistuksen mukaan Yhdysvallat tunnusti Grönlannin osaksi Tanskaa, vaikkakin tämä oli ristiriidassa Monroen opin kanssa. Tanska julisti koko Grönlannin Tanskan alaiseksi 21. toukokuuta 1922.
Sopimus ei koskenut Saint Thomasin saaren edustalla sijaitsevaa Water Islandia, joka oli sopimuksen ratifiontihetkellä Itä-Aasian kauppakomppanian omaisuutta. Tanskan valtio oli myynyt sen kauppakomppanialle jo vuonna 1905, ja Yhdysvallat osti saaren vasta 1944.
Jälkipyykki Saaret siirtyivät Yhdysvalloille 31. maaliskuuta 1917. Yhdysvaltain Neitsytsaarilla tätä päivää juhlitaan edelleen nimellä Siirtopäivä (). Tanskalaisten reaktiot välittömästi siirron jälkeen jäivät vähäisiksi. Yhdysvallat julisti sodan Saksalle kuusi päivää saarten suvereniteetin siirron jälkeen.
Yhdysvaltalaisen akateemikon David R. Barkerin mukaan saarten osto oli huono asia Yhdysvalloille, koska kustannukset olivat korkeat ja tulot matalat. Vuonna 1922 säädetyn lain nojalla kaikki saarten keräämät verotulot jäävät saarille eivätkä siis hyödyttäneet liittovaltiota.
Lähteet
Viitteet
Luokka:Yhdysvaltojen ja Tanskan suhteet sopimus Luokka:1916