Rauhasta spartalaisten kanssa

Rauhasta spartalaisten kanssa (, ) on Andokideen kirjoittama puhe, joka pidettiin vuonna 393 tai 391 eaa. sen puolustamiseksi, että Ateena hyväksyisi Spartan ehdottaman rauhan Korintin sodan aikana. Puheen numero Andokideen puheiden joukossa on 3.

Historia

Andokides lähetettiin vuonna 394 eaa. lähettilääksi Spartaan neuvottelemaan rauhasta Kononin saatua voiton Knidoksen taistelussa. Palattuaan häntä syytettiin laittomasta toiminnasta lähetystehtävän aikana (). Puhe Rauhasta spartalaisten kanssa, tai usein vain lyhyesti Rauhasta, liittyy tähän tapaukseen ja pidettiin joko vuonna 393 eaa. tai 391 eaa. Siinä Andokides pyytää puheessaan hyväksyntää rauhalle, jonka neuvotteli spartalaisten kanssa.

Rauhasta on varhaisin säilynyt puhe, joka käsittelee Ateenan ulkopolitiikkaa, ja merkittävä lähde Korintin sodan aikoihin. Andokideen puheiden joukossa Rauhasta on yksi kolmesta nykyaikaan säilyneestä aidosta puheesta; muut ovat Paluusta ja Mysteereistä. Rauhasta on näistä ainoa, jossa Andokides ei käsittele pelkästään oman elämänsä ongelmia, vaan joka liittyy Ateenan yleisempään politiikkaan.

Andokidesta vastassa oli vihamielinen yleisö, sillä osa ateenalaisista kannatti edelleen imperialistista sotapolitiikkaa ja osa taas pelkäsi aiempien kokemusten perusteella sitä, mitä rauha Spartan kanssa voisi tuoda tulleessaan; vuonna 404 eaa. rauha oli johtanut niin kutsuttujen kolmenkymmenen tyrannin valtaan. Puhe epäonnistui tavoitteessaan, ja Andokides todettiin syylliseksi ja tuomittiin neljänteen maanpakoon. Andokideesta ei enää kuulla tämän jälkeen, ja hänen arvellaan yleensä kuolleen vain vähän myöhemmin.

Puheen aitoutta epäiltiin jo antiikin aikana. Dionysios Halikarnassoslainen piti sitä epäperäisenä, ja Harpokration ainakin epäili sen alkuperää. Myös nykyajan tutkijoista eräät ovat kannattaneet tätä näkemystä. Nykyisin enemmistö tutkijoista kuitenkin hyväksyy sen, että puhe on todella Andokideen pitämä. Puheen aitoutta koskevat epäilyt näyttävät johtuneen ennen kaikkea puheen historiallisesti ongelmallisesta jaksosta (3–6) sekä siitä, että tämä jakso esiintyy hieman muunneltuna myös Aiskhineen puheessa Vilpillisestä lähettilääntoimesta. Näistä kohdista enemmän alempana.

Puheen ensimmäisen kommentaarin sisältävän tekstilaitoksen toimitti Umberto Albini (Firenze, 1964).

Sisältö

Andokides puolustaa puheessaan tekemäänsä rauhansopimusta. Hän perustelee ensin sopimuksen edullisuutta Ateenalle ja sen jälkeen joutuu käsittelemään epäluuloa siitä, tulisivatko spartalaiset todella pitämään sopimuksen. Tämän vuoksi hän käsittelee aiempia rauhansopimuksia esimerkkinä siitä, että nekin ovat viime kädessä olleet ateenalaisille hyödyllisiä, ja spartalaiset ovat noudattaneet niitä hyvin – retorinen tilanne vaatii sitä, että hänen tulee sivuuttaa vastakkaiset esimerkit.

Puheen aluksi Andokides käsittelee väitettä, että rauha Spartan kanssa vaarantaisi Ateenan demokratian (kohdat 1–2). Tämä on hänen mielestään helppo kumota historiallisten tosiasioiden perusteella. Siksi Andokides käsittelee seuraavat esimerkit: 1) ”Miltiadeen, Kimonin pojan”, neuvottelema rauha ja sen tuomat hyödyt (3–5); 2) Aiginan sodan päättänyt rauha ja sen tuomat hyödyt (6–7); sekä 3) Nikiaan rauha ja sen tuomat hyödyt (8–9). 4) Aigospotamoin taistelun jälkeen solmittu aselepo ei kuitenkaan ole vertailukelpoinen esimerkki, sillä tuolloin Sparta saneli ehdot yksin (10–12).Maidment, K. J.: ”On the Peace with Sparta: Introduction”. Teoksessa

Sitten Andokides tarkastelee mahdollisia motiiveja sodan jatkamiselle Spartaa vastaan. Yksikään niistä ei hänen mukaansa kestä kriittistä arviointia (13–16.) Seuraavaksi siirrytään siihen, mitä muut valtiot ovat hyötyneet rauhasta verrattuna Ateenaan; esimerkkejä ovat 1) Sparta (17–19); 2) Boiotia (20); ja 3) Ateena (21–23).

Andokides myöntää, että Korintti ja Argos kieltäytyvät rauhasta, mutta käsittelee sitä, mihin Ateena sitoutuu, jos asettuu näiden puolelle (24–27). Hän katsoo, että olisi hulluutta hylätä vaikutusvaltaiset liittolaiset ja liittoutua heikkojen ja petollisten kanssa (28–32). Hän antaa tällekin historiallisia esimerkkejä; näitä ovat 1) Amorgeen tapaus vuonna 413 eaa. (29); 2) liitto Segestan kanssa vuonna 426 eaa. (30); sekä 3) liitto Argoksen kanssa vuonna 420 eaa. (31).

Andokides katsoo, että lähettiläiden päätös saattaa Spartan tarjous rauhasta kansankokouksen käsiteltäväksi on perusteltu (33–36). Lopuksi hän huomauttaa vielä, etteivät rauhanehdot palauta Ateenalle sen ulkomaisia alueita, mutta ne palauttavat sen muurit ja laivaston, joista Ateenan imperiumi aikanaan sai alkunsa (37–39), ja että jokainen kansalainen saa nyt ehdottaa parannuksia rauhanehtoihin, koska lähettiläät eivät sitoutuneet niihin lopullisesti Spartassa (40–41).

Arviointia Historialliset ongelmat

Puheen kohdissa 3–5 kerrotaan, että kun ateenalaiset kävivät sotaa Euboialla — halliten samalla Megaraa, Troizenia ja Pagaita — ”Miltiades, Kimonin poika”, joka oli karkotettu Ateenasta ostrakismilla, kutsuttiin takaisin kaupunkiin ja lähetettiin Spartaan neuvottelemaan rauhasta. Ateenan ja Spartan välillä solmittiin viidenkymmenen vuoden rauha, jota molemmat osapuolet noudattivat kolmetoista vuotta. Tänä rauhanaikana linnoitettiin Pireus (478 eaa.) ja rakennettiin pohjoisempi Pitkä muuri (457 eaa.).

Tämä ei kuitenkaan voi historiallisten tietojen perusteella tarkoittaa Miltiades nuorempaa, Kimon Koalemoksen poikaa. Nykyisin katsotaan, että Andokides tarkoittaisi Kimonia Miltiadeen poikaa, joka ostrakisoitiin 462/461 eaa., ja palasi ja solmi rauhan vuonna 458/457 eaa. Tämä rauha rikottiin 446/445 eaa. Näin Andokideella nimi ja patronyymi olisivat menneet väärin päin. (Toisaalta Kimonilla oli poika, jonka nimi myös oli Miltiades (joskus Miltiades V), ja jonka hänenkin kerrotaan käyneen lähettiläänä Spartassa.)

Rauhan pituudeksi on katsottu alkuperäisessä tekstissä todellisuudessa viisi vuotta viidenkymmenen sijasta, ja luku olisi myöhemmin ”korjattu” virheellisesti viideksikymmeneksi. Andokides tahtoo siis sanoa, että vaikka rauhasta sovittiin vain viideksi vuodeksi, spartalaiset noudattivat sitä kolmetoista vuotta. Tämä sopii paremmin hänen retoriseen tilanteeseensa, jossa hän haluaa korostaa spartalaisten luotettavuutta sopimuskumppaneina.

Puheen historiallinen osuus on muutoinkin täynnä epätarkkuuksia ja voidaan sovittaa tunnettuihin historian tapahtumiin vain oletuksin ja korjausehdotuksin. Esimerkiksi kohdassa 6 sanotaan, että aiginalaisten aiheuttaman sodan vuoksi Ateenaan tuli sekasortoa ja suurta tuhoa, ja lopulta solmittiin kolmenkymmenen vuoden rauha Spartan kanssa (445 eaa.). Tämän lausuman antama vaikutelma on virheellinen. Ateenan ja Aiginan välinen sota alkoi noin vuonna 458 eaa. ja päättyi vuonna 455 eaa. Aiginan kukistamiseen. Vuonna 450 eaa. Ateenan ja Spartan välillä solmittiin viiden vuoden aselepo. Uusi tapahtumaketju käynnistyi Boiotian vallankumouksesta vuonna 447 eaa., jota seurasivat Megaran ja Euboian kapinat – ja nämä tapahtumat johtivat vuoden 445 eaa. rauhansopimukseen.

Nämä epätarkkuudet koskevat vain Ateenan varhaista historiaa, ja varmuudella aito Mysteereistä sisältää myös historiallisia epätarkkuuksia; siinä Andokides muun muassa sekoittaa toisiinsa Marathonin ja Plataiain taistelut. Sen sijaan mitä tulee Andokideen oman ajan tapahtumiin, puhuja ei esitä yhtäkään sellaista väitettä, jonka voisi osoittaa vääräksi – ja yhdessä asiassa, Argoksen asemassa tuohon aikaan, hän saa jopa vaikuttavan epäsuoran vahvistuksen Ksenofonilta. Näin nämä epätarkkuudeet eivät Richard C. Jebbin mukaan tarkoita sitä, etteikö puhe olisi Andokideen kirjoittama. On oletettavaa, että väärentäjä olisi opiskellut varhaista historiaa tarkemmin, mutta ei olisi tuntenut tuolloista erityistilannetta yhtä hyvin.

Andokideen ja Aiskhineen yhteinen historiallinen jakso

Puheen koko historiallinen jakso (3–12) esiintyy muokattuna myös Aiskhineen puheessa Vilpillisestä lähettilääntoimesta vuodelta 362 eaa. Tämä tarkoittaa joko sitä, että Aiskhines kopioi jakson Andokideelta puheesta Rauhasta, tai, mikäli Rauhasta olisi epäperäinen, sen joku myöhempi kirjoittaja kopioi jakson Aiskhineelta. Nykyisin tutkijat, jotka hyväksyvät puheen aitouden, katsovat Aiskhineen kopioineen jakson Andokideeltä.

Eräs todiste tämän puolesta on puheessa oleva maininta vanhemmasta Andokideesta, joka oli tämän puheen kirjoittajan Andokideen isoisä. Puheessa Rauhasta hänet mainitaan Spartaan lähetetyn lähetystön jäsenenä vuonna 445 eaa. Aiskhineen puheessa hän esiintyy jopa koko lähetystön johtajana. Tämä vanhempi Andokides on kuitenkin historiassa vain epäselvä sivuhahmo koko lähetystössä, jos edes oli lainkaan mukana siinä, ja Diodoros Sisilialaisen mukaan lähetystöä johtivat Kallias ja Khares. Näin häntä ei todennäköisesti olisi mainittu lainkaan — paitsi pojanpoikansa toimesta.

Lisäksi Aiskhineen tekstissä on havaittavissa tiivistyksiä, jotka eivät aina ole järkeviä, ja jotka viittaavat puheen Rauhasta lainaamiseen. Esimerkiksi Andokides sanoo, että ennen peloponnesolaissotaa ”talletimme talenttia Akropoliille, ja säädimme lain, että niitä saa käyttää vain erityistilanteessa”. Aiskhines jättää pois rajoittavan ehdon ja antaa ymmärtää, että tuo talenttia oli koko säästöön kerätty summa.

Tyyli

Tapa, jolla aihetta käsitellään, ei Jebbin mukaan sinänsä anna aihetta epäillä puheen aitoutta. Andokides ei panosta erityisesti rakenteeseen, eikä yritä käsitellä aihetta järjestelmällisesti. Toisaalta hänen huomionsa Korintista ja Argoksesta sekä vastauksensa vaatimuksiin ulkomailla olevien maaomaisuuksien palauttamisesta ovat sekä teräviä että järkeviä. Tässäkin puheessaan, kuten puheessa Mysteereistä, Andokideella on vain vähän tilaisuuksia käyttää kuvailevaa ilmaisuaan, mutta tyyli on jälleen eloisa ja voimakas.

Lähteet

Kirjallisuutta

Andocides: On the Peace with Sparta. Teoksessa

Aiheesta muualla

Ανδοκίδης: Περί της προς Λακεδαιμονίους ειρήνης. Wikiaineisto. Andocides: On the Peace with Sparta. Perseus. Andocides: On the Peace with Sparta. Perseus. Andocides: On the Peace with Sparta. ToposText.

Luokka:Andokideen puheet