Lauri Vaska (7. toukokuuta 1925 Rakvere, Viro – 15. marraskuuta 2015 Basking Ridge, New Jersey, Yhdysvallat) oli virolais-yhdysvaltalainen kemisti.
Nuoruus Vaska syntyi toukokuussa 1925 Rakveressä Virossa. Hänen isänsä oli palkittu Viron itsenäisyystaistelujen sotilas. Perheellä oli koti Tallinnassa sekä maatila Rakveressä ja Vaska kasvoi lapsuus- ja nuoruusvuotensa molemmissa kaupungeissa opiskellen Riiklik Inglise Kolledžissa Tallinnassa sekä Rakvere Gümnasiumissa Rakveressä.
Toisessa maailmansodassa teini-ikäinen Vaska palveli Saksan armeijan joukossa Virossa lääkintäosastossa, kunnes rintama murtui syyskuussa 1944. Saksalaisten rintaman murtuessa Vaska lähti Virosta noin 100 000 muun virolaisen tavoin ja päätyi Saksaan Baltiasta evakuoitujen leireille toukokuussa 1945.
Koulutus Vuonna 1946 Vaska siirtyi opiskelemaan Göttningenin yliopistoon koordinaatiokemiaa sekä kokeellista epäorgaanista kemiaa ja opiskellessaan Göttningenin yliopistossa 1946–1949 Vaska tapasi ja tutustui tunnettuihin luonnontieteilijöihin, muun muassa Werner Heisenbergiin, Max Planckiin ja Otto Hahniin. Saksan epävakaiden olosuhteiden myötä Vaska muutti vuonna 1952 Yhdysvaltoihin ja alkoi opiskella maisteritutkintoa Texasin yliopistossa Austinissa. Opintojensa aikana Vaska työskenteli professori George Wattin kanssa ja hänen tutkielmansa Ammoniolysis of Potassium and Ammonium Hexabromoosmates käsitteli ammoniakin ominaisuuksia liuottimena siirtymämetallien kemiassa. Myös Watt ryhmineen työskenteli ammoniakin parissa ja Vaskan tutkielman ohjaajana toiminut Watt ohjasi Vaskaa tutkimaan platinaryhmän metallien kemiaa.
Ura Lyhyiden jatko-opintojensa jälkeen Vaska aloitti apulaisprofessorina vuona 1957 Mellon-instituutissa (myöhemmin Carnegie Mellon -yliopisto) Pittsburghissa. Vaska jatkoi ryhmien 8 ja 9 metallien koordinaatiokemian tutkimista ja maaliskuussa 1960 hän julkaisi ensimmäisen tieteellisen artikkelinsa. Artikkeli käsitteli ruteniumin kompleksiyhdisteitä ja Vaska oli näin löytänyt ilmeisesti ensimmäisenä rutenium(II)yhdisteen. Samoihin aikoihin julkaistiin myös iridiumin koordinaatiokemiaa käsitellyt lyhyt artikkeli ja vuotta myöhemmin Vaska ja John DiLuzio tutkivat asiaa eteenpäin kehittäen nykyisin Vaskan kompleksina tunnetun yhdisteen. pienoiskuva|oikea|Vaskan kompleksi 1960-luvun jälkeen Vaska jatkoi työskentelyä ja tutkimuksiaan metallikompleksikatalyyttien parissa julkaisten vuosien aikana yli 60 artikkelia sekä neljä kirjaa.
Lähteet Rein U. Kirss, 2013: Fifty years of Vaska’s compound (1) — Bulletin for the History of Chemistry, vol. 38, no. 1, s. 52–60
Viitteet
Luokka:Virolaiset kemistit Luokka:Yhdysvaltalaiset professorit Luokka:Amerikanvirolaiset henkilöt Luokka:Vuonna 1925 syntyneet Luokka:Vuonna 2015 kuolleet