Venuksen temppeli tai Venus Pompeianan temppeli (VIII.1.3, ) oli antiikin aikainen Venukselle omistettu roomalainen temppeli Pompejissa Italiassa. Sen rauniot sijaitsevat region VIII insulassa 1 ja ovat osa Pompejin arkeologisen alueen käsittävää Unescon maailmanperintökohdetta.

Historia

Venus Pompeiana oli roomalaisaikaisen Pompejin suojelusjumalatar. Venuksen temppelin paikalla oli alun perin asuintaloja. Paikka raivattiin pyhäkköalueeksi Sullan aikana perustetun Pompejin roomalaissiirtokunnan varhaisaikoina eli vuoden 80 eaa. jälkeen; tuolloin Venuksesta tehtiin kaupungin suojelijajumala, ja koko kaupunki omistettiin tälle nimellä Colonia Cornelia Veneria Pompeianorum.

pienoiskuva|vasen|Venuksen temppelin raunioita. Temppeli ja sitä ympäröinyt peristyylimäinen piha kävivät läpi kolme rakennusvaihetta ennen vuoden 79 jaa. tulivuorenpurkausta. Ensimmäinen temppeli oli vaatimaton ja rakennettu yksinkertaisista materiaaleista. Roomalaisajan pompeijilaisille se kuitenkin tuntui ilmeisesti epäarvokkaalta jumalattarelleen, joten sen tilalle rakennettiin uusi marmorinen temppeli. Samalla se ympäröitiin pylväiköillä.

pienoiskuva|vasen|Temppelin raunioita. Vuoden 62 jaa. maanjäristys tuhosi lähes valmiin temppelin ja sitä ympäröineet pylväiköt. Rakentaminen aloitettiin uudelleen, ja kolmannen temppelin oli määrä olla vielä aikaisempaa suurempi. Purkauksen jälkeen temppelin raunioista vietiin marmoria, minkä vuoksi sen rauniot ovat suhteellisen huonosti säilyneet. Temppelin arkeologisia kaivauksia on suoritettu vuosina 1852, 1869, 1872, 1898, 1937, 1952 ja 1984. Vuodesta 2017 temppeliä on tutkinut Venus Pompeiana Project.

Rakennus ja löydökset

Temppeli sijaitsi kaupungin lounaisosassa lähellä Meriporttia eli Porta Marinaa; heti sen itäpuolella sijaitsi Pompejin basilika. Sijaintipaikastaan rakennus oli parhaiten näkyvissä merelle päin. Temppeli oli sijoitettu suunnilleen pohjois-eteläsuunnassa.

Ensimmäisen rakennusvaiheen temppeli oli todennäköisesti tehty vaatimattomista materiaaleista ja päällystetty stukolla. Nykyisin tunnetuista jäännöksistä siihen voidaan liittää vain myöhemmän temppelin podiumin eli jalustan sisempi osa.

Toisessa rakennusvaiheessa temppelin podiumin koko oli noin 30 × 15 metriä. Temppelirakennus koostui cellasta sekä sisäänkäynnin puoleisesta pronaos-portiikista, jossa oli julkisivussa kuusi pylvästä (heksastyyli) ja sivuilla neljä pylvästä. Cellan perällä oli Venuksen kulttipatsas. Temppeli oli tehty kokonaan marmorista. Kooltaan se muodosti pihoineen kaupungin suurimman pyhäkön, ja materiaalien rikkaudessa se oli koko kaupungin loisteliain rakennus. Rakennusvaiheesta on säilynyt podium, osa cellan lattiasta ja kulttipatsaan jalustasta sekä pylväiden ja kattorakenteiden jäännöksiä.

pienoiskuva|Temppelialueen pohjoismuuria. Kolmannessa rakennusvaiheessa temppelin podiumia laajennettiin, vanhat portaat poistettiin ja perustukset tehtiin basalttikivistä. Purkauksen hetkellä temppelistä oli valmiina viisi basalttikivistä kerrosta noin neljän jalan korkeudelta. Paikalle jäi rakentajien jäljiltä vielä viimeistelemättömiä lohkareita.

Temppelin eteläpuolella sen portaikon edustalla oli sen alttari. Temppeli oli alun perin ympäröity korkealla aitauksella, jonka sisäänkäynti oli koilliskulmasta Via Marinalta. Temppelin toisessa rakennusvaiheessa se oli ympäröity länsi-, pohjois- ja itäsivuilta pylväskäytävillä, joiden pylväiköt olivat pidemmillä eli itä- ja länsisivuilla kaksinkertaiset. Pohjoissivulla oli vain yksi pylväsrivi.

Temppelin raunioista on löydetty kaksi votiivilahjaa, jotka ovat temppelin koon ja sijainnin ohella varmistaneet sen, että temppeli oli omistettu Venus Pompeianalle. Toinen on Venusta esittänyt pienoisveistos, jossa jumalatar kuvataan valmistautumassa kylpyyn; toinen on pronssinen peräsin, joka tunnetaan maalauksista Venus Pompeianan attribuuttina.

Lähteet

Aiheesta muualla

Luokka:Pompejin temppelit