Dikaiogeneen perinnöstä

Dikaiogeneen perinnöstä (, ) on Isaioksen kirjoittama oikeuspuhe, joka käsittelee perintöoikeudellista riita-asiaa. Puheen numero Isaioksen puheiden joukossa on 5.

Historia Oikeustapaus

Dikaiogenes, Meneksenoksen poika — jota erotukseksi samannimisestä isoisästään kutsumme Dikaiogenes II:ksi — oli neljän sisaren veli. Kun hän kuoli lapsettomana, sisaret jakoivat keskenään kaksi kolmasosaa hänen omaisuudestaan. Jäljelle jäänyt kolmannes meni hänen serkulleen Dikaiogenes III:lle eli hänen setänsä Proksenoksen pojalle, Proksenoksen esittämän testamentin nojalla; siinä vainaja julisti Dikaiogenes III:n adoptoiduksi pojakseen ja perilliseksi kolmannekseen omaisuudestaan ().Isaios: Dikaiogeneen perinnöstä 6.

Kaksitoista vuotta myöhemmin Dikaiogenes III väitti, että tämä Dikaiogenes II:n ensimmäinen testamentti oli pätemätön.Isaios: Dikaiogeneen perinnöstä 7. Toisen testamentin perusteella, hän sanoi, hän oli perillinen ei vain kolmannekseen vaan koko omaisuuteen. Dikaiogenes III voitti asiansa: Dikaiogenes II:n sisaret menettivät osuutensa, ja koko omaisuus siirrettiin hänelle.

Kului vielä kymmenen vuotta.Isaios: Dikaiogeneen perinnöstä 35. Sillä välin Dikaiogenes II:n sisarenpojat olivat varttuneet. He päättivät nyt hakea hyvitystä äitiensä ja itsensä puolesta. He aloittivat nostamalla kanteen Lykonia vastaan; Lykon oli ollut Dikaiogenes III:n kutsuma todistaja toisessa testamentissa. Lykon tuomittiin väärästä valasta.

Tilanne oli nyt tämä: Dikaiogenes III oli itse julistanut ensimmäisen testamentin — joka antoi hänelle kolmanneksen — pätemättömäksi. Lykonin tuomarit olivat puolestaan todenneet toisen testamentin — joka antoi hänelle kaiken — vääräksi. Niinpä sisarenpojat (lukuun ottamatta Meneksenos II:ta, joka oli luopunut asiasta) haastoivat nyt Dikaiogenes III:n koko omaisuudesta. Eräs Leokhares esitti vastalauseen () väittäen, ettei heidän vaatimuksensa ollut hyväksyttävä. He syyttivät Leokharesta väärästä valasta; hänen tuomionsa oli varma. Siksi Dikaiogenes III teki sovinnon: hän saisi pitää alkuperäisen kolmanneksensa ja jättäisi vastapuolilleen turvatun hallinnan kahdesta kolmanneksesta. Leokhares ja Mnesiptolemos ryhtyivät hänen takaajikseen tämän sitoumuksen täyttämisestä.

Nyt Leokharesta vastaan nostetaan kanne (), jotta hän täyttäisi vastuunsa takaajana, koska hänen päämiehensä Dikaiogenes III on laiminlyönyt velvoitteensa. Puhuja, Polyaratoksen poika, on yksi Dikaiogenes II:n sisarenpojista, ja häntä tukee hänen serkkunsa Kefisodotos.Isaios: Dikaiogeneen perinnöstä 2, 5.

Ajoitus

Puheen ajoittaminen on äärimmäisen vaikeaa, mutta Isaioksen kronologian kannalta kysymys on erittäin tärkeä. Ajoitus riippuu pääasiassa yhdestä seikasta: Dikaiogenes II kaatui taistelussa ”Knidoksessa” toimiessaan Paraloksen päällikkönä.Isaios: Dikaiogeneen perinnöstä 6, 42. On kuitenkin epäselvää, tarkoittaako tämä Knidoksen edustalla käytyä meritaistelua vuonna 412 eaa., vai kuuluisaa Knidoksen taistelua vuonna 394 eaa. Jos kyse on edellisestä, puheen ajoitus olisi noin 390 eaa., siis vähintään kaksitoista vuotta aikaisempi kuin mikään muu Isaioksen puhe, jonka ajankohta voidaan edes likimäärin määrittää. Jos taas kyse on jälkimmäisestä, ajoitus olisi noin 372 eaa. Edellinen näkemys on Richard C. Jebbin mukaan todennäköisempi. Tällöin tapahtumien kulku olisi seuraava:

412 eaa., 92. olympiadin ensimmäinen vuosi – Dikaiogenes II kaatui meritaistelussa Knidoksen edustalla. Esitettiin ensimmäinen testamentti, joka teki Dikaiogenes III:sta perillisen kolmannekseen omaisuudesta. 400 eaa. – Kaksitoista vuotta ensimmäisen testamentin jälkeen Dikaiogenes III vetosi toiseen testamenttiin, jonka mukaan hän on koko omaisuuden perillinen, ja voitti asiansa. Sillä välin Ateena oli kokenut onnettomuuksia, kapinoita ja sisäisiä selkkauksia (samassa kohdassa viitataan tappioon Aigospotamoin taistelussa, kolmenkymmenen tyranniaan ja anarkiaan).Isaios: Dikaiogeneen perinnöstä 7. 393 eaa. – Spartalaiset valtasivat Lekhaionin, Korintin länsisataman, Korintin sodan (394–387 eaa.) toisena vuonna.Isaios: Dikaiogeneen perinnöstä 37. 390 eaa. – Kymmenen vuotta toisen testamentin vahvistamisen jälkeen testamentintekijän sisarenpojat nostivat kanteen Dikaiogenes III:a vastaan. Suuri sota oli yhä käynnissä, jossa — hänen itse palvelematta kertaakaan — ”olynthoslaiset ja saarelaiset kuolevat () tämän maan puolesta taistellessaan vihollista vastaan”.Isaios: Dikaiogeneen perinnöstä 35, 46.

On totta, että Olynthoksen sodassa vuosina 382–379 eaa. olynthoslaiset taistelivat tietyssä mielessä Ateenan puolesta. On myös totta, että vuonna 374 eaa. sota Ateenan ja Spartan välillä syttyi uudelleen, ja ”saarelaisten” maininta voitaisiin selittää sillä, että vihollisuuksien keskuksena oli Korkyra. Mutta puheen mainitsema ”sota” ei voi tarkoittaa koko katkonaista sotaa Spartaa vastaan; se viittaa selvästi vuosien 394–387 eaa. Korintin sotaan.Isaios: Dikaiogeneen perinnöstä 46.

Sisältö

Puhuja määrittelee asiansa siteeraamalla omaa valaehtoista vakuutustaan () (kohta 1). Tämän jälkeen hän viittaa setänsä jättämästä omaisuudesta laadittuun luetteloon (), osoittaakseen, ettei Dikaiogenes III ole palauttanut erääntyvää määrää ja ettei Leokhares näin ollen ole vapautunut takausvastuustaan () (kohdat 1–4).

Tämän jälkeen seuraa edellä kuvattujen tosiseikkojen kertomus, jossa korostetaan Dikaiogenes III:n menettelyä omia serkkujaan kohtaan — joista yhdestä hän teki eräänlaisen palvelijan veljelleen Harmodiokselle (5–18).

Dikaiogenes III oli sitoutunut paitsi luopumaan vaatimuksestaan kahteen kolmasosaan omaisuudesta myös antamaan kantajille niiden kiistattoman hallinnan. Nyt hän teeskentelee, että olisi suostunut vain luopumaan vaatimuksestaan. Tämä olisi merkityksetöntä, sillä hän oli jo myynyt nämä kaksi kolmasosaa muille. Hänen olisi pitänyt palauttaa ostajille kauppahinta ja selittää, ettei voinut taata () heidän omistusoikeuttaan. Sen sijaan hän antoi kantajien joutua maksamaan epäonnistuneesta yrityksestä häätää () yksi näistä ostajista (19–24). Osoittaakseen, että Leokhares oli Dikaiogenes III:n takaaja, näytetään, että Leokhares oli juuri tällä perusteella saanut Protarkhideen, erään veljentyttärensä aviomiehen, luopumaan eräästä omaisuudesta (25–27).

Kantajat ovat kohtuullisesti huomioineet Dikaiogenes III:n tekemät parannukset omaisuuteen; ja lautamiehet, joista puolet oli hänen itse valitsemiaan, ovat tunnustaneet vaatimuksen oikeutetuksi (28–34). Dikaiogenes III ei ansaitse myötätuntoa isänmaallisuuden perusteella: hän on suorittanut julkiset palveluksensa huonosti eikä ole maksanut sotaveroa (). Kerran, Lekhaionin valloituksen jälkeen, hän tosin lupasi avustuksen, mutta ei koskaan maksanut sitä, ja hänen nimensä asetettiin laiminlyöjien luetteloon eponyymien heerosten muistomerkille (35–38).

Dikaiogenes III:n yksityistä ja julkista elämää verrataan puhujan esi-isien elämään — puhujan isoisoisä Dikaiogenes I kaatui taistellessaan Ateenan puolesta Eleusiissa, kuten hänen isoisänsä Meneksenos kaatui Spartoloksessa ja hänen setänsä Dikaiogenes II Knidoksessa. Dikaiogenes III ei myöskään voi vedota esi-isiinsä Harmodiokseen ja Aristogeitoniin: hän luopui heistä ja heidän jälkeläisilleen kuuluvista etuoikeuksista — ylläpidosta prytaneionissa, kunniapaikoista () ja verovapaudesta — tullakseen serkkunsa adoptoimaksi (39–47).

Lähteet

Kirjallisuutta

Isaeus: On the Estate of Dicaeogenes. Teoksessa

Aiheesta muualla

Ἰσαῖος: Περί του Δικαιογένους κλήρου. Wikiaineisto. Isaeus: Dicaeogenes. Perseus. Isaeus: Dicaeogenes. Perseus. Isaeus: On the Estate of Dicaeogenes. ToposText.

Luokka:Isaioksen puheet