pienoiskuva|Kaksikielinen tienviitta Kolkaan johtavalla tiellä Kuolleeksi laskettavaa liivin kieltä on pyritty elvyttämään Latviassa. Kieli on itämerensuomalainen kieli ja sen läheisiä sukulaiskieliä ovat muun muassa suomi ja viro.
Tausta Liivin puhujien määrä oli laskussa jo parin vuosisadan ajan ennen 1900-lukua. Neuvostoliiton miehityksen aikana tilanne hankaloitui entisestään, kun Neuvostoliiton armeija rajoitti muutaman sadan liiviläisen rannikolla liikkumista.
Grizelda Kristiņa, viimeinen liivin äidinkielinen puhuja, kuoli vuonna 2013. Hän oli ennen tätä työskennellyt kieltentutkijoiden kanssa kielen dokumentoinnissa. Vuoden 2011 väestönlaskennassa liiviläisiä laskettiin olevan 250.
Elvytystyö Elvytystyö aloitettiin heti itsenäisyyden palauttamisen jälkeen vuonna 1991 huolimatta siitä, että liivinpuhujien yhteisö eli hajallaan muun muassa Latviassa, Venäjällä, Ruotsissa ja Kanadassa. Kristiņan kuoleman jälkeen kieli on ollut muutaman sitä osaavan, muttei kuitenkaan äidinkielen tasoisesti, varassa.
Aktiivisia puhujayhteisöjä, joihin kuuluu myös nuoria, on kyllä olemassa, mutta nuorten kielitaito vaihtelee suuresti. Nuorten keskuudessa on kuitenkin kiinnostusta kielen elvyttämiseen. Latvian valtio on tunnustanut liivin vähemmistökieleksi ja tukenut rahallisesti sen elvytystä.
Latvian yleisradioyhtiö LSM uutisoi lokakuussa 2022, että maassa on yksi kaksivuotias lapsi, jonka äidinkieli on liivi. Lapsen molemmat vanhemmat ovat puuhastelevat kielen elvytyksen parissa.
Vuonna 2023 Talsin kunnan alueelle alettiin pystyttää myös liivinkielisiä tienviittoja. Samana vuonna UNESCO:n paikallisosasto Latviassa ja Liivin kielen instituutti järjestivät liivin kielen teemavuoden, jonka tarkoituksena oli tehdä kieltä näkyvämmäksi ja kannustaa ihmisiä puhumaan sitä.
Lähteet
elvytys