Aikatasausrata eli geosynkroninen kiertorata () on Maan pinnan yläpuolella sijaitseva kiertorata, jonka kiertoaika on yksi tähtivuorokausi eli noin 23 tuntia, 56 minuuttia ja 4,1 sekuntia.
Aikatasausradasta käytetään lyhennettä GEO (), mutta samaa lyhennettä käytetään joskus myös geostationaarisesta radasta.
Tyypit Ellipsin muotoinen aikatasausrata Jos aikatasausrata on kalteva tai elliptinen, satelliitti piirtää maanpinnalle katsottuna analemma-muotoisen radan. Tällaisia ratoja käytetään esimerkiksi erikoistarkoituksissa, joissa halutaan pitkä näkyvyysaika tietyille leveysasteille.
Tunnettu esimerkki elliptisestä aikatasausradasta on Tundra-rata, jota käytetään korkeiden leveysasteiden alueiden kattamiseen.
Ympyrän muotoinen aikatasausrata Ympyrän muotoiset aikatasausradat sijaitsevat noin 35 786 kilometrin päässä Maan pinnan yläpuolella. Toisin sanottuna eksentrisyys on nolla.
Vuonna 1984 tohtori Robert Forward esitti version geostationaarisesta radasta, jossa satelliitti lentää noin 50 km pohjoiseen tai etelään ekvaattorin päällä. Tämä mahdollistaa paljon suuremman määrän tietoliikennesatelliitteja. Se onko tällainen rata stabiili häiriöiden, muun muassa aurinkotuulen, vaikuttaessa satelliittiin, on selvitelty vuonna 2010, mutta satelliitteja ei ole laukaistu tällaisille radoille. Sama yliopisto, University of Strathclyde's Advanced Space Concepts Laboratory, on pohtinut pohjois- ja etelänavan päällä pysyviä satelliittien kiertoratoja.http://www.spacedaily.com/reports/Scots_Engineers_Prove_Space_Pioneer_25_Year_Old_Theory_999.html
Paikkatasausrata
Päiväntasaajan yläpuolella kulkevaa ympyränmuotoista aikatasausrataa kutsutaan geostationaariseksi kiertoradaksi eli paikkatasausradaksi. Geostarionaarisen kiertoradan ratatason kaltevuus on likimain nolla, jolloin sitä pitkin kiertävä satelliitti pysyy saman maantieteellisen, päiväntajaajalla olevan paikan yläpuolella. Käytännössä satelliittien radoissa esiintyy pieniä epäsäännöllisyyksiä ja satelliitit piirtävät taivaalle pientä kahdeksikkoa, jonka korkeus (asteina) on sama kuin inklinaatio.
Useimmat tietoliikennesatelliitit ja useat sääsatelliitit toimivat geostationaarisella radalla. Tällaisten satelliitin peittoalue ulottuu pohjois–eteläsuunnassa noin 75 leveyspiireille, joiden välinen alue voidaan peittää maailmanlaajuisesti minimissään kolmella geostationaarisella radalla kulkevalla satelliitilla. Tämän englantilainen Arthur Clarke toi esille 1945 julkaistussa Wireless World -lehdessä. Slovenialainen Herman Potočnik oli kehittänyt matemaattisen teorian geostationaarisesta kiertoradasta vuoteen 1929 mennessä.
Pääosa geostationaarisen radan tietoliikennesatelliiteista välittää puheluita ym. signaalia tai televisio-ohjelmia joko valtamerien yli tai alueellisesti. Esimerkiksi Suomelle geostationaariset satelliitit ovat hankalia, koska vastaanottimen antenni on suunnattava kohti satelliittia maan pinnan suhteen liki horisontaalisesti, jolloin muun muassa maasto, puut jne. rajoittavat sen sijoittamista.
Lähteet
Luokka:Avaruustoiminta Luokka:Astrodynamiikka Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit