thumb|upright=0.8|Laurentius Andreæn hauta Strängnäsin tuomiokirkon luona. Laurentius Andreæ (noin 1470 – 1552) oli ruotsalainen pappi, arkkidiakoni ja kuningas Kustaa Vaasan kansleri.Laurentius Andreæ, Tietosanakirja. Osa 5, palsta 671–672, Tietosanakirja-osakeyhtiö 1913

Opiskeltuaan Skarassa, Uppsalassa ja Rostockissa Laurentius valmistui 1498 maisteriksi Leipzigissä. Vuonna 1505 hän oli pappina Strängnäsin hiippakunnassa. Hän oli käynyt Roomassa kolme kertaa, viimeksi 1509. Hänestä tuli Strängnäsin tuomiokapitulin arkkidiakoni. Kun Olaus Petri saarnasi puhdistettua oppia, Laurentius hyväksyi hänen näkemyksenä ja otti hänet suojiinsa.

Strängnäsin valtiopäivillä 1528 vasta valittu kuningas Kustaa Vaasa tutustui Laurentiukseen, nimitti hänet kanslerikseen, uskoi hänelle 1524 Uppsalan arkkidiakonin viran ja paikan valtioneuvostossa. Vaikutusvaltaisessa asemassa Laurentius suunnitteli koko sen kirkollisten ja valtiollisten olojen muutoksen, joka Ruotsissa toteutettiin 1520-luvulla mutta pysyi itse syrjässä ja jätti päätöksenteon kuninkaalle. Tuntien omasta kokemuksesta paavin kuurian hän osasi johtaa niitä paavin ja Ruotsin hallituksen välisiä neuvotteluja, joiden seurauksena oli välien täydellinen rikkoutuminen 1524. Vedoten luterilaiseen kirkkokäsitykseen, jonka mukaan maallinen esivalta oli ainoa valtiollinen hallitusvalta, Laurentius perusteli 1524 Vadstenan luostarin munkeille lähettämässään kirjeessä valtion oikeutta verottaa kirkkoa, ja samasta periaatteesta hän piti kiinni kiistoissa, joita seuraavina vuosina käytiin Linköpingin piispaa Hans Braskia, arkkipiispaa ja muita vanhan kirkkojärjestyksen kannattajia vastaan. Västeråsin valtiopäivillä 1527 päätetty kirkon omaisuuden ottaminen valtion haltuun toteutti Laurentiuksen periaatteita käytännössä.

Laurentiuksen kirkolliseen ohjelmaan sisältyi myös rajat, joita uudistukset eivät saaneet ylittää. Historiallisesti syntyneistä oloista ja laitoksista oli säilytettävä se, mikä oli säilyttämisen arvoista, eikä hän suostunut kaikin osin noudattamaan saksalaisia esikuvia. Hänen ansiostaan Ruotsin kirkossa säilyi apostolinen suksessio. Tämä maltillisuus katkaisi hänen oman uransa. Kun hän ei voinut kannattaa kuninkaan pyrkimyksiä itsevaltiuteen kirkollisellakin alueella, hän menetti 1531 kanslerin paikan, ja 1539 hänen ja kuninkaan välit katkesivat kokonaan. Taisteltuaan Uppsalan kokouksessa 1539 yhdessä Olaus Petrin kanssa Ruotsin kirkon kansallisen erityisyyden ja vapauden puolesta kuninkaan uudistus- ja valtapyrkimyksiä vastaan hän joutui Olaus Petrin kanssa syytteeseen valtiorikoksesta ja hänet tuomittiin 2. tammikuuta 1540 miekalla mestattavaksi. Kuningas armahti molemmat, mutta Laurentius menetti lähes koko omaisuutensa sakkoina kuninkaan rahastoon. Hän eli sen jälkeen hiljaisuudessa Strengnäsissä.

Ainoassa painetussa kirjoituksessaan Een kort undervisning om troona och godha gerningar (1528) Laurentius esittelee luterilaisen opin pääkohtia.

Lähteet

Aiheesta muualla

Luokka:Ruotsalaiset papit Luokka:Uskonpuhdistajat Luokka:1470-luvulla syntyneet Luokka:Vuonna 1552 kuolleet